se helppous olla lähellä. Se tuttuuden tunne. Se tunne, että toinen ymmärtää ja näkee ajatuksesi jo ennen sanoja ja sinä näet ja tunnet hänet. Olen arka, ujohko ja monessa mielessä pettynytkin ihmisiin. Vaikka pelottaisi niin silti sinussa on jotain turvallistakin ja herätät luottamuksen. Ehkä tämä on harhaa, päänsisäistä foolausta. En haluaisi uskoa niin.
Mistä kumpuaa
onkohyvyytesiaitoa
13742
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Aitoa on....
aitoa pelleilyä oli sulla kaikki, kaiken sait poljettua niin maahan pelleilyilläsi
mutta ehkä sulle oli hyvä näin. tai oli tietysti kun näin teet vuodesta toiseen.
Ehkä se on turvallisuutta. Mukavuusaluetta. Sisko veli suhde. Turvallisuutta. Parisuhteessa erilaisuus kiehtoo. Kun huomaat ettet tiedä mitä toinen ajattelee. Tunnet jännitteen, pelkäät että mokaat ja menetät tilaisuuden. Toinen sanookin vastaan. Haastaa. Silti tunnet vetoa toista kohtaan ja kiihkoa. Toinen on taistelupari joka laittaa vastaan. Ansaitsee arvostuksen ja sinun on ansaittava omasi. Joudut laittamaan parastasi. Alat tulla hulluksi toisen vetovoimasta. Haluat laittaa vastaan lopulta antautuen. Siinäpä on jotain. Joudut ehkä lopulta voittamaan hänet ja kaatamaan allesi. Kiihko kasvaa.
Sekö on taktiikkasi? Hmm, mielenkiintoista. Enpä sanokaan omaa ajatustani asiasta.
Parisuhteessa tulee olla tietty tuota vetovoimaakin, mutta kyllä se luottamus ja turvallisuuskin on minusta tärkeää.
Ei ole taktiikkaa. On elämä jota elää. Iloja, suruja, pettymyksiä. Yhtäkkiä elämään ilmestyy ihminen joka haluaa olla lähelläsi. Nauraa, tulee lähelle, utelee, kiehnää. Se on elämää. Aitoa iloa. Odotusta. Salaa toivoo että tämä olisi totta. Salaa pelkää että kyseessä onkin valhe. Ivaa ja harhaa. Aivojen mielikuvistusta. Nyt toivon että se muuttuisi todeksi. Sen toiveen takia kannattaa elää. Se voi muuttua ystävyydeksi. Tai kadota. Mutta epäonnistumista pahempaa on se ettei uskalla yrittää.
Alle kaataminen on vain minun fantasiaa. Ei todellista tai mitään realismia.
ei nappaisi pätkääkään tuon kaltainen suhde. Yäk.
Mä tykkään juuri tuosta. Tuollaista meillä oli.
Teissä on jotain samaa. Jokin taajuus tai tapa olla ja ottaa toinen vastaan, asenne ehkä.
Se ei ole foolausta. Tosin, jotkut osaavat esittää ensin sellaista, joten suosittelen tutustumista.
Elämässäni häärää mies, josta olen tuntenut tuollaista koko ajan, ja tahtoisin tutustua häneen paremmin. Kukaa ei ole täydellinen, mutta se pilkahdus, minkä näen hänestä ( en tarkoita ulkonäköä) sanoisin, että meissä on jotain samaa. Jotain sitä mitä arvostan ihmisessä.
Siksi hän vaikuttaa kiinnostavalta ja viehättävältä.
Tuollaista minäkin tunnen häntä kohtaan, en tiedä se on vain joku juttu ollut alusta asti, ihan kuin olisi pakko tutustua siihen ihmiseen mikä tarkoitus sillä sitten olisi.En tiedä miksi alussa varmaan torjuinkin mahdollisuuden siihen, en tiedä ymmärtääkö hän, mutta menin ihan " tolaltani" juuri tuosta vahvasta tunteesta.
Itsekin olen aivan hämmentynyt kohdattuani tällaisen miehen. Niin harvoin muutenkaan kokee vastaavaa yhteyttä kenenkään kanssa. Olen pohtinut kuinka paljon tästä tuntemuksesta on omassa päässäni, koska mahdollisuutta parempaan tutustumiseen ei ole ollut. Mutta se tunne kun usein puhuessamme paljastuu yhteisiä asioita, kiinnostuksen ja naurun aiheita.
Kyllä hän ymmärtää koska itse on aivan yhtä hämmentynyt :)
Uskoisin näin. Älä pelästy tunnetta äläkä hävitä sitä ihmistä. Minnulle kävi nimittäin niin...... Harmittaa todella.