Tai antakaa mielenrauha, jos jollekkin tällaiset oireet on tuttuja, vai pitääkö hakeutua lääkärinpakeille?
Olen 19vuotias tyttö. Mulla on todettu ahdistuneisuutta ja oon saanut siihen kyllä lääkkeitä vuosi sitten, sydämen jumputukseen propral ja sitte näitä serotoniinintasaajia. jälkimmäinen ei oo auttanut. Mulla on niin epätodellinen olo näinä päivinä, niinku olisin lääkkeissä tai pienessä humalassa? En pysty keskittymään, pelkään kokoajan että mulla on joku kasvain aivoissa tms. Henkeä ahdistaa oudosti, en voi vetää henkäystä "loppuun asti" ilman "ponnisteluja" hmm, hankala selittää. Rintaa pistää välillä, syke nousee herkästi. Sydämen ultrassa ei löytynyt mitään epänormaalia.. Muissakin kokeissa käyty. Mistä ihmeestä tää epätodellinen olo voi johtua, tää on ihan kamalaa! Ei uskalla edes autoa ajaa. En oo vielä tottunut tähän koko ahdistus ajatukseen, ja haluan laittaa oireet aina ensin jonkun muun syyksi. En saa untakaan, öisin ajatukset ottaa vallan, ja mä sitten pelkään että koskahan kuukahdan. Googlediagnosoin. paniikki kasvaa. Kumma tunne rinnassa, pitääpä koittaa pulssia. Päätä särkee aika ajoin, aivoissa vikaa? Sekava olotila, en ole humalassakaan? Aivohalvausta? Herraisä mistä mä erotan oikeat oireet? Seuraava aika psykiatrille vasta parin viikon päästä. Mä en halua lääkkeitä, eikö olis mitään kotikonsteja hengenahdistukseen tai tähän sekavaan olotilaan? Oon vaan niin yksin tän asian kanssa, ja mun ajatusten kanssa. Nyt parina kk on tapahtunu kamalasti. Enhän mä nyt sekoa?
Jos joku yrittää tulla lisäämään mun huolta huonoilla provoilla, go ahead, im gonna ignore them ;) . En tiedä minne muuallekkaan voin tähänhätään näitä huolia oksentaa. Vastaan mielelläni jos jotain kysyttävää.
Olen 19vuotias tyttö. Mulla on todettu ahdistuneisuutta ja oon saanut siihen kyllä lääkkeitä vuosi sitten, sydämen jumputukseen propral ja sitte näitä serotoniinintasaajia. jälkimmäinen ei oo auttanut. Mulla on niin epätodellinen olo näinä päivinä, niinku olisin lääkkeissä tai pienessä humalassa? En pysty keskittymään, pelkään kokoajan että mulla on joku kasvain aivoissa tms. Henkeä ahdistaa oudosti, en voi vetää henkäystä "loppuun asti" ilman "ponnisteluja" hmm, hankala selittää. Rintaa pistää välillä, syke nousee herkästi. Sydämen ultrassa ei löytynyt mitään epänormaalia.. Muissakin kokeissa käyty. Mistä ihmeestä tää epätodellinen olo voi johtua, tää on ihan kamalaa! Ei uskalla edes autoa ajaa. En oo vielä tottunut tähän koko ahdistus ajatukseen, ja haluan laittaa oireet aina ensin jonkun muun syyksi. En saa untakaan, öisin ajatukset ottaa vallan, ja mä sitten pelkään että koskahan kuukahdan. Googlediagnosoin. paniikki kasvaa. Kumma tunne rinnassa, pitääpä koittaa pulssia. Päätä särkee aika ajoin, aivoissa vikaa? Sekava olotila, en ole humalassakaan? Aivohalvausta? Herraisä mistä mä erotan oikeat oireet? Seuraava aika psykiatrille vasta parin viikon päästä. Mä en halua lääkkeitä, eikö olis mitään kotikonsteja hengenahdistukseen tai tähän sekavaan olotilaan? Oon vaan niin yksin tän asian kanssa, ja mun ajatusten kanssa. Nyt parina kk on tapahtunu kamalasti. Enhän mä nyt sekoa?
Jos joku yrittää tulla lisäämään mun huolta huonoilla provoilla, go ahead, im gonna ignore them ;) . En tiedä minne muuallekkaan voin tähänhätään näitä huolia oksentaa. Vastaan mielelläni jos jotain kysyttävää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä sinulle on tapahtunut kahden viimeisen kuukauden kanssa. Onko tuon tunnemylläkän kanssa nuo tapahtumat. Et sinä ainakaan silti kuole noihin oireisiin. Ja mitä pelkäät, jos kuolema tulisi.
Pari läheistä kuollu, ja muuta henk koht juttuja. Kyllä, tila menny pahemmaks kaiken tän mylläkän jälkeen. Mä en pelkää itse kuolemaa, mutta pelkään sitä, kuinka läheiset sulattaa sen kuoleman, ja kuinka pahalta vanhemmista tuntuisi jos oma laps kuolisi..! Mutta kyllä sekin pelottaa jos mä kokisin tuskallisen kuoleman. :/ plää, kaikkea sitä
Kun menettää vähällä aikavälillä paljoa ja läheisiä, niin suru on suunnaton. Auttaa jos voi puhua kuolemanpelosta ja ikävästä vaikka vanhempien kanssa. On se ihan luonnollista ja tervettä kokea surua ja pahaa oloa. Olisi outoa jos missään ei tuntuisi. Toinen kokee oireet enemmän kehossaan. Nuorella ei ole vielä kokemusta surusta ja menetyksistä, miten selvitä ja auttaa itseään.
Ei sinulla ole nyt todellista fyysisen sairauden oiretta ja kaikki selittyy noilla menetyksillä ja sen tuomalla ahdistuksella.
Hei,
kun ahdistuksen olo iskee, voi keskustelu auttaa. Suomen Mielenterveysseuran Valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010195202. Tässä linkki Suomen Mielenterveysseuran palveluihin http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua
Myöhös fulee, mut toivottavasti olet löytänyt palhon apua jo.