Velipoika alotti lukemaan kemiaa yliopistossa syksyllä. Sen opiskelijaelämä näyttää olevan ihan erilaista mitä kuvittelin olevan; Se on koululla vaan n. 2-3 tuntia päivässä, kuulemma vähäinen koulussaistuminen korvataan lukemalla kotona(?). Vapaapäiviä sillä on todella usein. Toinen juttu mikä ihmetyttää, luulin et yliopistossa on opiskelijoilla paljon kaikkea yhteistoimintaa varsinaisen opiskelun ulkopuolella. Mut ei tuolla näytä olevan mitään sellasta. Syksyllä se sai opiskelijahaalarin, mut ei se sitä vielä kertaakaan ole päällään pitänyt. Eikä niillä koskaan iltasin ole mitään yhteistä ohjelmaa, ei risteilyjä, ei mitään. Olisko tämä seurausta siitä, et opiskelua on vaan pari tuntia päivässä? Siis porukka ei pääse kunnolla tutustumaan toisiinsa ja yhteishenki jää syntymättä. Tämä olis mun teoria. Sitten vielä; Kaikista muista kouluista, mm. lukiosta velipoika sai uusia kavereita. Mut yliopistosta en ole kuullut et se olis tutustunu keneenkään josta vois tulla kaveri. Hiukan ihmetyttää koko yliopistotouhu. Onko se noin kylmää ja arkipäiväistä puurtamista eikä mitään muuta?!
Itselläni ei ole kokemusta yliopisto-opiskelusta, vaan lukiosta ja ammatillisesta koulutuksesta. Varsinkin ammatillisella puolella meillä oli mahtava luokkahenki, tehtiin matkoja koko porukalla ja monet ystävystyi hyvinkin läheisesti. Siis kaikilla oli sosiaalisesti todella hyvä olla. Yliopistossako ei olekaan näin?
Joku voi ajatella että mitä tuokin murehtii velipoikansa asioita, mut halusin nostaa kysymyksen esille sen takia koska mietin itsekin yliopisto-opiskelua.
Itselläni ei ole kokemusta yliopisto-opiskelusta, vaan lukiosta ja ammatillisesta koulutuksesta. Varsinkin ammatillisella puolella meillä oli mahtava luokkahenki, tehtiin matkoja koko porukalla ja monet ystävystyi hyvinkin läheisesti. Siis kaikilla oli sosiaalisesti todella hyvä olla. Yliopistossako ei olekaan näin?
Joku voi ajatella että mitä tuokin murehtii velipoikansa asioita, mut halusin nostaa kysymyksen esille sen takia koska mietin itsekin yliopisto-opiskelua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No kyllä mulla ainakin oli parina ekana vuonna yliopistolla luentoja ja harkkatöitä pahimmillaan 12 tuntia päivässä. Ja siihen päälle sitten vielä viikonloput ja lomat tenttiinlukemista.
Jokainen voi valita, että miten aktiivisesti osallistuu vapaa-ajan rientoihin ja järjestötoimintaan. Itse en ole ollut kertaakaan missään haalaribileissä, mutta muuten kyllä löytänyt kavereita ja harrastuksia. Näin opiskelujen loppua kohden alkaa vähän vapaa-aikaakin löytyä.
Yliopistossa ei valitettavasti ole samanlaista luokkahenkeä, kuin vaikkapa lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa. Mutta kavereita löytää kyllä harrastusryhmistä.
Kaikkihan riippuu omasta aktiivisuudesta. Niin koulun kuin kavereiden suhteen. Itselläni on nyt toisena opiskeluvuotena kavereita ehkä enemmän tuolta harrastepuolelta kuin koulun piiristä. Hyvä näin.
Kehotahan veljeäsi vaikka palaamaan lukioaikaisten harrastusten pariin uudella paikkakunnalla. Tai aloittamaan uuden.
Tuo kyllä riippuu opiskeltavasta aineestakin. Itse tein ensimmäisenä vuotena aivan älyttömät määrät ryhmätöitä ja sain sitä kautta paljon kavereita. Lisäksi olin aktiivisesti mukana ainejärjestössä, jolloin tekemistä riitti ja kavereita samoin. Ja saahan sitä mennä toistekin tiedekuntien/korkeakoulujen bileisiin. Kovin monesta ei tosin tullut pitkäaikaista kaveria minulla, itsekin asiaa miettineenä olen todennut että se on johtunut siitä että asuin jo valmiiksi paikkakunnalla ja minulla oli jo paljon kavereita, kovin paljon liikenevää aikaa uusille kavereille ei riittänyt.
Mitä haalaribileisiin tulee, niin niitä tuntuu aina olevan enemmän keväällä kun laskiainen ja vappu koittavat.
Yliopisto-opiskelu on joillain todella sellaista, ettei opetusta järin paljoa ole. Minulla on ollut opintojeni aikana opetusta 4-20 tuntia viikossa, eli määrät vaihtelevat lukukausittain todella paljon. Opintosuoritukseni tulevat pääasiassa kirjatenttien ja erilaisten kirjallisten töiden tekemisellä.
Opiskelijaelämää taas on tarjolla niille, jotka sitä kaipaavat. Tapahtumia ja bileitä riittää enemmän kuin laki sallii. Minä en niitä kuitenkaan ole kaivannut; olen yliopistossa opiskellakseni, en tutustuakseni uusiin ihmisiin. Kukin tyylillään.
Yliopistossa on niin erilaista ja eri-ikäistä porukkaa. Samanhenkisistä voi löytyä kavereita, mutta ei enää "ollaan samassa koulussa niin ollaan kavereita" -meininkiä. Monet käyvät töissä ja jotkut ovat jopa jo naimisissa/avoliitossa. Ei kaikkeen jää aikaa.
Yliopisto-opintojen aikana luodaan elinikäiset ystävyyssuhteet, joista on puhdasta hyötyäkin myöhemmissä elämänvaiheissa mm. työnhakua ajatellen.
Ystävyyssuhteiden luominen ei ole kiinni ajasta tai paikasta. Kavereita saa parhaimmillaan vaikka suoraan kadulta. Yliopistolla ystävien luominen on naurettavan helppoa, koska koko porukka kuuluu on samassa jamassa, suunnilleen samaa ikäryhmää, edustaa suunnilleen samoja arvoja ja näkemyksiä ja on kiinnostuneita samoista asioista.
Tiukkakaan tahti ei estä jatkuvaa bilettämistä, harrastamista ja kavereiden kanssa oleskelua. Itse valmistuin maisteriksi Helsingin yliopistosta 3 vuodessa, en jättänyt yksiäkään bileitä väliin, toimin aktiivisesti järjestöissä ja pelasin koko ajan monta kertaa viikossa jääkiekkoa.
Nyt olen valmistunut ja kavereita riittää, niin että on vaikeuksia ehtiä pitämään kaikkien kanssa yhteyttä. Osa on tietysti läheisempiä kuin toiset.
Se nyt on joka tapauksessa fakta, että kavereita ei missään voi tavata niin helposti kuin yliopistolla. Vastaava fakta on se, että missään ei ole nuorelle miehelle yhtä hyvä tarjonta naisten suhteen kuin yliopistolla. Ja toisin päin.
Tämänkin tiedän kokemuksesta :D
Olen nyt seurustellut yli viisi vuotta naisen kanssa jonka tapasin opiskelupiireissä. Ja häät on suunnitteilla. Kumpi sitten iski kummankin... Vaikea mennä muistelemaan, kun ajat olivat niin hauskoja ja tapahtumarikkaita.
Ja lisäksi:
Ei se ole yliopiston harteilla se rientojen ja sosiaalisen elämän järjestäminen. Yliopisto on tieteen tutkimuksen ja opetuksen instituutio.
Opiskelijärjestöt (ja -kaveripiirit) kyllä järjestävät bileitä joka illalle, jos vain jaksaa kaikissa käydä. Juhlista ei voi yksinkertaisesti olla puutetta.
voi, mikä sattuma. myös minun velipoikani lukee kemiaa yliopistossa. ja olen hiukan yllättynyt tekstistäsi. minä saan puolestani pelätä pikkuveljen mielenterveyden puolesta, kun päivä luentojen, demojen ja labratöiden parissa venyy iltaan asti. välillä pitäisi olla monessa paikassa samaan aikaan jne.
no. ehkä sinun veljes ottaa rennosti ja minun hikaroi.