Nyt katsoneet Ay liike, SAK ja SDP, että olisi aika ottaa Yle taas käyttöön.
Laitetaan galluppia, ja mm Yle uutisisissa sitten pitkäjuttu gallup tuloksesta. Näki heti ennen aamu-uutisia Ylellä, kun toimittaja tuli esille, että miten vasemmistotoimittaja uutisensa kertoo, ja kertoihan se, juuri kuin ajattelin.. Näin oli lauantain Yle uutisissa, näytti ettei tule loppuakaan, kun siihe Arhinmäen ja V Niinistön tyytyväiset haastattelut, jossa saivat haukkua hallitusta. Heillekkin tehtiin sopiva gallup. He moottorina Ylen propakannassa. Ja sitä levittää vielä viikollekkin, kuin myös Ylen keskuteluohjelmiin.
(Otteita Lasse Lehtisen ajatelmista.)
"Ammattiyhdistysliike on oma lukunsa. Sillä on globalisaation ristiaallokossa enimmäkseen vanhoja ja hätääntyneitä vastauksia uusiin ongelmiin. Suomalainen työ kilpailee jo koko maailman kanssa mutta työntekijä ei saa itse päättää työnsä hinnasta. Koska köyhtynyt SDP on entistä enemmän riippuvainen ay-liikkeen rahallisesta tuesta, se kaventaa oleellisella tavalla puolueen itsenäisyyttä.
”Ei EEC:lle” -liike imaisi 1970-luvulla mukaansa SDP:n nuoren siiven lähes kokonaan. Koululaitoskin haluttiin kaapata sosialismille, ei ainoastaan pankit ja vakuutuslaitokset. Läntisen sosialidemokratian parhaat periaatteet olivat jo pahasti hukassa.
Tanner varoitti aikoinaan ryhtymästä huutokauppaan kommunistien kanssa. ”Ne tarjoavat aina enemmän.” Tämä unohtui, kun kilpailtiin vasemmistolaisuudella niin sisä-, talous- kuin ulkopolitiikassa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen samaa kilpaa on käyty kommunistien perillisten, vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa. Näin SDP on jatkanut marssia eri suuntaan kuin äänestäjien enemmistö.
Sanaradikalismin kiimassa hukattiin äänestäjäkunnasta ainakin kolme merkittävä ryhmää: sotiemme veteraanit, pienipalkkaiset virkamiehet ja pienyrittäjät. Toisen maailmansodan voittajavaltioissa veteraanien arvostus oli itsestäänselvyys, siitä ei edes keskusteltu. Samaa arvostusta ei vasemmistossa sallittu suomalaisille veteraaneille.
Pienyrittäjän arki on keskimäärin ankarampaa kuin palkkatyöläisen. Työajat eivät mahdu minkäänlaisiin yleissitoviin raameihin. Palkollisille joutuu maksamaan saman palkan työsuorituksesta riippumatta, laiskalle ja ahkeralle saman verran. Hyvä työntekijä karkaa muualle, huonosta ei tahdo päästä eroon millään.
Poliittisen voiman vähenemisen myötä SDP on siirtynyt aloitteiden tekijästä jarrumieheksi. Omia saavutuksia, kuten kansanterveysjärjestelmää ja peruskoulua, on mieluummin varjeltu kuin haluttu uudistaa ajan vaatimuksia vastaaviksi. Kun ei ajoissa tehdä remonttia, käy niin, että politiikan toisella laidalla ruvetaan tilaisuuden tullen purkamaan jopa kantavia rakenteita.
Solidaarisuus toisia tovereita kohtaan ei ole Tuomiojalle leimallinen piirre. Hän oli vuonna 2008 juuri hävinnyt Jutta Urpilaiselle ja luvannut tukensa uudelle puheenjohtajalle, kun kiusaus lorauttaa tämän kaivoon kasvoi ylivoimaiseksi.
”Tilanteessa, jossa maa huutaa selkeän sosialidemokratian ja vasemmistolaisen politiikan perään eivät unelmahöttö ja fraasit uudesta keskustasosialidemokratiasta herätä luottamusta”, Tuomioja töräytti julkisuuteen. Tuore puheenjohtaja oli nolattu heti lähdössä.
Tuomiojan tapa tehdä politiikkaa on yksinkertainen. Tietyin väliajoin hän ilmoittaa harjoitetulle talouspolitiikalle tai turvallisuuspolitiikalle vastalauseensa. Tukijoille näyttää riittävän, että vastustetaan vuoron perään EU:ta, Yhdysvaltoja, ydinvoimaa, globalisaatiota, Lipposta ja Raimo Sailasta.
Samaa lippua liehuttaa Halonen, joka presidenttinäkään ei malttanut nousta aatteidensa yläpuolelle. Kyhnääminen Vladimir Putinin kyljessä oli monelle suomalaiselle kiusallista katseltavaa."
Laitetaan galluppia, ja mm Yle uutisisissa sitten pitkäjuttu gallup tuloksesta. Näki heti ennen aamu-uutisia Ylellä, kun toimittaja tuli esille, että miten vasemmistotoimittaja uutisensa kertoo, ja kertoihan se, juuri kuin ajattelin.. Näin oli lauantain Yle uutisissa, näytti ettei tule loppuakaan, kun siihe Arhinmäen ja V Niinistön tyytyväiset haastattelut, jossa saivat haukkua hallitusta. Heillekkin tehtiin sopiva gallup. He moottorina Ylen propakannassa. Ja sitä levittää vielä viikollekkin, kuin myös Ylen keskuteluohjelmiin.
(Otteita Lasse Lehtisen ajatelmista.)
"Ammattiyhdistysliike on oma lukunsa. Sillä on globalisaation ristiaallokossa enimmäkseen vanhoja ja hätääntyneitä vastauksia uusiin ongelmiin. Suomalainen työ kilpailee jo koko maailman kanssa mutta työntekijä ei saa itse päättää työnsä hinnasta. Koska köyhtynyt SDP on entistä enemmän riippuvainen ay-liikkeen rahallisesta tuesta, se kaventaa oleellisella tavalla puolueen itsenäisyyttä.
”Ei EEC:lle” -liike imaisi 1970-luvulla mukaansa SDP:n nuoren siiven lähes kokonaan. Koululaitoskin haluttiin kaapata sosialismille, ei ainoastaan pankit ja vakuutuslaitokset. Läntisen sosialidemokratian parhaat periaatteet olivat jo pahasti hukassa.
Tanner varoitti aikoinaan ryhtymästä huutokauppaan kommunistien kanssa. ”Ne tarjoavat aina enemmän.” Tämä unohtui, kun kilpailtiin vasemmistolaisuudella niin sisä-, talous- kuin ulkopolitiikassa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen samaa kilpaa on käyty kommunistien perillisten, vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa. Näin SDP on jatkanut marssia eri suuntaan kuin äänestäjien enemmistö.
Sanaradikalismin kiimassa hukattiin äänestäjäkunnasta ainakin kolme merkittävä ryhmää: sotiemme veteraanit, pienipalkkaiset virkamiehet ja pienyrittäjät. Toisen maailmansodan voittajavaltioissa veteraanien arvostus oli itsestäänselvyys, siitä ei edes keskusteltu. Samaa arvostusta ei vasemmistossa sallittu suomalaisille veteraaneille.
Pienyrittäjän arki on keskimäärin ankarampaa kuin palkkatyöläisen. Työajat eivät mahdu minkäänlaisiin yleissitoviin raameihin. Palkollisille joutuu maksamaan saman palkan työsuorituksesta riippumatta, laiskalle ja ahkeralle saman verran. Hyvä työntekijä karkaa muualle, huonosta ei tahdo päästä eroon millään.
Poliittisen voiman vähenemisen myötä SDP on siirtynyt aloitteiden tekijästä jarrumieheksi. Omia saavutuksia, kuten kansanterveysjärjestelmää ja peruskoulua, on mieluummin varjeltu kuin haluttu uudistaa ajan vaatimuksia vastaaviksi. Kun ei ajoissa tehdä remonttia, käy niin, että politiikan toisella laidalla ruvetaan tilaisuuden tullen purkamaan jopa kantavia rakenteita.
Solidaarisuus toisia tovereita kohtaan ei ole Tuomiojalle leimallinen piirre. Hän oli vuonna 2008 juuri hävinnyt Jutta Urpilaiselle ja luvannut tukensa uudelle puheenjohtajalle, kun kiusaus lorauttaa tämän kaivoon kasvoi ylivoimaiseksi.
”Tilanteessa, jossa maa huutaa selkeän sosialidemokratian ja vasemmistolaisen politiikan perään eivät unelmahöttö ja fraasit uudesta keskustasosialidemokratiasta herätä luottamusta”, Tuomioja töräytti julkisuuteen. Tuore puheenjohtaja oli nolattu heti lähdössä.
Tuomiojan tapa tehdä politiikkaa on yksinkertainen. Tietyin väliajoin hän ilmoittaa harjoitetulle talouspolitiikalle tai turvallisuuspolitiikalle vastalauseensa. Tukijoille näyttää riittävän, että vastustetaan vuoron perään EU:ta, Yhdysvaltoja, ydinvoimaa, globalisaatiota, Lipposta ja Raimo Sailasta.
Samaa lippua liehuttaa Halonen, joka presidenttinäkään ei malttanut nousta aatteidensa yläpuolelle. Kyhnääminen Vladimir Putinin kyljessä oli monelle suomalaiselle kiusallista katseltavaa."
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://areena.yle.fi/1-3065647#autoplay=true
SDP AY SAK propakantaa toimittajan esittämänä.
Homelius Junior on tehtailijan poika.
Erittäin pidetty työntekijoitten joukossa.
Miljonääritehtailijan miljonääripoika, joka luki itsensä sotilaasta majuriksi yhdessä päivässä. Oli Ruotsissa sekä muissa maissa samaan aikaan kun oli Suomessa. Vastaaviin tekoihin ei kukaan muu ole kyennyt.