Intialaisessa pakkoavioliitossa puolisoa ei saa valita, armeijassa ei saa valita tupakavereita eikä työpaikalla työkavereita, mutta länsimaisessa yhteiskunnassa saa valita omat ystävänsä ja puolisonsa.
On paljon erilaista ongelmakäyttäytymistä, joista kaikista nykyään saa narsistileiman entisiltä puolisoilta. Leiman saanneista ihmisistä kuitenkin lienee oikeita narsisteja alle kymmenesosa.
Oikean paksunahkaisen narsistin tunnistaa kyllä siinä vaiheessa kun tuttavuus vaihtuu johonkin syvempään.
Paksunahkainen narsisti on täysin kykenemätön joihinkin asioihin sairautensa takia ja on täysin mahdotonta, että hän kykenisi ylittämään rajoitteensa. Hän ei pysty erottamaan rajoja sinun suuntaasi (heikkotahtoisia ihmisiä tämä ominaisuus viehättää ja he pitävät sellaista ihmistä yleensä mukavana ja huomaavaisena). Hän huomaa toisten virheet todella tehokkaasti ja haluaa tuoda ne esiin (yleensä "ystävällisesti"). Hän on täysin kykenemätön käsittelemään omia tekojaan tai myöntämään syyllisyytensä.
Voit olla kaksi tuntia vääntämässä kättä narsistin kanssa, joka on jäänyt varastamisesta kiinni rysän päältä, mutta hän ei pysty tunnustamaan tehneensä mitään häpeällistä. Syy on hinnassa, lapsuudessa, yhteiskunnassa... mutta ei koskaan hänessä, ei vaikka myöntyminen pelastaisi vankilatuomiolta.
Kun nuo piirteet tulee esille, niin silloin on ihan sama onko henkilö oikea narsisti vai ei... silloin on syytä katkaista "ystävyys" siihen paikkaan.
Kaikki, jotka ovat ilmiön kanssa tekemisissä työnsä puolesta tietää, että paksunahkaisen narsistin kaikki pitempiaikaiset/läheisimmät "ystävät" tai puolisot ovat itsekin psyykkeeltään vajaavaisia ja se on ollut se mahdollistava tekijä "ystävyydelle".
Jos joku väittää olleensa suhteessa oikean narsistin kanssa, niin silloin samalla kertoo olevansa myös itsekin psyykkisesti sairas.
Tämä olisi hyvä tiedostaa ja jos oikeasti uskoo sen olleen totta, niin sitten hakeutumaan terapiaan, sillä silloin on oikeasti omassa psyykkeessä asioita, jotka vaatii korjaamista.
On paljon erilaista ongelmakäyttäytymistä, joista kaikista nykyään saa narsistileiman entisiltä puolisoilta. Leiman saanneista ihmisistä kuitenkin lienee oikeita narsisteja alle kymmenesosa.
Oikean paksunahkaisen narsistin tunnistaa kyllä siinä vaiheessa kun tuttavuus vaihtuu johonkin syvempään.
Paksunahkainen narsisti on täysin kykenemätön joihinkin asioihin sairautensa takia ja on täysin mahdotonta, että hän kykenisi ylittämään rajoitteensa. Hän ei pysty erottamaan rajoja sinun suuntaasi (heikkotahtoisia ihmisiä tämä ominaisuus viehättää ja he pitävät sellaista ihmistä yleensä mukavana ja huomaavaisena). Hän huomaa toisten virheet todella tehokkaasti ja haluaa tuoda ne esiin (yleensä "ystävällisesti"). Hän on täysin kykenemätön käsittelemään omia tekojaan tai myöntämään syyllisyytensä.
Voit olla kaksi tuntia vääntämässä kättä narsistin kanssa, joka on jäänyt varastamisesta kiinni rysän päältä, mutta hän ei pysty tunnustamaan tehneensä mitään häpeällistä. Syy on hinnassa, lapsuudessa, yhteiskunnassa... mutta ei koskaan hänessä, ei vaikka myöntyminen pelastaisi vankilatuomiolta.
Kun nuo piirteet tulee esille, niin silloin on ihan sama onko henkilö oikea narsisti vai ei... silloin on syytä katkaista "ystävyys" siihen paikkaan.
Kaikki, jotka ovat ilmiön kanssa tekemisissä työnsä puolesta tietää, että paksunahkaisen narsistin kaikki pitempiaikaiset/läheisimmät "ystävät" tai puolisot ovat itsekin psyykkeeltään vajaavaisia ja se on ollut se mahdollistava tekijä "ystävyydelle".
Jos joku väittää olleensa suhteessa oikean narsistin kanssa, niin silloin samalla kertoo olevansa myös itsekin psyykkisesti sairas.
Tämä olisi hyvä tiedostaa ja jos oikeasti uskoo sen olleen totta, niin sitten hakeutumaan terapiaan, sillä silloin on oikeasti omassa psyykkeessä asioita, jotka vaatii korjaamista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllähän minä näin heti että kyseisessä ihmisessä on _jotakin_ pielessä.
Mutta olin sen verran tietämätön persoonallisuushäiriöistä että en osannut sanoa mikä se pielessä oleva asia on. Kun tuttavuus eteni, niin minut valtasi ahdistus. Olin jotenkin päästäni sekaisin, kun en tiennyt mistä oli kyse. Kaikki oli niin ristiriitaista. Osasin kuitenkin vaistonvaraisesti toimia oikein ja katkaista "ystävyytemme".
Narsistin kaltoinkohtelemaksi joutunut ihminen toteeaa varsin usein, että olenkohan minä ihan hullu, vai mitä tässä oikein tapahtuu?
Narsistihan leimaa usein uhrisa *mielenvikaiseksi* hulluksi. Nimitys, jota minä sain jatkuvasti kuulla.
Kun kaikken jännittävintä tässä narsismissa on se, että narsisti siirtää kaikki nämä ikävät piirteet uhriinsa. Hän näkee siis uhrissaan nämä omat viat. Siis senkö mielenvikaisuuden myös?
Mutta tuon esiin jälleen, että narsistin tai psykopaatin lapsi voi olla ollut kiinteässä ihmissuhteessa pitkään psykopaatin kanssa erityisen paljon ihmettelemättä, vaikka olisi itse pääkopaltaan ok,
Tosin pitkän päälle voi tulla kummallisia oireita narsistien projisoinnista.
Joku minulle sanoi, ettei kukaan ole synnynnäisesti psykopaatti.
Mutta onkohan se niin. Luulisin, että aika monenmoisia olentoja voisi olla ihan synnynnäisestikin. Miksi kukaan ei voisi olla synnynnäisesti psykopaatti?
Onko kaikki ihmiset synnynnäisesti jonkun tietynlaisia eli ei-psykopaatteja ?.
Narsistin tai psykopaatin lapsi EI OLE KOSKAAN pääkopaltaan "OK" se on täysin mahdotonta!!! ellei lapsi sitten ole vaihtunut synnytyslaitoksella ja hänet on kasvattanut jotkut muut.
Psykopaatiksi kehittyminen edellyttää kahta asiaa, joista molemmat pitää olla.
1. Geneettiset perintötekijät (eli geenit, jotka vaikuttaa aivojen etulohkojen rakenteeseen)
2. Sairas lapsuus (terveen lapsuuden saanut (1. kohdan) henkilö ei ole "normaali", mutta ei myöskään psykopaatti aikuisena, jos lapsuudenkoti on ollut edes kohtuullisen normaali)