Olen ajatellut paljon kuolemaa viime aikoina. Kaiken katoavaisuutta. Jokin erhe tai sattuma ja viimeinen henkäys ja kaikki katoaa. Ei enää tunteita, ei ajatuksia. Eikä kukaan edes tietäisi. He ajattelisivat vain elipä hän yksinäisen elämän, ei koskaan ollut ketään, rakastikohan edes kertaakaan...
Pulvis et umbra sumus
sysinainen
5258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mietin sitä joskus itsekin, että ketähän silloin koskettaisin. Itse uskon kuitenkin toivoon Jeesuksessa Kristuksessa ja ylösnousemukseen. Heikosti uskon, mutta kuitenkin.
Poliisi on estänyt joukkomurhaajien aikeet tehokkaasti. Täältä löytynee lisää töitä?
Ketään tässä murhaamassa olla. Pohdin vain omaa tyhjää, kolisevaa elämääni.
Hyvä on olla kun löytää elämän tarkoituksen ja rauhan sieluunsa. Ajan rajan takana jatkamme elämää toisessa ulottuvuudessa. Elämä ei pääty kuolemaan, se jatkuu ikuisuudessa, kaikella näkyväisellä ja näkymättömällä on tarkoitus. Usein elämän tapahtumia sanotaan sattumaksi, joku sanoo johdatukseksi tai elämän valinnoiksi. Elämän tarkoitus on Agape-rakkaus, siinä on jokaisen elämän tärkein tehtävä.
Noin juuri.