Mietin miksi minusta tuntuu että osa minusta kituu ja aloin itse tuntemaan samoin. Normaalisti positiivinen minäni häipyi ja aloin nähdä unia tuntemattomasta henkilöstä. Herätessäni en kyennyt muistamaan kuka Hän oli. Vuosia, vuosia se vaivasi mieltäni. Aloin hukuttamaan murheeni ja siitä tuli niin pinttynyt tapa että unohdin mitä on elämä. Iloa, sellaista ihan oikeaa, hillitöntä riemua tunnen kun kuvittelen että saisin kohdata Hänet. Nyt kun tiedän kuka Hän on. Tiedän Hänen nimensä ja niin tiedätte te kaikki muutkin jotka tämän viestin luette.
Oli hirveää elää epätietoisuudessa.
oiMitenhyväolo
5235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä en tie kuka on?
Tiedän ja niin me kaikki tiedämme.
Puhut siis Hänestä:
https://galeri14.uludagsozluk.com/883/90lar-da-çocuk-olmak_1007663.jpg
Miten voisimmekaan unohtaa Hänet. Emme mitenkään!
No niin just toi suoratukkanen vaalea poika. Näköjään aika janakkalalaisissa tunnelsmissa... mitä vetänyt?
Oma vaatimaton contribuutioni on soundtrakki. Hieman kornia mut sopivilla dopaminileveillä u know
https://www.youtube.com/watch?v=JUXXKU31zqM
Niin olipas se kevyt ja iloinen. Mutta mitäs sitten... potkunyrkkeilytuntisi alkaa niin varhain että... päästän sut nyt nukkumaan ndkdklsölbkf, kiva kun laitoit biisin joka sopi teemaan.