Ainakin siltä tuntuu. Et ole koskaan edes kysynyt minulta, mitä minulle kuuluu. Sekin kertoo, että et välitä minusta oikeasti. Minä olen kysynyt monesti.
Nyt jos koskaan kaipaisin ihmistä, joka tuon kysyisi ja joka välittäisi. Ei tarvitse ihmetellä yhtään, miksi olen surullinen ja pettynyt sinuun. Sinun on ihan turha olla minulle vihainen mies, jos et edes halua yrittää ymmärtää minua.
Nyt jos koskaan kaipaisin ihmistä, joka tuon kysyisi ja joka välittäisi. Ei tarvitse ihmetellä yhtään, miksi olen surullinen ja pettynyt sinuun. Sinun on ihan turha olla minulle vihainen mies, jos et edes halua yrittää ymmärtää minua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen kysynyt joskus, eikö se nyt riitä. Onhan siitä vuosia aikaa. Näytät niin säteilevältä aina, että hyväähän sinulle täytyy kuulua.
Ei varmaan ole mulle, koska en ole roikkunut täällä. Toiseksi välitän paljon lähimmäisistä
jotka kuuluvat elämääni tällä hetkellä. Mutta voin kysyä sinulta: Mitä sulle kuuluu?:)
Helpottiko?
Ei ole kellekään täällä, irl-asioihin viittaan. Pitää vaan hyväksyä, että toista ei kiinnosta oikeasti eikä halua nähdä...
Tämä on ollut ehkä yksi elämäni kamalimmista päivistä, ja olisi ollut kiva siitä jonkun kanssa puhua...
koskaan kysyny multa mitä mulle kuuluu? Että edellytetäänkö sitä alotetta pelkästään aina mieheltä? Toki miehenä luonteeltani olen epäitsekäs mutta jos toinen on itsekäs niin edellytyksien suuntahan on aina silloin yksisuuntaista? Eikö? Ja siinä tulee itselle tunne, että käytetään vain hyväksi. Kun antaa pikkusormen ni viedään sit koko käsi. Jos kaikki oliskin epäitsekkäitä. Koska antaessaan saa. Jos kaikki olis aina vaan ottamassa ni mitä merkitystä sillä edes olis. Kaikki kuppais toisensa ja siihen se jäis.
Jotkut o tavoiltaa sellassii :o ja niinikkään että omat asiat itseys voimakkaampi, lienee katkeruutta ja muita vanhoja syviä tunteita joita mietiskelee