Moikka! Olen 14 vuotias tyttö ja rakastan koiria. En tule saamaan vielä omaa koiraa, mutta sitten kun saan niin olisi kiva tietää kaikkea jo etukäteen. Olisi mukavaa jos viitsisitte vastata!:-) (meillä on 9vuotias koira niin en muista sen pentuajoista mitään)
Kerron ensin mitä olen lukenut koirakirjoista ja mitä muutenkin tiedän.
-kaikki rokotukset pitää hoitaa ajallaan.
-pennun sosiaalistumiskausi on tärkeä KERTOKAA TÄSTÄ LISÄÄ
-pentua pitää mieluummin kehua hyvästä kun torua pahasta.
-pennulle pitää opettaa tärkeitä asioita kuten hihnassa kulkeminen.
TIEDÄN PALJON ENEMMÄNKIN MUTTA TÄSSÄ OLI NE JOTKA TULIVAT ENSIMMÄISENÄ MIELEEN!
sitten kysymyksiä:
-Minkä ikäisenä pentua voi alkaa kouluttaa?
-koska penturuoka vaihdetaan aikuisen koiran ruokaan?
-koska saa mennä ensimmäisen kerran pennun kanssa kävelemään hihnassa?
-koska pennun kanssa saa lähteä kunnon lenkille?
Sää kertoa muutakin koska saatoin unohtaa jotain...
Kerron ensin mitä olen lukenut koirakirjoista ja mitä muutenkin tiedän.
-kaikki rokotukset pitää hoitaa ajallaan.
-pennun sosiaalistumiskausi on tärkeä KERTOKAA TÄSTÄ LISÄÄ
-pentua pitää mieluummin kehua hyvästä kun torua pahasta.
-pennulle pitää opettaa tärkeitä asioita kuten hihnassa kulkeminen.
TIEDÄN PALJON ENEMMÄNKIN MUTTA TÄSSÄ OLI NE JOTKA TULIVAT ENSIMMÄISENÄ MIELEEN!
sitten kysymyksiä:
-Minkä ikäisenä pentua voi alkaa kouluttaa?
-koska penturuoka vaihdetaan aikuisen koiran ruokaan?
-koska saa mennä ensimmäisen kerran pennun kanssa kävelemään hihnassa?
-koska pennun kanssa saa lähteä kunnon lenkille?
Sää kertoa muutakin koska saatoin unohtaa jotain...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Anteeksi kirjoitusvirheistä... puhelin korjasi ne itse.. lopussa piti lukea "saa kertoa muutakin koska saatoin unohtaa jotain..."
Sosiaalistaminen pentuna on sitä, että koira totutetaan asioihin, mitkä sen elämässä ovat tärkeitä: ihmisiin, siis naisiin, miehiin ja lapsiin, paikkoihin ja kulkuneuvoihin, siis autoon, junaan, bussiin, vähän tapahtumiinkin, maaseutuun ja keskustaan. Muihin koiriin ja koirien kanssa olemiseen, eli kun pentuna tärkeää on positiiviset kokemukset, tämä tarkoittaa sopivia ja turvallisia leikkikavereita koon ja iän puolesta. Pennun kanssa pitää ottaa huomioon, että sen täytyy myös saada levätä ja oppia rauhoittumaan, joten riippuen koirasta ja rodusta, ei joka päivä pidä jotain olla ja siksi kaikkea ei ehkä ehdi. Herkin kausi on alle 4kk iässä, mutta ei se ovi yhdessä yössä sulkeudu. Kuitenkin pikku hiljaa koiran vanhetessa, se enää tottuu, tai ei, mutta pentuna kohtaamiaan asioita se pitää osana elämäänsä. Koira myös rakentaa koko myöhäisempien vaiheittensa elämän kuvan pentuaikana, joten erikoisen tärkeää on hyvät kokemukset ja turvallinen lapsuus.
Pentua voi kouluttaa positiivisin menetelmin heti kun se tulee kotiin. Helpointa on semmoinen ruokapalkka, mistä koira pitää. Se on oltava sen mielestä hyvä ja tässä usein mokataan, kun ei tajuta että jos koiran mielestä kuivakeksi ei ole hyvää, se ei ole palkka. Palkka on vahviste. Sen tarkoituksena on vahvistaa toivottua käytöstä ja kertoa koiralle, että tämä oli erikoisen hyvin tehty. Ei toivottua ei huomioida. Ajoitus ja ihan ensimmäisenä kontaktin sekä luopumisen harjoittelu on tärkeä pohja. Kieltää joskus pitää, mutta aika vähän. Luoksetulo pitää ja kannattaa opettaa heti. Alle 5kk vanhaa saa pitää vapaana ja se seuraa kuin hai laivaa rodusta riippumatta. Silloin on hyvä! Niin nuori pentu tulee mielellään luokse ku omistaja on ihana.
Koiran peruskoulutus kestää noin kaksi vuotta. Pentu oppii nopeasti sisäsiistiksi kun sen kanssa käy paljon ulkona ja tämä tarkoittaa jopa 20 kertaa vrk. Pidätyskyky kasvaa yksilöllisesti, mutta periaatteessa koira on oikein kasvatettuna sisäsiisti viimeistään noin puoli vuotiaana.
Koiran yksinolo koulutus saattaa olla helppoa tai viedä vuoden. Usein rotukysymys, ja pentua hankkiessa kannattaa pitää mieli avoinna ja pää kylmänä sen suhteen, ettei haksahda ottamaan rotua tai epäsopivia rotuja omaavaa seropia vain hinnan tai ulkonäön takia. Se voi johtaa todella paskoihin kokemuksiin.
Penturuokaa annetaan noin 6-12 kk ikään, mutta meillä pentu on syönyt raakaruokaa ja kotiruokaa alusta saakka. Kasvattajalta saa ohjeet kyllä. Hyvä kasvattaja neuvoo paljon ja avoimesti.
Pennun kanssa voi kyllä kävellä hihnassa vaikka heti, mutta matka on lyhyt. Kyllä sen huomaakin, kun pennun liikkeet on vauvakävelyä ja pikkuhiljaa se alkaa itse mennä enemmän ja kovempaa. Vapaana pito olisi parasta, niin se voisi mennä sen, mitä itse haluaa. Eri maastot kehittää hyvin.
Pennusta on paljon vaivaa ja se on aikaa vievää, oikeestaan kuin lapsen hankkisi. Se haluaa aikaa, sitä ei voi jättää yksin, se pitää hoitaa ja huolehtia, sen pitää antaa kasvaa ja sitä pitää ymmärtää. Rikottavat pitää siirtää pois, johdot piilottaa jne. Tehdä asunnosta lapsiturvallinen. Mutta se kasvaa nopeammin kuin ihmisen lapsi, toisaalta ei koskaan yhtä isoksi eikä voi huolehtia itsestään koskaan itse.
En nyt keksi enempää, mutta oot kyllä fiksu kun jo reilusti etukäteen asioita mietit. Aika moni aikuinen saisi tehdä samoin, meinaan koiria on kiertolaisina ihan vääristä syistä ihan liikaa. Ja se johtuu just epärealistisesta suhtautumisesta, siitä ettei oikeasti sitouduta, että valitaan rotu väärin, jne. Se on todella paskaa. Onneksi ja toivottavasti sinä olet fiksumpi jatkossakin ja jos koiran otat (tai muunkaan lemmikin) pidät sen, minkä lupaat.
Kiitos vastauksesta! Kirjoitin tuosta kirjoituksesta tärkeimmät asiat vihkooni, jossa on erilaisia koirajuttuja.
Minkä rotuinen sinun koirasi on?
Sanotaan näin, että kohtalaisen vaativa työkoira :-) minun kaikki koirani ovat olleet työkoirarotuja. Niillä yhteistä on se, että jos on oikeasti aktiivinen ja tekevä, niistä saa todella hyviä ystäviä. Jos vain luulee olevansa, tulee hankaluuksia ja paljon. Ne on oikeastaan kaikki melko rasittavia kotikoiria, mutta loistavia tehtävissään. Siksi myös suosittelen ihmisille, että miettivät oikeasti paljonko aikaansa haluavat laittaa, koska osa roduista on elämäntapa, ei lemmikki :)
Sanoisin tuohon pennun kanssa lenkille lähtemiseen, että oma koiramme ainakin pentuna ei edes suostunut lähtemään pidemmille lenkeille. Vikinä alkoi jos mentiin liian kauas kotoa. Se viipotti kotimatkat aina paljon nopeampaa kuin menomatkat. Pidin sitä lenkeillä tuolloin irrallaan (asumme maalla ja lenkkipolku oli sellainen, että autoista ei ollut vaaraa). Olisiko sitten siinä 4-6 kuukauden iässä tullut koiralle sellainen seikkailunhalu, että se lähti oikein mielellään pidemmillekin lenkeille, eikä kotiinkaan ollut enää kiire. Kannattaa olla pennun kanssa varovainen aluksi. Tietysti nuoret pennut eivät edes jaksa kovin pitkiä lenkkejä, ja ennen rokotuksia ei pidä lähteä paikkoihin, joissa on tartuntavaara.
Neuvoisin etsimään koiratietoa asiantuntevasti kirjoitetuista kirjoista. Hyväksi todettuja ovat ainakin Tuire Kaimion kirjat Pennun kasvatus ja Koirien käyttäytyminen. Kirjastosta varmaan löytyy. Ei yleensä kannata luottaa kovin vanhoihin koirakirjoihin, ainakaan ennen 2000-lukua kirjoitettuihin, koska ne perustuvat usein vanhentuneeseen ja virheelliseen tutkimustietoon tai syvälle juurtuneisiin kansanuskomuksiin.
Edellinen kirjoittaja sanoi, että koiran peruskoulutus kestää n. 2 vuotta. Näin kantapään kautta oppineena sanon, että kestää paljon pidempäänkin, jos on laiska kouluttaja. Älä siis tee niin kuin minä tein vaan tee niin kuin minä sanon:) Itse jouduin ja joudun edelleen korjaamaan koirani käytöksessä sellaisia ongelmia, jotka olisi voinut helposti ennaltaehkäistä aiemmin aloitetulla koulutuksella. Moni virhe jää tekemättä, kun ottaa asioista etukäteen selvää. Onneksi löysin myöhemmin naksutinkoulutuksen pariin. Naksutinkoulutuksella olen vanhat virheeni korjannut ja nyt meillä menee koiran kanssa hyvin.
Vielä siitä sananen, että koiran teini-ikä voi aiheuttaa melkoisen epätoivon alhon, mutta silloin ei pidä luovuttaa. Hyvin kasvatetun koiran käytös tasaantuu, kun se aikuistuu, ja aikuisen koiran omistajan täytyy monta kertaa pysähtyä ihmettelemään, kuinka viisas ja ihana minun nelijalkainen kumppanini onkaan.
Tsemppiä sulle!
Kiitos vastauksesta!
Osaisitko neuvoa että millaisissa paikoissa tuota tartuntavaaraa eniten on?
Olen lukenut paljon koirakirjoja kotona kirjahylly on täynnä niitä, mutta kyseisiä kirjoja en ole lukenut!
Koska koiran teini-ikä on pahimmillaan?
Minkä rotuinen koirasi on? Mietin vaan sitä että mikä olisi sopiva rotu itselleni kun sitten joskus koiran otan...
Kiva, jos vastauksestani oli yhtään apua! Tämä tartuntavaaraohjeitus tarkoittaa yleensä sitä, että rokottamattoman pennun ei pidä päästä tapaamaan rokottamattomia koiria. Älä siis vie pentua paikkaan, jossa et voi olla aivan varma muiden koirien rokotustaustasta, kuten koirapuistoon. Jos esim. tutuilla on kuitenkin terve ja rokotettu aikuinen koira, ei liene haittaa siitä, jos pentu joskus kyläilee tuon koiran luona.
Meidän koiran teini-ikä oli pahimmillaan siinä vuoden ja kahden vuoden iän välillä, en tosin muista tarkkaan. Silloin tuntui välillä, että järki lähtee, kun koira hyökkäili lenkillä joka auton perään eikä kuunnellut ikinä minkään valtakunnan käskyjä. Silloin en tosin omistanut naksutinta, ja koulutin monella tapaa koiraa väärin. Seuraavan koirani kanssa olen varmasti viisaampi:) Luin joskus koirakirjan Koiran seitsemän ikää. Siinä oli aika hyvin eritelty, milloin koira on teini, nuori aikuinen, keski-ikäinen jne.
Kannattaa tosiaankin lukea nuo Tuire Kaimion teokset. Minun piti ihan omaan hyllyynikin hankkia tuo Koirien käyttäytyminen, kun oli niin hyvä tietopaketti. Naksutinkoulutuksen opettelin Karen Pryorin kirjasta Naksutinkoulutusta koirille. Kannattaa lukea, vaikkei koskaan naksutinkouluttajaksi aikoisikaan ryhtyä.
Minun koirani on sekarotuinen. Siinä on kultaista noutajaa, novascotiannoutajaa ja todennäköisesti myös saksanpaimenkoiraa, saksanseisojaa ja labradorinnoutajaa. Noutajat ovat kyllä aivan ihastuttavia koiria. En ihmettele ollenkaan, että kultainen noutaja on niin suosittu perhekoira, noutajat ovat niin rauhallisia ja kohtuullisen helppoja kouluttaa. Ne työskentelevät mielellään ihmisen kanssa.
Oiii<3 koirasi on varmasti todella söpö<3 lähes kaikki noutajat on ihania mutta en välttämättä halua niin suurta koiraa...
Voitko kertoa lisää tuosta naksutinkouluttamisesta?
En tiedä asiasta mitään mutta tehokkaalla kuulostaa!
Onhan se söpö... Koosta puheen ollen, novascotiannoutajat ei oo kovin suuria koiria, jos pienen noutajan joku haluaisi. En tosin tiedä myydäänkö niitä edes ei-metsästäville ihmisille. Kysyimme eräältä kasvattajalta kerran tollerinpentua (novascotiannoutajaa), mutta hän kertoi myyvänsä ensisijaisesti metsästäjille. Meidän koira on aika iso.
Mutta siitä naksutinkoulutuksesta... Naksutinkoulutuksen nimi tulee naksuttimesta, muovirasiasta, jossa on metallikieli. Kieltä painetaan niin, että se naksahtaa. Eri eläinlajeille käytetään erilaisia naksuttimia (esim. akvaariokaloille ihan taskulampun väläystä). Ideana on se, että eläimelle opetetaan lyhyt ja selkeä merkki, joka merkitsee palkkiota. Merkin saadessaan eläin tietää tehneensä juuri jotain niin upeaa, että kouluttaja haluaa palkita sen. Merkki kertoo eläimelle ihan pilkuntarkasti, mistä se sai palkkionsa ja eläimen voi palkita helposti, vaikka se olisi kaukanakin. Vertaa: opetat koiraa istumaan perinteisellä menetelmällä, jolloin sinun täytyy saada namipala sen suuhun juuri sillä sekunnilla, kun se istuu. Sinun on luonnollisesti oltava lähellä koiraa ja käden on oltava tarkka ja nopea. Naksuttimella kouluttaessasi naksautat koiralle juuri sillä hetkellä, kun se istuu, ja koira tietää, että se ansaitsi nyt palkinnon. Sen jälkeen voit alkaa rauhassa kaivella taskustasi herkkua koiralle. Voit myös esimerkiksi käskeä koiraa viiden, tai viidentoista metrin päästä ja naksauttaa kun koira tottelee. Näin palkitseminen onnistuu koiran ollessa kauempanakin.
Usein naksutinkouluttajat käyttävät menetelmää, jossa koiraa ei tarvitse houkutella ja ohjailla oikeaan suuntaan, kun sille opetetaan uutta asiaa, vaan koira saa itse älytä jutun juonen.
Ilmeisesti jotkut käyttävät naksutinta niin, että äänestä tulee koiralle lopullinen palkkio, eikä esim. ruokapalkkioita käytetä enää, mutta minun mielestäni siinä menee vähän pilalle koko naksutinkoulutuksen idea, eli että naksutin on kommunikointiväline, jolla koiralle kerrotaan, milloin se teki kouluttajan haluamalla tavalla, ja mistä hyvästä tämä ihana makkaranpala nyt oikeastaan tuli:)
Jos naksutinkoulutuksen menetelmää käyttää oikein, voi saada ihmeitä aikaan, ja koiralle voi opettaa temppujen lisäksi myös käytöstapoja, jopa poistaa käytösongelmia. Tähdentäisin kuitenkin, että pelkän periaatteen osaamisella ei mitään eläintä kouluteta. Lisäksi pitää tuntea oman lemmikkinsä lajityypillistä käyttäytymistä ja tietää, mitä mahdollisia ongelmia voi naksutinkouluttaja kohdata. Jotkut koirat esimerkiksi pelkäävät naksuttimen ääntä. Koirasta saa väärällä tyylillä yli-innokkaan säheltäjän, joka koulutustuokion alkaessa yrittää kaikin keinoin saada kouluttajan naksauttamaan ja jos naksautusta ei kuulu, se menee suunniltaan sen sijaan, että rauhoittuisi. Tätä ongelmaa ei saa, jos suunnittelee uuden asian opettamisen hyvin ja lisäksi opiskelee, kuinka koiran vireystasoa lasketaan. Eikä kouluta koiralle vakavia ja tärkeitä arkitottelevaisuusasioita silloin, kun se on liian innoissaan:)
Naksutinkoulutus on ihan paras juttu esim. seuraavista syistä:
-joskus koira tekee vahingossa oikein, ja voin reagoida sekunnin murto-osassa sen toimiin, sitten pari toistoa ja pim! koira oppi uuden taidon
-Joskus tulee uusia tilanteita, joissa koira esim. haukkuu, eikä sitä saa vaiennettua käskemällä. Rangaista en koiraani halua, eikä siitäkään edes välttämättä olisi tuossa tilanteessa hyötyä. Mitä tehdä? No naksautapa koiralle sen ollessa pari sekuntia hiljaa ja parin toiston jälkeen koira alkaa kiinnostua hiljaa olemisesta ja haukkuminen vähenee. Pian koira istuu nätisti hiljaa vierellä. Hyvin pohjakoulutetulla koiralla toimii!
-koiran ei tarvitse arvailla ihmisen mietteitä, vaan sille voi kertoa selkeästi, mitä mieltä kouluttaja asiasta on
-koira kiinnostuu kouluttajastaan ihan eri tavalla, kuin perinteisessä koulutuksessa
-Vahingot ja virheet eivät ole peruuttamattomia, vaan koiran käytöstä voi muokata aina parempaan suuntaa. Koiran rankaisulla väärästä asiasta voi olla tuhoisat seuraukset, väärälle asialle naksauttaminen ei ole vakavaa.
-se on kivaa!
Huonoja puolia:
-taskut on aina täynnä koiranruokaa, itseäni se ei tosin yleensä haittaa
-Aina ei kehtaa naksutella esim yleisillä paikoilla. Naksuttimesta kuuluu aika iso ääni. Olenkin opettanut koirani myös siihen, että naksautan kielelläni, jolloin voin tehdä sen hiljempaa ja huomaamattomasti. Joskus vähän häpeänkin naksutinkouluttamistani, koska sitä vielä niin moni pitää ihan huuhaana. Ei kyllä saisi hävetä.
-ei ole suinkaan mikään yleislääke kaikkiin ongelmiin
Huhhuh, tulipa pitkä stoori, jaksaakohan tuota kukaan lukea? Jos kiinnostaa oman lemmikin koulutus, kannattaa hankkia hyvä kirja oppaaksi. Netissäkin on paljon tietoa.
Tuosta tartuntvaarasta täytyy nyt sanoa sen verran, että koiran sosiaalistaminen on sitten myöhäistä jo 4 kk jälkeen monilta osin. Joten kumpi on suurempi riski: epäsosiaalinen koira vai sairaus? Koirapuistot sopivat isommille lähinnä siksi, että liian isot ikä- ja kokoerot vahtimatta saattavat aiheuttaa ongelmia eikä suinkaan sosiaalisuutta. Siksi pennun seura kannattaa valita ja sopivien kavereiden löytämiseen nähdä vaikka vaivaa. Mutta koiran herkin sosiaalistumisen kausi on alle 4 kk vanhana. Viimeisen penturokotuksen se saa myös silloin. Ellei ell anna rabiesta yhtä aikaa 3 kk iässä. Koiranpennun pitäisi saada leikkiä ikätovereiden kanssa pienestä saakka, vähintään se 2 kertaa viikossa, joten kaikkia riskejä et voi välttää. Lisäksi jos asut kaupungissa, et voi muutenkaan. Koiraa ei sosiaalisteta pelkästään näkemällä tuttavan yhtä aikuista koiraa.
Jos et asiaan paneudu ja panosta, on ihan herrassa mitä koirasta tulee.
Semmonen asia on hyvä lisätä, mikä on tylsä ja paska homma, mutta... Raha. Koiran pito on kallista, huonolla tuurilla oikein helvetin kallista. Ostohinta on osa, mutta siinä voi katsoa sitten ottaako rodun, seropin, mistä ja keneltä. Harvinaisilla ja muotiroduilla on usein enemmän hintaa, kun käyttökoiria löytyy kohtuuhinnoillakin. Seropeissa sama. Niissä pitää vaan miettiä kaikki ne rodut mitä niissä on, rotukoirassa yksi. Mutta monet yllättää sitten eläinlääkäreiden hinnat. Jonkun verran voi kilpailuttaa, mutta halpaa se lysti ei ole. Etenkin jos käy joku onnettomuus. Vakuutus saattaa korvata osan, mutta ei kaikkea ja sekin maksaa. Parin tonnin suojapuskurirahasto olisi hyvä. Moni törmää karuun todellisuuteen, kun 15 vuotta on pitkä aika: voikin sairastua, olla työttömyyttä, tulla lapsia tai ero. On helppoa kuvitella, että kyllä niistä sitten selviää, ja selviää toki... Mutta helppoa se ei ole! Aikaa ja rahaa, vaikeita ratkaisuja ja kovaa sitoutumista. Nuorilla on mietittävä myös opinnot. On helpompaa silloin, jos on kaksi, mutta ero ei ole syy pistää koiraa kiertoon. Ja moni sitten yllättyy siitäkin ,kun se koira ei mene huonekaluna vauva-arjessa vaan vaatii aikaa silloinkin. Sinä olet vielä nuori, mutta sitä suuremmalla syyllä. Jos vaikka otat koiran 18- vuotiaana, mahtuu siihen 15 vuoteen parhaimmillaan kaikki tuo. Että samalla kun mietit, niin mieti sekin.
Koira on joskus vaikea saada hoitoon ja jos sen saa, sekin maksaa. Lasta hoitaa usein vaikka isovanhemmat, mutta koiraa ei. Mitä paremmin saat koiran koulutettua, sitä helpompi sille on paikka löytää. Joka paikkaan sitä ei saa mukaan ja ei kannata ottaa, vaikka saisikin.
Loppujen lopuksi, kun näitä ja muita juttuja luet, on kyse siitä, että kun päätöksen teet, teet sen niin että pidät sen. Silloinkin kun itkettää. Koira on todella hyvä ystävä, se vie kaiken ajan ja kaikki rahat, ja tekee elämästäsi hankalia päätöksiä. Kun hoidat sitä sen ollessa vanhana, mietit ehkä, ettet ikinä enää ota toista. Olet järkyttynyt miten vaikeaa on tehdä se lopullinen päätös, koska joudut myös päättämään ystäväsi kuolemasta. Mutta kun se jättää sinut, ei pienenkään asunnon käytävät ole koskaan olleet niin pitkiä ja huoneet tyhjiä. Ei usko, että sitä itkee juuri kuin perhettä, kaipaa kuin ystävää ja antaisi kaiken vielä toiseenkin kertaan, jos se tulisi takaisin. Sen siitä 15 vuodesta saa. Rakastaa jotakuta, ja vaikka se ei ole ihminen se tuo niitäkin elämääsi. Joten kyllä sille kaikelle vastinetta saa - jos sitä pystyy antamaan. Mutta se pitää muistaa, että se on elävä, tunteva olento, josta olet vastuussa ja joka rakastaa sinua kuin äitiä/isää. Ja jos sen tajuaa, saa enemmän, mutta joutuu myös luopumaan enemmästä. Minusta se kannattaa myös miettiä, jo koiraa ottaessa. Että se 10-15 vuotta on pitkä aika, mutta se on myös lyhyt aika. Kaikki muu on minusta helppoa, silloinkin kun on vaikeaa.
Tosi hyviä, asiallisia ohjeita ajoittaja on saanut!
Itse haluaisin vielä korostaa: pieni pentu vaatii paljon aikaa:
-sisäsiisteys= ulkoilutus monta kertaa päivässä ( aina kannattaa kehua, kun ulos asti asioille ehditään)
-sosiaalistaminen= pennun täytyy ehdottamasti tavata muita koiria, ihmisiä, nähdä eri paikkoja jo ennen viimeisiä rokotuksia
-ns. koulutus alkaa jo pentuna= luoksetulon täytyy olla aina kivaa, ruokaa saa luvan jälkeen jne.
- kodin sisustus kannattaa karsia lapsiystävälliseksi, tuhoja varmasti tulee!
Varsinkin vanhemman koiran kanssa rahanmeno, (eläinlääkärikulut), kasvaa entisestään, siitä 9v. koiran kanssa jo varmaan tiedät, siihenkin täytyy varautua.
Koiran hankintahinta on pienin osa sen kuluista...
Hyviä pointteja tartuntavaara- ja sosiaalistamisaiheisiin!
Kiitos kaikista vastauksista!
Naksutinkoulutus kuulosti tehokkaalta ja nyt mietin kaikkea muutakin asioita koirasta kun vain hyvää.