Olen niin väsynyt

Paras mitä voit tehdä ystävällesi on se, että parannat hänet masennuksesta. On aikalailla selvää että hänellä ei ole voimia eikä ehkä osaamista asian selvittämiseen.

Googleta niinä valvominasi öinä teorioita siitä, mikä aiheuttaa masennusta, ja miten sitä hoidetaan.

Itse sain itseni kuntoon vitamiineilla ja hivenaineilla. Lukemalla, lukemalla ja lukemalla ja kokeilemalla löysin ne oikeat joiden puute itselleni aiheutti tuon olotilan.

Joku voi parantua tuosta vaivasta jollakin muulla keinoin, mutta tilanne kuulostaa sille, että hänellä on oikeasti pahanluokan ongelma. Jos hänellä on puute joistakin vitamiineista ja hivenaineista, ei edes lääkärit häntä pysty auttamaan asiassa, sillä länsimainen lääketiede ei ota oikeastaan laisinkaan huomioon vitamiini- eikä hivenainepuutostiloja.

Tiedän että kommenttini aiheuttaa suuren luokan älämölön taas kerran, mutta huutelijat, kertokaa sitten että mikä tuota ihmistä vaivaa, tämä minun tarjoamani on vain yksi teoria, eikä välttämättä oikea, mutta aivan varmasti mahdollinen.

Mitäs niitä huutoja nyt onkaan tulossa...

-jeesus pelastaa
-usko itseesi niin päivä paistaa risukasaan
-masennus ei ole sairaus
-tohtori tolonen on perseestä

Oliko mitään muita varteenotettavia kannanottoja?

Masennus ei ole sairaus idiootit

Oletko ajatellut, että ystäväsi tekee kaikkensa saadakseen huomiosi? Hän saattaa ajaa sinut "reunalle". Tarkastele ystävääsi myös narsismin kantilta. Tottakai masennus on sairaus, mutta ei maksa paljon selvittää myös muita mahdollisuuksia.
Muista, että sinä et voi auttaa ketään, jos itse romahdat. Ota etäisyyttä ja suo itsellesi lepoa ystävästäsi.

Ei tämä ystävä sillä parane, jos uhraat elämäsi ja näännytät itsesi loppuun. Et sinä voi häntä parantaa ja pitää hengissä. Ei masennus myöskään millään vitamiineilla parane. Jos hän tekee itsemurhan, niin et voi häntä pelastaa ja estää sitä tekemästä.
Jos ilmoitat hänelle, että olet ystävä, mutta et voi tehdä kaikkea hänen puolestaan. Ihmisellä on myös oma vastuu elämästä ja se on otettava.
Tämä ihminen orjuuttaa ja sitoo sinua. Se ei ole ystävyyden tarkoitus.
Jumala voi auttaa teitä molempia.

mä kerron sulle yhen tarinan. oli yks kakskytviis vuotias likka. se joi bissee aamust iltaan. hoiti omaa ahistustaan sillä ja se tuli meiän kööriin sattumalta. se kerto tarinaasa ja sil oli ollu jo yks kolmen viikon osastokeikka takana. ei syöny mitään lääkkeitä. siinä sitten ryypiskeltii pari viikkoo. se oli ihan kiva likka. oli sil jotain harhoja, mutta puhuttiin sen kaa paljon, että höpöhöpö juttuja sulla. ei se menoo haitannu. sit se lähti käymää himassaa porukoilla ja viikkoo myöhemmin kuultii et se oli suljetulla. no pari päivää myöhemmin kuultii ,että se karkas sieltä. oli lähteny ryyppäämään.se otti meihin yhteyttä ja tuli takas meiän kaa ryyppää. se kerto haluuvasa tappaa ittesä. sillä oli aiemminkin ollu haimatulehduksia, ja se meinas ryypätä niin paljon että haima sanoo poks.ja niin siin sit meinas käyä.se alko valittelee kipuja sisuskaluis ja me vietii se sairaalaa. haimatulehdus. se oli kolme neljä päivää tiputukses ja pääs pois.mul synkkas sen likan kaa kuitenkin aika hyvin.se pyys mut mukaasa niitten porukoille,siel oli sellain saunamökki mis oli takkatupa. hengattii siel sellaset kolme viikkoo. ryypättii vähemmän,koitettii safkata ja ulkoiltii meni ihan jees.mut sit yks yö mä heräsin ja se ei ollu siin vieres. menin ulos kattoo et mis se on ja löysin sen tuijottamast mettään ,et tuol on joku. no joo-o.vitut siel mitään oo, takas nukkuun. sillä oli harha että joku on tulos ja tekee sille pahaa.taas meni pari päivää ihan jees,kunnes taas heräsin yöllä.sit ei näkyny taaskaa missää.menin ulos ja näin ku se kiipes kakskerroksisen talon katolle. menin peräs ja se oli aikeis hypätä sielt.se oli vähän sekasen olonen.no voi vittu.sen porukat heräs ja oltii siin sit sitä mieltä että täytyy viiä se osastolle. emmä vielkää tiiä oliksse oikee ratkasu,mut kun ei tiänny ryyppääkse ittesä hengiltä vai hyppääkse jostain jos selkäsä kääntää.oisko mun pitäny jatkaa sen vahtimista....en tiiä. mut se oli kolme kuukautta osastolla.sielt se muutti tukiasuntoon ja oli kolme kuukautta siellä. lopetti ryyppäämisen.muutti omaan kämppään ja hankki koiran. nyt se on ollu jo vuosia selvinpäin, alkanu huolehtii itestää ja terveydestään.alottanu joogan ja on kasvissyöjä.mä en oo osastohoidon kannalla ellei oo ihan pakko.en oo lääkityksen kannalla jos ei oo ihan pakko. täl kertaa meni tällee. en tiiä miten niitten harhojen kans nykysin on. ne oli sillon aika rajuja salaliitoista viesteihin telkkarissa ja muita uskomattomia juttuja,esim joku lukee hänen ajatuksiaan jossain tyyppisiä hommia. mä veikkaan että se on jo tajunnu ,ettei ihan niin asiat ollutkaan. aloittajalle haluan sanoa, että jos ei omat voimat riitä, niin ammattiapua on saatavilla. ymmärrän sua se on rankkaa jos täytyy jatkuvasti pelätä, että jotain tapahtuu. koita puhua kaverilles, että ois mahis käyä jossain terapias. ehkä se riittäis.ehkä ei tarttis mennä osastolle asti, niillä reisuilla kun ei aina ole onnellista loppua. se itsari ajatus on kun lumipallo,joka alkaa pyöriessään kasvaa mitä enemmän sitä kelaa. se ajatuskuvio pitää jotenkin saada katkastua tai se saa vallan ja täyttää koko elämän.voimia sulle ja tsemppiä kaverilles! koittakaa viettää hyvä kesä jokatapauksessa!!!
;>