Meidän peli ei pelittänyt finaalissa

Suomalaiset jäi ihan purjeisiin (seisoville jaloille) Kanadan harjoittaman nopean luistelun ja vauhtikestävyyden kautta.

Ei löytynyt eväitä (toisin sanottuna vauhtikestävyyttä) meidän pelistä.

Kanada luisteli, taklasi puhtaasti ja kontrolloi täysin kiekkoa kaikilla viisikoilla ihan perinteisellä kiekon pelaamisella. Kanada näännytti Suomalaiset täysin hapoille ja meni menojaan ylläpitämänsä liikkeen ansiosta.

Kiekkokontrolli ajautui täysin Kanadalle heidän loistavan luistelunsa ansiosta.

Jäähyjen pelossa ei sitten pelattu edes fyysisesti.

Ei taida "meidän pelissä" olla tilaa, eikä aikaa kehittää junnujen vauhtikestävyyttä/ happojen sietämistä pyöräilemällä ja hiihtämällä.

Eihän se tietenkään kivaa ole tehdä tuota kestävyyttä oikeasti kehittävää treeniä, kun se tuppaa olemaan aika raskas savotta. Siinä kun pitää mennä ns. veren maku suussa happoja vastaan.

Mikael Granlundilta voitte varmaan "meidän pelin" viisastelijat kysyä, miten se luistelu saadaan pelin vaatimalle tasolle, koska granlund ei selkeästi tuntenut mitään väsymystä jaloissaan ja oli luitelussaan selkeästi Suomen eliittiä ja Kanadalaisten kanssa ns samalla viivalla.

Junnuille suosittelen jättämään lajiharjoitteita vaikka vähän väliin ja esim. yli viidenkymmenen kilometrin pyörälenkkejä korkeilla sykkeillä, sekä intervalleja.

Alkaa se "suksi" niinsanotusti luistamaan ja ei iske väsy niin helposti.

Älkää laiminlyökö luistelun ja pelaamisen kannalta tärkeintä ominaisuutta, eli vauhtikestävyyttä.