Monen vuoden takaa vanha kaveri/ystävä tuli ajatuksiini.
Alunperin törmäsimme nettimaailmassa toisiimme ja
tapailimmekin sitten, olimme mm. konsertissa ja
kävimme muissakin tapahtumissa, mitkä liittyvät
kummankin ihailemaan vanhaan vuosikymmeneen.
Hänellä oli silloin koira ja välillä sekin oli mukana,
mutta kuoli sittemmin. Eläimistä pidämme siis
molemmat, tosin minulla oli vain kissoja.
Hänellä teknisen alan työ (ehkä vieläkin).
Tykkäsin myös touhuta vanhojen autojensa kanssa.
Tummat hiukset ja siniset silmät.
Voisikohan tätä tuttavuutta jotenkin elvyttää?
En haluaisi mitenkään tunkeilla, jos hän on varattu.
Alunperin törmäsimme nettimaailmassa toisiimme ja
tapailimmekin sitten, olimme mm. konsertissa ja
kävimme muissakin tapahtumissa, mitkä liittyvät
kummankin ihailemaan vanhaan vuosikymmeneen.
Hänellä oli silloin koira ja välillä sekin oli mukana,
mutta kuoli sittemmin. Eläimistä pidämme siis
molemmat, tosin minulla oli vain kissoja.
Hänellä teknisen alan työ (ehkä vieläkin).
Tykkäsin myös touhuta vanhojen autojensa kanssa.
Tummat hiukset ja siniset silmät.
Voisikohan tätä tuttavuutta jotenkin elvyttää?
En haluaisi mitenkään tunkeilla, jos hän on varattu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toisaalta menneisyys on menneisyyttä eikä se samanlaisena tule monestikaan takaisin. Voit silti ajatella asiaan käytännön kautta. Eli kysyä kohteliaasti esim.hänen kuulumisiaan jollakin lailla.
Asiassa ei ole sikäli syytä olla varuillaan, mutta jotkin asiat hänen elämässään ovat muuttuneet, kuten ajan kanssa tuppaa tekemään !
Kiitos :-)
Onnittelin häntä syntymäpäivänään.
Hän kiitti.
Kysyin neutraalisti kuulumisiaan.
Hän ei vastannut ollenkaan.
Kerroin jotakin omasta elämästäni,
kuten äitini kuolema ja fyysiset
hankaluuteni.
Hän ei kirjoittanut mitään.
Mitä nyt pitäisi tehdä?
Olla kirjoittamatta enää, eikö niin?
Onkohan hänellä jotakin ongelmia
omassa elämässään? Kokiko hän jotenkin raskaana sen, kun kerroin
mitä minulle on tapahtunut?
Minua harmittaa, kun kerroin mitään hänelle.
Me olimme silloin vuosia sitten vain kavereita ja/tai ystäviä. Minä en ainakaan ajatellut hänestä sen enempää, mutta en tiedä, miten hän ajatteli minusta. Olisiko hän loukkaantunut jostakin, kun oli nyt niin vähäsanainen?
Nostaa
Unijukalle.
Siinä varmaankin olisi selvittettävää, että mitä kukin ajattelee tai ajatteli, jollakin joka töikseen osaisi ajatuksia lukea ... Tuskinpa hän loukkaantunut oli, mutta olette yksinkertaisesti ajautuneet omiin suuntiinne. Eikä asiat jotka ovat kasvaneet pitkään erilleen kuitenkaan äkisti nytkähdä takaisin toiseen suuntaa. Suoraan sanoen sinulla oli vähän liian suuret odotukset liian nopeasti tapahtuvaksi.