Vietin viikonloppuna yön nukkumalla suurenmoisen ihmisen syleilyssä. Muutenkin, mutta varsinkin kyseisen yön jälkeen hän on ollut paljon mielessä. Vapaita olemme molemmat, mutta on paljon kimurantteja seikkoja, jotka estävät tästä koskaan tulemasta mitään sen kummempaa...huoh:(
Läheisyys tuntui niin hyvältä
Tunteidenmyllerrys
3269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samanlainen yöllinen kokemus mullakin viikonlopulta. Näin hänet tänäänkin mutta tajusin että se lämpö ja läheisyys jota itse tunsin, taisikin olla yksipuolista. Kun on itse ihminen, joka elää hetkessä ja antaa sen viedä mukanaan, ei pysty ymmärtämään ettei kaikki olekaan samanlaisia. Lopulta sitä pettyy kun omat odotukset ja toiveet eivät kohtaakaan toisen halujen kanssa.
Tällä hetkellä elämä tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta. Ensiksi annetaan jotain hyvää ja kaunista ja sitten se otetaan pois. Sitä vaan miettii, mikä tarkoitus tälläkin kaikella oli? Opetella luopumaanko?
"Ensiksi annetaan jotain hyvää ja kaunista ja sitten se otetaan pois. Sitä vaan miettii, mikä tarkoitus tälläkin kaikella oli? Opetella luopumaanko?"
- Mahtava oivallus. :) Olen itsekin rypenyt vaihtelevissa tunnetiloissa erään kohtaamisen vuoksi, pari kuukautta jo, ja mietiskellyt miksi näinkin piti käydä... Kiitos kommentistasi. Se auttoi. Itse olin jo "päättänyt", että kohtasimme nyt tunnistaaksemme toisemme myöhemmin; silloin, kun on meidän aikamme...
Niin. Sanotaan että jokainen kohtaamasi ihminen opettaa sulle jotain. Joko itsestäsi tai elämästä yleensä. Etkä ilman syytä tutustu keneenkään, jokaisella on joku merkitys.
Uskon että omalla kohdallani on tunteiden käsittelemisen suhteen vielä paljon opittavaa. Se mitä tänään opin ja yleisesti tapahtuneesta, häneltä, niin ennenkaikkea minun olisi kai tarkoitus oppia vihdoin rakastamaan itseäni.