Kumpikaan ei voisi pettää. Mitä jää jäljelle? Olisiko ystävyys edes jotain?
Kumpikaan ei eroa
Naiseltamiehelle
12288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuulostaa lohdutuspalkinnolta
Ei käy
Eroa en pidä mahdottomana, jos kaksi rakastaa toisiaan ja ovat onnettomia omissa liitoissaan. Kyse on valinnoista, mitä elämältään haluaa. Aika traagista on, jos ei voi elää elämäänsä ihmisen kanssa jota rakastaa, vain siksi ettei periaatteessa halua erota esimerkiksi lasten takia. Silloin on tyydyttävä siihen että mietit eläkkeellä ollessasi, että olisit ehkä voinut elää onnellisemminkin ja tuntea rakkautta, muuhunkin kuin lapsiisi.
Kyllä se on väärin hajottaa monta perhettä jonkun ohimenevän ihastumisen takia. Ellei liitoissa ole jotain isompaa ongelmaa väkivaltaa, päihteitä tms
Ohimenevä ihastus onkin eri asia kuin Se Oikea.
Ehkä ne puolisotkin ovat olleet aikanaan Niitä Oikeita? Kaikissa suhteissa on suvantovaiheita. Mitä sitten kun on liitot hajotettu ja uusikin suhde alkuhuuman jälkeen väljähtyy? Onko taas eron ja kierrätyksen paikka? Ja lapset pyörityksessä mukana...
Elämästä voi tulla helvettiä niinkin, että yrittää unohtaa tunteet. Vaikea sanoa, mitä se sitten voisi olla jos asiat olisivat menneet toisin.
Itsekkyyden näkökulma on yksi tapa tarkastella asiaa. Tapoja on monia muitakin.
Onpa mustavalkoista!
Tyhmyyden huipentuma!
Miten sen ystävyyden selittäisi niille rakkaimmille?
Ei taida olla kovinkaan kummoinen rakkaustarina kyseessä, jos kumpikaan ei edes eroa. Laimeaa ystävyyttä, jotakin sen suuntaista. Kaippa jos tahtoo elää ja kokea pitää erota jos siltä näyttää. Eihän eroa ole kielletty missään lakikirjoissa? Itseppä haikailet, ei voisi oikeastaan vähempää kiinnostaa tuollainen suhde.