Pyramidi-pasianssissa on ajatuksena poistaa pelipöydän pyramidista pois ne kortit, joiden yhteenlaskettu summa on 13.
Muinaisesta Egyptistä on sanottu, että kaikki olivat siellä loppujen lopuksi aivan äärimmäisen hulluja skitsofreenikkoja, jotka uskoivat siihen että ihmisellä on monia sieluja, ja ihmisen sielu jatkaa matkaansa balsamoidussa ruumiissa joka säilöttiin pyramideihin ja muihin hautarakennuksiin. Minusta pyramidi on ihan nenän muotoinen, jos sitä tarkastelee muotona. Sielun sanottiin lähtevän katsomaan omaisiaan kuoleman jälkeen, ja hauta ynnä muiden kirjoitusten avulla sen piti osata suunnistaa takaisin ja levätä haudassaan. Mitä olivat hautojen seinäkirjoitukset?
Olivatko ihmiset tuohon aikaan muka olleet niin henkistyneitä, että heidän sielunsa olisivat tavoitelleet suurempaa tietoutta nousemalla sananmukaisesti varpailleen pyramidin huipulla koettaessaan tavoitella jotain taivaalta? Kuutako? Kyllähän siinä välissä on valtavasti tyhjää tilaa, eikä kukaan varmasti nykyäänkään kykene kiipeämään kuuhun, ei vaikka minkälaiset tikkaat tai laatikkorakennelmat siihen rakennettaisiin. Raketilla sinne on joskus päästy, mutta avaruuslennot ovat melkoista historiaa nykypäivänä. Kestäisikö ihmisen sielu avaruuslennon, jos keho kestäisikin? Olivatko ihmiset tuohon aikaan niin irrallaan itsestään, että ainoa järkevä ajatus mikä sieltä olisi periytynyt on se, että he makasivat sarkofageissa, ja siinä maatessaan heidän uskottiin lukevan seinien kirjoituksia. Kuvastaako tuollainen hautaus ihmisen unen näkemistä, eli unessa sielu makaisi kehossa kuin sarkofagissa ja lukisi siellä kirjoituksia eli näkisi unta? Jos näin olisi ollut, niin kaikki viisaus joka tuolloin muinaisina aikoina olisi annettu olisi varmasti toteutunut tähän päivään asti ja eläisimme jossakin sielujen paratiisissa? Olemmeko sellaisessa? Jos, niin kenen kustannuksella?
Egyptiläiset uskoivat, että ihmisellä on monia sieluja. Jos ihmisen sielu jäisi maanpinnalle kuoleman jälkeen, minne se menisi? Asettuisiko se syntyneeseen vauvaan, koska kuuhunhan se ei pääse? Entäpäs jos se ei olekaan sopivan kokoinen, vaan vauva tahtoo pienemmän? Voiko vauva valita, ottaako mitään vai ei?
Laskeutuuko se ylhäältä kuin jokin vaatekappale hartioille, lapselle? Mikä se silloin on, ja voiko se ottaa valtaa omistajaansa? Voiko sen kanssa tehdä jonkinlaisen sopimuksen? Jos, niin kuka silloin voisi sanoa mikä on oikein ja mikä väärin? Toimisivatko ihmiset vain omassa kontekstissaan parhaansa mukaan, ja tapahtumat tapahtuisivat sitä mukaa kun nämä palloset törmäilisivät toisiinsa ja toteuttaisivat omaa tehtäväänsä, mikä ei aina näyttäisi täysin järkevältä toiminnalta muiden silmissä?
Missä vaiheessa ihminen ei enää olisi itsensä herra, vaan alkaisi toteuttaa omia tekemisiään pelkästään henkimaailman ehdoilla? Olisiko se siinä vaiheessa, kun alkaisimme uskoa, että kuoltuaan sielu tulee katsomaan omaisiaan ynnä muuta? Mistä se voi tunnistaa tuttavansa, jos sillä ei ole aisteja? Näkeekö ja tunteeko se kuten me, vai meneekö se niin että se menee vaikkapa Helsinkiin kun sen pitäisi mennä katsomaan äitiä?
Nykymaailmassa on monenlaisia teknologisia laitteita, voivatko ne imeä sielun itseensä, jos se on jotakin olemassaolevaa materiaa? Jos se ei ole tunnettua materiaa, voiko se vain toteuttaa itseään materian kautta, ei muuten? Jos se toteuttaa itseään materian, esim. värien ja tapahtumien, kautta, ovatko kaikki asian näin näkevät uskovia? Ovatko kaikki maailman uskonnot ynnä muu henkinen kirjallisuus vain tämän asian vatvomista hieman eri paketissa?
Voisiko joku asian tietävä vaikuttaa toisiin symbolein, värein, tapahtumin ynnä muin vaikutuskeinoin huomaamatta, manipuloida muita siten että toinen tottelee automaattisesti? Voisiko olla joku joka hallitsee antimateristista sielua näin? Vai olisiko tällainen henkilö niin täysin materian vallasa, että ei enää toimi omilla ehdoillaan, vaan sielu on ottanut vallan materian kautta? Perustuvatko kaikki pakkomielteet, ynnä muut säännönmukaisuudet tähän, eli pyrkimykseen tehdä olevassaolevasta maailmasta kuin kone, joka toimii ennalta-aavistettavasti?
Muinaisesta Egyptistä on sanottu, että kaikki olivat siellä loppujen lopuksi aivan äärimmäisen hulluja skitsofreenikkoja, jotka uskoivat siihen että ihmisellä on monia sieluja, ja ihmisen sielu jatkaa matkaansa balsamoidussa ruumiissa joka säilöttiin pyramideihin ja muihin hautarakennuksiin. Minusta pyramidi on ihan nenän muotoinen, jos sitä tarkastelee muotona. Sielun sanottiin lähtevän katsomaan omaisiaan kuoleman jälkeen, ja hauta ynnä muiden kirjoitusten avulla sen piti osata suunnistaa takaisin ja levätä haudassaan. Mitä olivat hautojen seinäkirjoitukset?
Olivatko ihmiset tuohon aikaan muka olleet niin henkistyneitä, että heidän sielunsa olisivat tavoitelleet suurempaa tietoutta nousemalla sananmukaisesti varpailleen pyramidin huipulla koettaessaan tavoitella jotain taivaalta? Kuutako? Kyllähän siinä välissä on valtavasti tyhjää tilaa, eikä kukaan varmasti nykyäänkään kykene kiipeämään kuuhun, ei vaikka minkälaiset tikkaat tai laatikkorakennelmat siihen rakennettaisiin. Raketilla sinne on joskus päästy, mutta avaruuslennot ovat melkoista historiaa nykypäivänä. Kestäisikö ihmisen sielu avaruuslennon, jos keho kestäisikin? Olivatko ihmiset tuohon aikaan niin irrallaan itsestään, että ainoa järkevä ajatus mikä sieltä olisi periytynyt on se, että he makasivat sarkofageissa, ja siinä maatessaan heidän uskottiin lukevan seinien kirjoituksia. Kuvastaako tuollainen hautaus ihmisen unen näkemistä, eli unessa sielu makaisi kehossa kuin sarkofagissa ja lukisi siellä kirjoituksia eli näkisi unta? Jos näin olisi ollut, niin kaikki viisaus joka tuolloin muinaisina aikoina olisi annettu olisi varmasti toteutunut tähän päivään asti ja eläisimme jossakin sielujen paratiisissa? Olemmeko sellaisessa? Jos, niin kenen kustannuksella?
Egyptiläiset uskoivat, että ihmisellä on monia sieluja. Jos ihmisen sielu jäisi maanpinnalle kuoleman jälkeen, minne se menisi? Asettuisiko se syntyneeseen vauvaan, koska kuuhunhan se ei pääse? Entäpäs jos se ei olekaan sopivan kokoinen, vaan vauva tahtoo pienemmän? Voiko vauva valita, ottaako mitään vai ei?
Laskeutuuko se ylhäältä kuin jokin vaatekappale hartioille, lapselle? Mikä se silloin on, ja voiko se ottaa valtaa omistajaansa? Voiko sen kanssa tehdä jonkinlaisen sopimuksen? Jos, niin kuka silloin voisi sanoa mikä on oikein ja mikä väärin? Toimisivatko ihmiset vain omassa kontekstissaan parhaansa mukaan, ja tapahtumat tapahtuisivat sitä mukaa kun nämä palloset törmäilisivät toisiinsa ja toteuttaisivat omaa tehtäväänsä, mikä ei aina näyttäisi täysin järkevältä toiminnalta muiden silmissä?
Missä vaiheessa ihminen ei enää olisi itsensä herra, vaan alkaisi toteuttaa omia tekemisiään pelkästään henkimaailman ehdoilla? Olisiko se siinä vaiheessa, kun alkaisimme uskoa, että kuoltuaan sielu tulee katsomaan omaisiaan ynnä muuta? Mistä se voi tunnistaa tuttavansa, jos sillä ei ole aisteja? Näkeekö ja tunteeko se kuten me, vai meneekö se niin että se menee vaikkapa Helsinkiin kun sen pitäisi mennä katsomaan äitiä?
Nykymaailmassa on monenlaisia teknologisia laitteita, voivatko ne imeä sielun itseensä, jos se on jotakin olemassaolevaa materiaa? Jos se ei ole tunnettua materiaa, voiko se vain toteuttaa itseään materian kautta, ei muuten? Jos se toteuttaa itseään materian, esim. värien ja tapahtumien, kautta, ovatko kaikki asian näin näkevät uskovia? Ovatko kaikki maailman uskonnot ynnä muu henkinen kirjallisuus vain tämän asian vatvomista hieman eri paketissa?
Voisiko joku asian tietävä vaikuttaa toisiin symbolein, värein, tapahtumin ynnä muin vaikutuskeinoin huomaamatta, manipuloida muita siten että toinen tottelee automaattisesti? Voisiko olla joku joka hallitsee antimateristista sielua näin? Vai olisiko tällainen henkilö niin täysin materian vallasa, että ei enää toimi omilla ehdoillaan, vaan sielu on ottanut vallan materian kautta? Perustuvatko kaikki pakkomielteet, ynnä muut säännönmukaisuudet tähän, eli pyrkimykseen tehdä olevassaolevasta maailmasta kuin kone, joka toimii ennalta-aavistettavasti?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.