Mulla on hyvin outo olo. Lääkkeet vei pois ympärivuorokautisen pahan olon ja jatkuvasti mielessä pyörivät itsemurha-ajatukset. Ihmettelen, miten ees oon pysynyt hengissä sen helvetillisen ajanjakson, mutta kyllä mä vieläkin koen, etten voi hyvin ja ettei itsemurha oo poissuljettu vaihtoehto.
Suurin osa päivästä menee melko tunteettomasti, mutta aina yhtäkkiä kohtauksenomaisesti kaikki kaatuu päälle. Tuntuu, että silloin mua sattuu ihan liikaa, enkä kestä sitä. Mieleen tulee välittömästi erilaisia tapoja tappaa itsensä, ne tuntuu lohduttavilta ajatuksilta. Samoin kaikenlainen viiltely ym. auttaa kestämään ko. olotilaa jotenkin. Silti elämän realiteetit huomioiden mulla on usein olo, että huijaan vain itseäni, kun koitan välttää itsemurhan tekoa ja keksiä syitä elää. Tätä asiaa voin pohtia, vaikka mulla ei sillä hetkellä oliskaan lainkaan paha olla.
Saatan myös yhtäkkiä tulla aivan ilman syytä aivan äärettömän vihaiseksi (tätä oli jo ennen lääkkeiden aloitusta) ja tekis mieli kostaa kaikki se ihmisten välinpitämättömyys ja suoranainen pahuus, mitä kulloinkin tulee mieleen. Tekis esimerkiks usein mieli jotenkin kostaa niille ihmisille, jotka aikoinaan vähätteli mun ongelmiani, kun pyysin apua ja jotka hidasti mun toipumistani asenteillaan (viitaten pariin psykologiin ja lääkäriin).
Kuulostanko mä teiän mielestänne masentuneelta? En ymmärrä tätä olotilaani, kun kuitenkin suurimman osan päivästä koen olevani lähinnä tunteeton, eikä mua silleen masenna varsinaisesti ikinä ainakaan koko päivää. Pahoittelen mahdollisia epäloogisuuksia tekstissä, alkoholia löytyy verestä tällä hetkellä.
Suurin osa päivästä menee melko tunteettomasti, mutta aina yhtäkkiä kohtauksenomaisesti kaikki kaatuu päälle. Tuntuu, että silloin mua sattuu ihan liikaa, enkä kestä sitä. Mieleen tulee välittömästi erilaisia tapoja tappaa itsensä, ne tuntuu lohduttavilta ajatuksilta. Samoin kaikenlainen viiltely ym. auttaa kestämään ko. olotilaa jotenkin. Silti elämän realiteetit huomioiden mulla on usein olo, että huijaan vain itseäni, kun koitan välttää itsemurhan tekoa ja keksiä syitä elää. Tätä asiaa voin pohtia, vaikka mulla ei sillä hetkellä oliskaan lainkaan paha olla.
Saatan myös yhtäkkiä tulla aivan ilman syytä aivan äärettömän vihaiseksi (tätä oli jo ennen lääkkeiden aloitusta) ja tekis mieli kostaa kaikki se ihmisten välinpitämättömyys ja suoranainen pahuus, mitä kulloinkin tulee mieleen. Tekis esimerkiks usein mieli jotenkin kostaa niille ihmisille, jotka aikoinaan vähätteli mun ongelmiani, kun pyysin apua ja jotka hidasti mun toipumistani asenteillaan (viitaten pariin psykologiin ja lääkäriin).
Kuulostanko mä teiän mielestänne masentuneelta? En ymmärrä tätä olotilaani, kun kuitenkin suurimman osan päivästä koen olevani lähinnä tunteeton, eikä mua silleen masenna varsinaisesti ikinä ainakaan koko päivää. Pahoittelen mahdollisia epäloogisuuksia tekstissä, alkoholia löytyy verestä tällä hetkellä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nostan tätä aihetta. Eikö kellään tuu mieleen mitään sanomisen arvosta :/
Vaikea tietenkin on sanoa, kun tuntemukset ovat sinun sisällä ja ei tunne edes ihmistä. Lääkitys voi laimentaa tuskaasi ja olemassaolo on siedettävää. On kai se hyvä että tiedostaa patoutunutta vihaa ja voi sitä käsitellä ja kirjoittaminen on parempi keino kuin alkoholi ja viiltäminen.
Ja se on hienoa, että koet että on jopa hyvä olla. Välillä tuo patoutunut vihaa kohdistuu itseäsi kohtaan ja saa itsetuhoajatuksia.
Olet eheytymässä. Yritä saada mieleesi kivoja juttua ja pyrkiä pois itsemurhamietteistä.
no emmä tiiä miten sun vihas aallokon lais laantumaan. et sä nyt ihan umpimasentunut ole jos kerran tunteita vielä on. pahimmillaan kun ei tunne yhtään mitään ,vituttaa vaan.
mä oon löytäny itelleni sopivaa terapiaa painelemalla johonkin puistoon tai rantaan. saa tilaa ja avaruutta ajatuksille niin välttää sellasen "kämppä kompleksin". se ilmenee tylsyytenä ja virikkeenä ainoostaan netti ja telkka. puuduttavaa päiväst toiseen. nyt on kesä sentää kerrankin ajoissa ja ei sada loskaa naamaan. jos kerran ryyppäät niin mikset menis ulos johonki siistii mestaan chillailee? kämpis kun vaa pyörii niin elämä vaan menee ja välil tuntuu siltä, ettei oo ees kyydissä. ulkosalla paremmat tsäänssit tavata ihmisiä ja voi nauttii auringosta ja lämmöstä. näitä elämän pieniä ilon aiheita...
tässä sulle ainakin mun mielelle sopivaa musiikkia. anna ajatuksen lentää vaikka näitten tahtii ja ota iisisti:
-best of pure emotional melodic euphoric uplifting trance mix
-trance classics mix : trance anthems 1999-2004
-tunnel trance force hardtrance classics 1999-2001
;>