Aikaa löytyy aina sille mitä haluaa ja yhteyttä pidetään niiden kanssa joiden kanssa halutaan olla yhteydessä. Oli kyse sitten minkälaisista ihmissuhteista vain. Eikö näin ole? En tiedä, olisiko asiat menneet toisin jos olisimme tavanneet johonkin toiseen aikaan. Enkä tiedä, onko vika minussa vai olosuhteissa, mutta en tunne enää itseäni halutuksi ja toivotuksi, päinvastoin. Ehkä tulkitsin jotain väärin jo alussa, tai sitten vain muutitkin mielesi. En tiedä. Yritin asiasta kanssasi joskus keskustellakin, muttei se silloinkaan saanut aikaan mitään muutosta joten tuskin saisi nytkään. Ihan yhtä yksin olen tämän asian kanssa yhä. Siksi päätin, etten yritä enää. Saan vain itselleni pahan mielen kun hakemalla haen pettymyksiä ja hakkaan päätäni seinään. Et halua antaa mulle itsestäsi mitään ja mä taas olisin ollut valmis antamaan kaiken. Luulin sinua toisenlaiseksi, luulin läheiseksi. Vaikka pitäisihän minunkin se tietää, että jos joku on liian hyvää ollakseen totta, se ei sitä yleensä ole. Et säkään sitten lopulta ollut totta mulle.
Sulle kiireiselle
Josehditlukea
15586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kiire tai se, ettei ole aikaa...on maailman vanhin tekosyy sille, ettei toinen halua olla tekemisissä. Kokemusta on, valitettavasti. Olisin halunnut pitää hänet elämässäni, mutta häntä ei kiinnostanut...
Jos ei ole aikaa, ei ole kiinnostunut, ainakaan tarpeeksi, itsekin valitettavasti käytän tuota tekosyytä usein, kun haluan pitää jonkun vain kaverina, ja huomaan että toinen haluaa enemmän.
Vaikka pitäisi _vain_ kaverinakin, niin myös kaverit viettävät aikaa yhdessä, jakavat asioita toisilleen ja pitävät yhteyttä muutenkin molemmin puolin. Vai onko meillä eri käsitys kaveruudesta? Tällä hetkellä en tunne todellakaan olevani edes kaveri.
Ei sitä tarvitse yhteydessä kokoajan olla. Parikin kuukautta voi helposti vierähtää. Tai kauemminkin. Jos joku kaveri olisi joka viikko roikkumassa hihassa, ahdistuisin. Ystävät ovat asia erikseen.
Kyllä sinä saatat hyvinkin olla kaveri, älä huoli. Jos tuo tyyppi on ensin antanut jotain muuta ymmärtää ja tekee toista, niin hänen häpeänsä.
Ja sinun voittosi, kun pääset mokomasta eroon.
Paitsi ettei niiden ystävienkään kanssa tarvi aina niin usein yhteyksiä pitää. Siitä ne oikeat ystävät erottaakin, että homma toimii ja ystävyys säilyy, vaikka menisikin joskus aikaa, ettei olla yhteyksissä. Turhat tuttavat jää ja tosiystävät pysyy elämässä mukana. Toki se voi tuntua vaikealta kestää, jos toivoo muuta kuin kaveruutta ja toinen ei. Ole rehellinen itsellesi ja toiselle, jos et siihen pysty.
Tuttaviksi mä kutsun niitä joiden kanssa moikkaillaan parin kuukauden välein ja satunnaisesti vaihdetaan kuulumisia.
Meillä kyse onkin nyt siitä mitä aiemmin on ollut, verrattuna nykyhetkeen. Oltiin aiemmin paljon läheisempiä.
Mulla on ihan samanlaisia ajatuksia ja silti vain hakkaan päätäni seinään. Taidan olla aika säälittävä.
Mulla on aikaa.
Muille jakais.
Ei tämä minulle tietenkään mutta jos olisit hän,niin kovasti ristiriitaista on ollut käytöksesi..Välillä kuin itse ihanuus,välillä saanut todella jäätäviä katseita.Koeta ymmärtää,en yksinkertaisesti uskalla enää.Anteeksi.
Kiirushan se on kun akka on jo ja uusi tuli kuvioon samoin työuusi en kerkeä jokapaikkaan. Kai käsitä sen?
Kyllähän sen kaikki ymmärtää..)):)
tartteis alottaa taas alusta tätä rumbaa. ihan yhtä ihmeissään sitä kuitenkin ollaan täälläkin.
Samat ajatukset täällä!
Miksi oot ihmeissäsi? Kai ymmärrät että käytöksesi mua kohtaan on ollut niin ristiriitaista etten ole yhtään selvillä sun tunteistasi, ajatuksistasi tai siitä mitä musta haluat. Oot saanut mun pääni sekaisin. Sen eräänkin kerran olisin voinut vaikka vannoa, että mä olen juuri se, jonka haluat mutta nyt taas mietin, että haluatko mitään enää. Mitä sä siis oikeesti haluat?