Tuolla aiemmin on keskustelua DI-tutkintojen liiallisuudesta. Keskustelua voisi laajentaa hyvin koskemaan jokseenkin kaikkia aloja ja yleensäkin yliopisto-opintojen tasoa.
Itselläni on 5,5 vuoden kokemus yhteiskunta- ja humanististen tieteiden alalta ja olen tullut tässä valmistumisen kynnyksellä siihen tulokseen, että taso luvattoman on heikko. Ja sen perusteella mitä olen kuullut, jokseenkin sama pätee myös ainakin kauppakorkeassa ja luonnontieteissäkin - toivottavasti ei sentään vielä lääkiksessä.
Käteen jää melko lailla tusinamaisterin tutkinto, vaikka olenkin menestynyt opinnoissani hyvin. Uskon kyllä, että pärjään hyvin, ja työssä oppii, mutta olisi kai silti yleisemmältäkin kannalta järkevämpää, että minut ja muut koulutettaisiin tasokkaammin.
Minulla ei tietenkään ole kokemusta aiempien vuosikymmenten opiskelusta, mutta homma tuntuu menneen nykyisin sellaiseksi, että rima on luvattoman alhaalla (jos sitä edes on) eikä suurempien kokonaisuuksien hallintaa edellytetä. Tenteistä päästetään läpi miten sattuu. Ykkösiä tuskin annetaan ja kakkosia jaellaan kaikenlaisesta paskanjauhannasta. Missään vaiheessa ei myöskään kontrolloida oppialan yleisempien perusteiden ja suurempien kokonaisuuksien hallintaa. Ainoa, mistä vastavalmistuneet maisterit ehkä tietävät jotain _saattaa olla_ oman gradun suppea aihepiiri.
Opiskelija-aineksessakin on vikaa, sillä jo nykyiselllään yliopistoihin otetaan liikaa väkeä ja ihmisiä jotka eivät sinne sovi, mutta ehkä suurempi ongelma on siinä, että läpi päästetään liian helpolla. Suurin osa ehkä ryhdistäytyisi opiskelemaan kunnolla (siis niin, että asiat _todella_ opitaan ja _ymmärretään_), jos vaatimuksia hieman nostettaisiin. Ne jotka eivät selviäisi, voisivat ihan rauhassa tippua pois. Ei yliopistoissa tarvitsisi pitää sellaisia, joista ei kunnollisiin yliopisto-opintoihin ole.
Homma tietenkin vain pahenee kun puhutaan vain opiskelijamäärien lisäämisestä ja miltei koko kansan korkeakouluttamisesta. Pitäisi ennemmin puhua tason nostosta ja opiskelijamäärien vähentämisestä. Tuskinpa kohta enää kaikille maistereille löytyy järkevää työtä eikä yliopistokoulutetusta ole kovin helpolla tekemään vaikkapa levyseppähitsaajan hommia (joita tarvittaneen tulevaisuudessakin).Ei puolivillaisella maisterilla tee mitään ja ihmisten itsensäkin turhautuneisuus lisääntyy samalla kun tieteenkin taso laskee ja valtion rahat menevät hukkaan. Suomalaisen koulutuksen ja tieteen taso on tietenkin vielä korkea, mutta tällä menolla tuskin enää tulevaisuudessa..
Koko homma pitäsi ajatella uudelleen lukiosta (ellei jo peruskoulusta) alkaen. Ylioppilaidenkin määrää voisi vähentää ja ihmisiä ohjata ja kannustaa muuallekin kuin korkeakouluopintoihin. Ei ole mitään järkeä kannustaa kaikkia korkeakouluttautumaan kun kaikista ei siihen ole (eikä tarvitsekaan olla!) eikä siihen ole tarvetta tai resursseja.
Mutta eipä tulevaisuus hyvältä näytä. Eiköhän tässä kohta olla sellaisessa tilanteessa, että 70% ihmisistä on jonkin sortin pseudomaistereita (jos vielä AMK:istakin sellaisia alkaa tulla) ja huonosti koulutetut arkeologit - joille ei yksinkertaisesti riitä arkeologille soveltuvaa työtä - ajavat taksia, ja ihmisistä, jotka tietävät kummasta päästä vasaraa pidetään, on huutava pula (sillä tuskinpa tulevaisuuden arkeologian massaluennoilla enää kohta ehditään opettamaan käytännön kenttätyötä, joissa vasaraakin varmaan joskus tarvitaan..).
Itselläni on 5,5 vuoden kokemus yhteiskunta- ja humanististen tieteiden alalta ja olen tullut tässä valmistumisen kynnyksellä siihen tulokseen, että taso luvattoman on heikko. Ja sen perusteella mitä olen kuullut, jokseenkin sama pätee myös ainakin kauppakorkeassa ja luonnontieteissäkin - toivottavasti ei sentään vielä lääkiksessä.
Käteen jää melko lailla tusinamaisterin tutkinto, vaikka olenkin menestynyt opinnoissani hyvin. Uskon kyllä, että pärjään hyvin, ja työssä oppii, mutta olisi kai silti yleisemmältäkin kannalta järkevämpää, että minut ja muut koulutettaisiin tasokkaammin.
Minulla ei tietenkään ole kokemusta aiempien vuosikymmenten opiskelusta, mutta homma tuntuu menneen nykyisin sellaiseksi, että rima on luvattoman alhaalla (jos sitä edes on) eikä suurempien kokonaisuuksien hallintaa edellytetä. Tenteistä päästetään läpi miten sattuu. Ykkösiä tuskin annetaan ja kakkosia jaellaan kaikenlaisesta paskanjauhannasta. Missään vaiheessa ei myöskään kontrolloida oppialan yleisempien perusteiden ja suurempien kokonaisuuksien hallintaa. Ainoa, mistä vastavalmistuneet maisterit ehkä tietävät jotain _saattaa olla_ oman gradun suppea aihepiiri.
Opiskelija-aineksessakin on vikaa, sillä jo nykyiselllään yliopistoihin otetaan liikaa väkeä ja ihmisiä jotka eivät sinne sovi, mutta ehkä suurempi ongelma on siinä, että läpi päästetään liian helpolla. Suurin osa ehkä ryhdistäytyisi opiskelemaan kunnolla (siis niin, että asiat _todella_ opitaan ja _ymmärretään_), jos vaatimuksia hieman nostettaisiin. Ne jotka eivät selviäisi, voisivat ihan rauhassa tippua pois. Ei yliopistoissa tarvitsisi pitää sellaisia, joista ei kunnollisiin yliopisto-opintoihin ole.
Homma tietenkin vain pahenee kun puhutaan vain opiskelijamäärien lisäämisestä ja miltei koko kansan korkeakouluttamisesta. Pitäisi ennemmin puhua tason nostosta ja opiskelijamäärien vähentämisestä. Tuskinpa kohta enää kaikille maistereille löytyy järkevää työtä eikä yliopistokoulutetusta ole kovin helpolla tekemään vaikkapa levyseppähitsaajan hommia (joita tarvittaneen tulevaisuudessakin).Ei puolivillaisella maisterilla tee mitään ja ihmisten itsensäkin turhautuneisuus lisääntyy samalla kun tieteenkin taso laskee ja valtion rahat menevät hukkaan. Suomalaisen koulutuksen ja tieteen taso on tietenkin vielä korkea, mutta tällä menolla tuskin enää tulevaisuudessa..
Koko homma pitäsi ajatella uudelleen lukiosta (ellei jo peruskoulusta) alkaen. Ylioppilaidenkin määrää voisi vähentää ja ihmisiä ohjata ja kannustaa muuallekin kuin korkeakouluopintoihin. Ei ole mitään järkeä kannustaa kaikkia korkeakouluttautumaan kun kaikista ei siihen ole (eikä tarvitsekaan olla!) eikä siihen ole tarvetta tai resursseja.
Mutta eipä tulevaisuus hyvältä näytä. Eiköhän tässä kohta olla sellaisessa tilanteessa, että 70% ihmisistä on jonkin sortin pseudomaistereita (jos vielä AMK:istakin sellaisia alkaa tulla) ja huonosti koulutetut arkeologit - joille ei yksinkertaisesti riitä arkeologille soveltuvaa työtä - ajavat taksia, ja ihmisistä, jotka tietävät kummasta päästä vasaraa pidetään, on huutava pula (sillä tuskinpa tulevaisuuden arkeologian massaluennoilla enää kohta ehditään opettamaan käytännön kenttätyötä, joissa vasaraakin varmaan joskus tarvitaan..).
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itselläni on FM-tutkinto matematiikasta, ja meidän alalla tutkinto on pelkkää pikkutarkkaa nippelipaskaa. Asioiden ymmärtämiseen ei edes pyritä, ulkoa oppiminen riittää. Luennoitsijoita ei kiinnosta käydä asioita kunnolla läpi,opettaminen kun on pakkopullaa, ja opiskelija-aines on tietysti heikkoa, kun melkein kuka tahansa pääsee sisään. Ja eihän tällaisella tutkinnolla tietenkään mitään oikeita töitä tehdä.
Eli taitaa tilanne olla kaikkialla sama, oli sitten DI tai minkä tahansa alan FM. Eikä ole mitään syytä uskoa, että mainitsemasi lääkärin tutkinto olisi yhtään parempi. Kaikkialla on kiire, raha on tiukassa ja ilmapiiri huono. Opettajia ei kiinnosta. Opiskelija-aines on heikkoa.
Toisaalta mika estaa ottamasta asioista itse selvaa luentojen lisaksi? Vaikka tenteista paasisikin lapi ulkoluvulla, niin ei kukaan esta opettelemasta asiaa kunnolla. Mielestani yliopistolla ollaan ensisijaisesti oppimassa ja tenttien sun muiden lapaisy on vasta toissijaista (tosin jos asiat osaa niin lapihan tentit menee).
Kommenttia?
Joo, ainakin lääketieteen puolella koulutus menee ihan mäkeen kun kuolleisuus kaikesta huolimatta on pitkässä juoksussa 100%.
Vakavasti ottaen: Ongelmana ovat suuret opiskelijamäärät joiden opetusministeriö kuvittelee pelastavan Suomen kun vain maisterin paperit saadaan kouraan. Eihän se niin mene, vaan opiskelijoille ja valmistuville pitää olla työtä tarjolla joten koulutus pitää mitoittaa sopivasti. Vielä edelleen opetusministeriö kiristää lisää tutkintoja, vaikka on jo vuosikausia ollut nähtävissä että monella alalla on liikatarjontaa. Räikein esimerkki taitaa olla viestintä-/media-alan koulutus jotka joutuvat valmistuttuaan käytännössä kouluttautumaan uudestaan.
Koko pakkaa sotkee lisäksi aluepolitiikka kun halutaan joka niemessä ja notkossa kouluttaa diplomi-insinöörejä vaikka oman kaupungin teollisuus on ohuella pohjalla ja monet kehitysasiat lähinnä tukiaisten varassa. Samaan aikaan on valtava pula todellisista käden taitajista töissä joissa pääsee vielä palkoille. Yleisradion mukaan valmistuu ammattikoulusta hitsaajia jotka eivät saa kaasupulloja auki tai kirvesmiehiä joka ei tiedä mikä on naulapyssy. Epäonnistuneen koulutuspolitiikan seurauksena jako menestyjiin ja häviäjiin syvenee. Ratkaiseva tekijä menestymisessä on todellinen osaaminen ja näytöt eivät niinkään todistukset. Fiksu nimittän oppii aina ja voi jatkaa opintoja myöhemmin.
Että tällaista tarinaa ennen töihin lähtöä...
Olen samaa mieltä. Minä koen sen "huonon opiskelija-aineksen" olevan juuri niitä, jotka eivät itse ota vastuuta omasta oppimisestaan. Yliopisto antaa mielestäni vielä ainakin jossakin määrin tähän hyvän mahdollisuuden - etenkin juuri hum. ja yht.kuntatieteissä, joissa omaa kiinnostusta voi suunnata usein aika vapaasti, jopa oppiaineesta riippumatta (oppiainerajathan ovat erittäin häilyviä ko. tieteenaloilla).
Kun käytetään ko. ilmausta, niin harvemmin selitetään mitä sillä oikein tarkoitetaan - usein kai sitä, että yliopistoonkin pääsee nykyään suht. helposti, mistä sitten (muka) seuraa että se ns. "opiskelija-aines" on huonoa ja onnetonta. Minusta siis ei näin, vaan niin, että huonoa ainesta ovat vasta ne, jotka eivät motivoidu opintoihinsa, olkoon aiemmat arvosanat yms. sitten millaisia tahansa.
Aika ihanteellinen käsitys tiellä on oppimisesta. Eihän mikään tietenkään estä ottamasta asioista selvää omalla ajalla, vaikka opetus ei kummoista olisikaan. Ja tietenkin yliopistossa voi odottaa tiettyä oma-aloitteisuutta opiskelijalta.
Mutta eipä se kuulkaa paljon motivoi perehtymään, kun täysi työ on jo siinä, että saa tarpeeksi nippelitietoa mahtumaan kaaliin että pääsisi tentistä läpi, saati hyvällä arvosanalla. Ja kun ymmärtämistä ei mitata, vaan nippelitiedon osaamista, niin miksipä sitä turhaan kiusaa itseään ylimääräisellä työllä. Arvosanat tulevat kuitenkin nippelitiedon perusteella, ja jatko-opintopaikat ja usein työpaikatkin taas jaetaan arvosanojen perusteella (ainakin valtion laitoksissa ja esim. VTT:llä).
Kun systeemi on tämä, se pilaa myös "hyvän" opiskelija-aineksen, eli ne, joilla olisi jotain aitoa kiinnostusta ja kykyä alalle. Ja lisäksi yliopistossa vähintään joka toinen on "sisään ajautunut", jolla ei ole sen paremmin intoa kuin kuntoakaan.
...mut tuleeko jengille ollenkaan mieleen, että niiden takana on myös syitä? Suomessa on valtava työvoiman liikatarjonta ja sitä on pakko purkaa myös koulutuspolitiikan avulla, tottakai silloin myös opetuksen ja oppilasaineksen taso laskee.
Mikään ei ole musta ärsyttävämpää kuin työnantajien vinkuminen "todellisten kädentaitajien" puutteesta. Eiköhän tuon puutteen syy, ole juuri nimenomaan työnantajapuolessa. Työnantajat odottavat, että ammattikoulusta tulevat nuoret osaavat kaiken valmiiksi, ja kun näin ei yleensä ole, niin vaihdetaan työntekijää sen sijaan, että pyrittäisiin itse ohjaamaan ja kouluttamaan heitä. En missään nimessä suostu uskomaan paljon kuultua valitusta "nykynuoret on niin kädettömiä, ennen kaikki oli paremmin" se on suoraan sanottuna täyttä paskaa. Ennen työt opittiin tekemällä, mutta nykyään yritysten tehokkuuspolitiikka ei sitä salli.
En itsekään ole pätevä miettimään mitään ratkaisuehdotuksia, mutta toivoisin kuitenkin, että teillä, jotka alituiseen vinetätte opetusministeriön ratkaisuista, sellaisia löytyisi. Oottehan te kuitenkin niin pirun fiksuja verrattuna opetusministeriön virkamiehiin.
Te ootte kyllä mahtavia tyyppejä te, jotka "näätte kokonaisuudet nippelitiedon takana". Ehkä teille vois perustaa jonkun ihan oman koulujärjestelmän, superyliopisto tms.
Pyydän pliis, älkää jauhako tollasta juttua ainakaan ääneen. Kukaan ei takuulla pidä teitä niitten perusteella fiksuina.
Eiköhän sen nyt pitäisi olla ihan perusasia, että on jokin kokonaiskäsitys siitä mitä opiskelee, ja että yliopistossa, joka nyt sattuu edustamaan korkeinta mahdollista koulutusta, pyrittäisiin pitämään jonkinlainen taso..
Ehkä niiden, jotka eivät kuvittele kykenevänsä hallitsemaan kokonaisuuksia, pitäisi olla muualla kuin yliopistossa.
jooh, yleensä vaan on niin, että naurettavat luuserit ja tyhjäpäät selittävät huonoa menestystään sillä, että he "keskittyvät kokonaisuuksien ymmärtämisestä". Yleensä kun sattuu vaan olemaan niin, että kokonaisuudet koostuvat pienemmistä kokonaisuuksista, jotka tulee ymmärtää ja osata.
.. se ei varmaan haittaa, koska oot niin kova hahmoittamaan kokonaisuuksia
Niinhän se on, että vastuu on viimekädessä tietenkin opiskelijalla itsellään. Ja niin pitääkin olla. Mutta se ei tarkoita sitä etteikö ihmisiltä voi silti vaatia tiettyä tasoa.
Väittäisin liian suuren osan ajattelevan niin, että tiedon pitäisi tulla valmiina eikä sitä tarvitsisi itse hakea. Sitten valitetaan ja syytetään luennoitsijaa kun ei syventävien kurssilla enää selitetäkään jotain oppialan perusasiaa. Kyllä jo jokseenkin perusopintojen jälkeen pitäisi tietää mistä lähteistä etsiä tietoa omatoimisesti, jos jokin on epäselvää.
Toisekseen on niin että joidenkin hyviäkin arvosanoja saavien taso ei välttämättä ole kovin korkea, vaikka arvosanat ovatkin, sillä arvosanoja saa kovin helposti. Hyvistä arvosanoista ihmisille tulee käsitys, että eipä yliopistossa sitten enempää tarvitse osatakaan kun ei sellaista vaaditakaan.
Yliopistoista voisi hyvin kaventaa pois ne ihmiset joita ei kiinnosta, haluavat kulkea siitä mistä aita on matalin tai osaa ottaa vastuuta itsestään. Mitä hyötyä sellaisista korkeakoulutetuista on - varsinkaan kun kohta korkeakoulutettuja on muutenkin liikaa?
Olen henkilökunnan kanssa puuhastellessa tullut myös sellaiseen käsitykseen, että silläkin suunnalla ajatellaan tasossa olevan parantamisen varaa. Ongelmana on se, että niiden on pakko päästää ihmisiä eteenpäin, kaikkia ei opetus tai tentit juuri kiinnosta, tenttien hylkääminen teettää vain lisätyötä eikä yksi opettaja paljonkaan pysty vaikuttamaan koko systeemiin tai vaatia opiskelijoilta sen enempää kuin mitä yleensä vaaditaan. Eikä opetusministeriö juuri yliopistojen mielipiteistä välitä, vaikka kannanottoja aina väliin pyydetäänkin.
En väittänyt etteikö pienempiä asioita pitäisi hallita, mutta sen lisäksi isompienkin kokonaisuuksien hallintaan pitäisi panostaa. Ja pienempienkin kokonaisuuksien tasoon.. Siis ylipäätään siihen, että osattaisiin se mitä opiskellaan.
Ensin mainitusta asiasta olen sitä mieltä, että yleensä tämäntyyppiseen keskusteluun ja yliopistolaitoksen kritiikkiin osallistuvat ennemminkin ne jotka ovat kiinnostuneet opinnoistaan, tieteenalastaan ja yliopistolaitoksesta - ja sen tulevaisuudesta - yleensä. Sellaiset ihmiset myös yleisesti ottaen menestyvät suhteellisen hyvin opinnoissaan. Itselläni ei ainakaan ole tarvetta selitellä huonoa menestystä kritisoimalla nykytilannetta, koska huonoa menestystä ei ole..
>Te ootte kyllä mahtavia tyyppejä te, jotka "näätte kokonaisuudet nippelitiedon takana".
Kiitos.
(Ja kuten huomaat, minulla on silmää myös yksityiskohdille...)
Toki yo-laitoksen kritiikki on ok, kuuluu akateemiseen perinteeseen ilman muuta ja on esim. meidän opiskelijoiden etujärjestön SYL:nkin asialistalla.
Tuo on pelkkä kaunis ihanne.
Yliopistossa, kuten missä tahansa muussakin vakiintuneessa instituutiossa, valtaeliitti on tosiasiassa enemmän kiinnostunut omien etujensa varjelemisesta kuin itse instituution kehittämisestä. Nykyinen valtaeliitti, eli professorit, dekaanit, jne, ylhäältä päin valitsee, keitä otetaan valtaeliittiä täydentämään. Minkään muutoksen saaminen aikaan alhaalta päin ei ole mahdollista. Ei ole edes sitä, että olisi neljän vuoden välein vaalit.
Yliopistossa kritiikkiä ei toki kielletä, mutta se vaietaan kuoliaaksi. Asenne on "kyllä maailmaan ääntä mahtuu". Opiskelijalla on käytännössä vain kaksi vaihtoehtoa: sopeutua systeemiin, tai lähteä muualle.
Laitokset kai kuitenkin saavat rahansa siitä, että opiskelijat valmistuvat, joten tässä suhteessa opiskelijoilla on mielestäni jonkinlaista valtaa. Ainakin omassa lähipiirissä, sellaiset jotka eivät ole tyytyväisiä laitoksen toimintaan tai kokevat että heitä ei kuunnella, ovat valmiita vaihtamaan joko oppiainetta tai yliopistoa. Tai oikeastaan omalla laitoksella on tilanne se, että opiskelijoilla on sanavaltaa laitoksen toimintaan - kyseessä on varsin pieni ainelaitos, joten tämä saatta toki olla syynä siihen, että opiskelijoiden ja henk.kunnan välit ovat kunnossa. Voi tietysti olla, että isoissa ainelaitoksissa valtahierarkia on huomattavasti selvempi.
Näemmä et kuitenkaan ymmärrä lainausmerkkejä, joilla yritetään ilmaista ironisuutta. Tapa on muuten varsin laajasti käytössä tällaisissa vapaamuotoisissa nettikeskusteluissa. Ehkä sä vielä opit...
Viisaita turiset kuomaseni.
Suomessa syntyy jumalattomat massat (meitä) 'akateemisia' maistereita ja diplomi-insinöörejä ynnä muita olevinaan sivistyneitä, jotka kyllä saattavat hallita jotenkin sen oman suppean alansa (lue: mekatronisten turbiinikattiloiden 3D-simuloinnin laserverkoissa ilman Unix-alustaa), mutta nämä samat 'korkeasti koulutetut' eivät sitten TV:n höpö-juku-visailuissa tiedä montako kansanedustajaa on eduskunnassa, onko kettu kavioeläin, Dalai-Lama hankasalmelainen DJ-lupaus tai mikä on 9 neliöjuuri. Huh..
Kyllä tulevaisuudessa varmaan löytyy kaikenlaista "ammattitaitoista talouden ja tekniikan rajapinnalla" haahuilevaa kännykkä-äänen säveltäjää ja telecom-research-multi-tabs-manageria, mutta he eivät sitten kuitenkaan osaa Pajeron takaluukkua avata ja omenaa kuoria.
Ei tarvinne meedion kykyjä veikata, että suomalaiset loistavat poissaolollaan myös tulevat vuosikymmenet Nobel-juhlallisuuksissa. Varsinkin luonnontieteiden saralla, siitäkin huolimatta että tämän 'tietoyhteiskunnan korkeatasoinen koulutusjärjestelmä' on pärjännyt yleensä ihan hyvin kansainvälisissä vertailuissa ja tutkimuksissa. Joka kertonee enempi noista tutkimuksista kuin sen kohteista.
Yksi syistä akateemisen koulutustason romahtamiselle voinee olla se, että yliopistojen rahoitus julkiselta sektorilta riippuu yhä voimakkaammin siitä tahdista, miten ne tuottavat valmistuneita maistereita ja d-insinöörejä yms. keskinkertaisuuksia 'työelämän ja kansantalouden muuttuviin tarpeisiin'. Katsotaan määrää, ei laatua.
Itse kutsuisin tätä tilannetta yhteiskunnan rakenteelliseksi typeryydeksi. Tämän solmun avaaminen voi olla hidas prosessi, sillä valtakunnan ylimmät päättäjät (lue: seiväshyppy- ja alusvaatemalliministerit sekä kähmivät sähköasentajat & muut nyrkkisankarikansanedustajat), jotka istuvat tämän välttämättömän muutosprosessin pullonkaulana ovat itse samaisen koulutusjärjestelmän muovaamia broilereita.
Eli vanha buddhalainen viisaus sanoisi, että sammakolle joka on koko ikänsä asunut kaivossa, ei voi puhua mitään valtamerestä.
He eivät vain yksinkertaisesti ymmärrä sitä, että he eivät ymmärrä.
Seuraan mielenkiinnolla miten tämä vyyhti tulee purkautumaan.