Vasemmiston sisällä on erilaisia toimijoita. Kaksi jakolinjaa ovat demokraattinen-autoritaarinen sekä liberaali-konservatiivi. Joku sosiologi voisi näistä laatia nelikentän ja sijoittaa esimerkiksi eduskuntapuolueiden kansanedustajat sille.
Sosiaalidemokratia on sanana varsin tyhjentynyt merkityksestä. Eräissä maissa kuten esimerkiksi Portugalissa se on poliittisena toimijana osa oikeistoa eikä vasemmistoa. Historialliselta merkitykseltään se tietenkin on vasemmiston merkittävin suuntaus.
Sosiaalidemokraattisissa liikkeissä on tapahtunut useita diskursiivisia haltuunotto-operaatioita. Paavo Lipposen porvarihallituksen oikeistolainen politiikka esimerkiksi ei olisi ollut mahdollista, mikäli sitä ei diskursiivisesti olisi naamioitu vasemmistolaiseksi.
Demokraattista sosialismia, siinä mielessä kuin sitä anglosaksisella kielialueella ymmärretään, voi toki edustaa eri puolueiden jäsenistöä myös saman maan alueella. Demokraattisiksi sosialisteiksi voi luonnehtia esim. nykyisenkin SDP:n jäseniä Erkki Tuomiojaa, Sanna Marinia, Thomas Wallgrenia jne.
Vastaavasti on vaikkapa Vasemmistoliiton sisällä pyrkinyt vaikuttamaan joukko autoritaarisia ja konservatiivisia toimijoita. Näiden vaikutusvalta on toki vähäinen. Sama koskee myös kolmatta uusvasemmistolaista eduskuntapuoluetta Vihreitä.
Voidaan myös sanoa niin, että Li Anderssonin puheenjohtajuuskauden alkaessa Vasemmistoliitolle avautuu nyt optio autoritaarisuudesta ja konservatiivisuudesta vapaan vasemmistolaisuuden vahvimmaksi edistäjäksi suomalaisessa puoluepoliittisessa kentässä. SDP hukkasi oman tilaisuutensa, koska sen sisällä vaikuttavat autoritaariset ja konservatiiviset toimijat vuosikausia ovat hirttäytyneet Lipposeen-Urpilaiseen-Rinteeseen. Vihreiden uskottavuutta johtavana vasemmistopuolueena ehkäisee puutteellinen yhtiövallanvastainen analyysi.
'Demokraattisen sosialismin' sijasta suomalaisessa keskustelussa on totuttu puhumaan 'punavihreydestä'. Aiempi polvi mannereurooppalaisessa keskustelussa puhui 'uusvasemmistolaisuudesta'. 'Demokraattinen sosialismi' on siis terminä Suomessa osin unohdettu ja osin kavahdettu. Rohkaisisin itse että aivan turhaan ja pelko pois. Kyse on lopulta vain oikeistolaisen hegemonian ja markkinaliberaalin diskurssin purkamisesta. Opimme samalla sivistysanoja ja keskustelutaitoa. Tähän meitä opastaa nyt turkulainen pissis. Ja hyvä niin.
Sosiaalidemokratia on sanana varsin tyhjentynyt merkityksestä. Eräissä maissa kuten esimerkiksi Portugalissa se on poliittisena toimijana osa oikeistoa eikä vasemmistoa. Historialliselta merkitykseltään se tietenkin on vasemmiston merkittävin suuntaus.
Sosiaalidemokraattisissa liikkeissä on tapahtunut useita diskursiivisia haltuunotto-operaatioita. Paavo Lipposen porvarihallituksen oikeistolainen politiikka esimerkiksi ei olisi ollut mahdollista, mikäli sitä ei diskursiivisesti olisi naamioitu vasemmistolaiseksi.
Demokraattista sosialismia, siinä mielessä kuin sitä anglosaksisella kielialueella ymmärretään, voi toki edustaa eri puolueiden jäsenistöä myös saman maan alueella. Demokraattisiksi sosialisteiksi voi luonnehtia esim. nykyisenkin SDP:n jäseniä Erkki Tuomiojaa, Sanna Marinia, Thomas Wallgrenia jne.
Vastaavasti on vaikkapa Vasemmistoliiton sisällä pyrkinyt vaikuttamaan joukko autoritaarisia ja konservatiivisia toimijoita. Näiden vaikutusvalta on toki vähäinen. Sama koskee myös kolmatta uusvasemmistolaista eduskuntapuoluetta Vihreitä.
Voidaan myös sanoa niin, että Li Anderssonin puheenjohtajuuskauden alkaessa Vasemmistoliitolle avautuu nyt optio autoritaarisuudesta ja konservatiivisuudesta vapaan vasemmistolaisuuden vahvimmaksi edistäjäksi suomalaisessa puoluepoliittisessa kentässä. SDP hukkasi oman tilaisuutensa, koska sen sisällä vaikuttavat autoritaariset ja konservatiiviset toimijat vuosikausia ovat hirttäytyneet Lipposeen-Urpilaiseen-Rinteeseen. Vihreiden uskottavuutta johtavana vasemmistopuolueena ehkäisee puutteellinen yhtiövallanvastainen analyysi.
'Demokraattisen sosialismin' sijasta suomalaisessa keskustelussa on totuttu puhumaan 'punavihreydestä'. Aiempi polvi mannereurooppalaisessa keskustelussa puhui 'uusvasemmistolaisuudesta'. 'Demokraattinen sosialismi' on siis terminä Suomessa osin unohdettu ja osin kavahdettu. Rohkaisisin itse että aivan turhaan ja pelko pois. Kyse on lopulta vain oikeistolaisen hegemonian ja markkinaliberaalin diskurssin purkamisesta. Opimme samalla sivistysanoja ja keskustelutaitoa. Tähän meitä opastaa nyt turkulainen pissis. Ja hyvä niin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vuorokauden mittaisen taidetauon jälkeen toistan:
Opimme samalla sivistysanoja ja keskustelutaitoa. Tähän meitä opastaa nyt turkulainen pissis. Ja hyvä niin.
Sivistyssanat ovat hyviä sanaristikoita. Pysyy mieli virkeänä, tulee löytämisen elämyksiä.
Oikeistohallituksella on SUUNTA HUKASSA! = DIS-KURSSI!