Anoppini, joka on erittäin mukava ja ihana ihminen paitsi ryypätessään, on hyvinä päivinään erittäin innostunut tulevasta ensimmäisestä lapsenlapsestaan ja vaatinut että hän saa sitten olla lapsenvahtina välillä jos on tarvis tai vaikka ei välttämättä olisikaan.
Kuitenkin, huonoina päivinä hän ryyppää rankasti, enkä luottaisi lastani hänen hoitoonsa, etenkään kun hänellä on tapana salata juominen.
Jos hankin alkometrin ja puhallutan hänet aina ennen kuin jätän vauvan hoitoon hänelle, hän loukkaantuu varmasti verisesti.
Lisäksi hän tupakoi ison askin päivässä. Olen ilmoittanut että meidän vauvaa ei tasan millekään passiiviselle tupakoinnille altisteta, mutta sillä ei ole ollut mitään vaikutusta.
Kommentteja tai ideoita ratkaisuksi?
Kuitenkin, huonoina päivinä hän ryyppää rankasti, enkä luottaisi lastani hänen hoitoonsa, etenkään kun hänellä on tapana salata juominen.
Jos hankin alkometrin ja puhallutan hänet aina ennen kuin jätän vauvan hoitoon hänelle, hän loukkaantuu varmasti verisesti.
Lisäksi hän tupakoi ison askin päivässä. Olen ilmoittanut että meidän vauvaa ei tasan millekään passiiviselle tupakoinnille altisteta, mutta sillä ei ole ollut mitään vaikutusta.
Kommentteja tai ideoita ratkaisuksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joten anna anopin poltella ja ryypätä -ja ilman omaa jälkikasvuasi.
Niin kauan kuin alkoholisti on ryyppykierteessä (= ei raitistunut alkoholisti), hän on alkoholisti, eikä häneen valitettavasti voi luottaa. Oma veljeni on alkoholisti, enkä missään tapauksessa jättäisi lastani hänen valvontaansa edes muutamaksi tunniksi. Kun hänellä on hyvä hetki, kaikki menee hyvin, mutta riski huonoon hetkeen on koko ajan olemassa.
Toinen juttu onkin anoppini, joka ei ole alkoholisti, mutten silti uskaltaisi jättää lastani hänelle hoitoon kuin ihan hetkeksi.
Oma äitini on myös alkoholisti. Hän saattaa yhtäkkiä aloittaa ryyppäämisen. Siksipä en tule luottamaan kohta syntyvää vauvaani hänen hoitoonsa kuin korkeentaan pariksi tunniksi kerrallaan, ja silloinkin niin että voin hakea lapsen heti pois, jos hän alkaa juoda. Esimerkiksi yökylään en lasta tule ikinä antamaan, sillä äitiini ei yksinkertaisesti voi luottaa. Isäni on aina selvinpäin, mutta äitini on niin innokas hoitaja, että ei varmasti usko vaikka sanotaan että humalassa et lapseen koske. Miksi ottaa riski? Jotain voi sattua, ja koko ikäni ryyppäämistä katsottuani vannon, ettei lapseni tarvitse! Jos olisin sinä, opettelisin tunnistamaan anoppisi humalan merkit, ja pysyisin poissa lapsineni. Humalainen hoitaja on paitsi ärsyttävä, myös vaarallinen. Pakko asiasta on kuitenkin puhua. Sano, että jos meinasit olla humalassa, ei lapsi tule hoitoon. Ja jos hän kerran narahtaa, niin sano että sitten ei ikinä enää. Niin minä tein.
Itse sain siitä kärsiä aivan tarpeeksi lapsena, enkä halua oman lapseni kokevan samaa.
Joten samalla kun kerroin vanhemmilleni raskaudestani, kerroin myös ettemme tule koskaan kylään silloin kun isäni on "ottaneena". Ja jos olemme jo kylässä ja isäni alkaa juoda sinä aikana, lähdemme välittömästi. Mieheni on tässä asiassa kanssani aivan samaa mieltä. Hän on kyllä nähnyt millainen isäni on humalassa eikä kukaan halua oman lapsensa näkevän sellaista!
Isäni tästä suuttui, eikä ole nyt pariin kuukauteen puhunut minulle sanaakaan. Kiertoteitse olen kuullut ettei hän halua olla minun eikä tulevan lapseni kanssa missään tekemisissä. Syy tähän on se "että mies saa omassa talossaan tehdä mitä haluaa"!
Äitini puolestaan ei halua ottaa asiaan kantaa.
Jos isäni ja minun välit menevät tämän asian vuoksi lopullisesti poikki, niin se sopii minulle vallan mainiosti. Sehän tarkoittaa vain sitä että isälleni on viina tärkeämpää kun ainoa tyttärensä ja ensimmäinen lapsenlapsensa.
Minunkin appivanhempani ovat todella mukavia ja "luotettavia", käyvät töissä jne. Vaan joka vloppu juovat itsensä humalaan (pe alkaa heti töitten jälk->su), mutta itse ovat sitä mieltä että ottavat vain muutaman. Nyt en tiedä miten sanoa heille että en uskalla jättää lasta heidän hoitoon (ovat ainoa vaihtoehto), en uskalla ottaa mitään riskiä (tiputtavat humalassa tms). Sinänsä pari olutta ei minusta ole paha asia, kun se jäisikin sitten siihen muutamaan. Tai jos toinen olisi edes selvinpäin. Mutta kumpaankaan asiaan ei pysty luottamaan.
Enkä voi sanoa mitään heidän alkoholinkäytöstään, välit menee siinä sitten. Varmaan itse tuntevat kuitenkin syyllisyyttä tai jotain, koska vähättelevät juomistaan aina kun nähdään.
Valopilkku tässä on se, että he eivät juo viikolla, joten arki-iltaisin hoitopaikka on taattu, päästään edes leffaan tai ravintolaan kahdestaan. :)