Mitenköhän asia on..Olen muutaman vuoden ajan kärsinyt oudoista oireista ja tuntuu että ne vain vahvistuvat. Oireita ei ole ollut koko aikaa, paitsi tänä syksynä.
Oireet:
-pahoinvointi, tulee yleisillä paikoilla mutta myös kotona
- unihäiriöt (heräilen aamuyöstä)
- vatsakipu (ajoittain)
- jännitys (jännitän pieniäkin asioita)
- ahdistava tunne esim. kaupassa jos olen vähänkin kauemmin (tulee kuuma/kuumia aaltoja, huimaa,)olo paranee kun pääsen ulos
- ahdistava tunne paikoissa mistä en pääse pois
- olen haluton menemään paikkoihin missä täytyy olla pidempään
- joskus tulee pahoinvoinnin takia olo että tarvitsee oksentaa, koskaan en ole kuitenkaan oksentanut kun pahoinvointi ei ole ollut NIIN pahaa
- ärsyynnyn ajoittain todella helposti
-oireiden vuoksi olen alkunut pelätä ties mitä sairauksia..syöpää, vatsahaavaa tms.
oireet eivät ole vielä niin vahvoja etten pystyisi esim. käymään koulua, mutta haittaavat jokapäiväistä elämää. Olen käynyt lääkärissä ja minulle on tehty jos jonkinlaisia kokeita. Kaikki kuitenkin ok. Siis verikokeissa, sydänfilmissä ja kilpirauhaskokeissa. Tähystystä ei ole tehty. Pelkään etten voi tulevaisuudessa esim. mennä töihin oireiden takia.
Voiko joku paremmin tietävä auttaa? Jos kyse on paniikkihäiriöstä onko mitään lääketöntä apua?
Oireet:
-pahoinvointi, tulee yleisillä paikoilla mutta myös kotona
- unihäiriöt (heräilen aamuyöstä)
- vatsakipu (ajoittain)
- jännitys (jännitän pieniäkin asioita)
- ahdistava tunne esim. kaupassa jos olen vähänkin kauemmin (tulee kuuma/kuumia aaltoja, huimaa,)olo paranee kun pääsen ulos
- ahdistava tunne paikoissa mistä en pääse pois
- olen haluton menemään paikkoihin missä täytyy olla pidempään
- joskus tulee pahoinvoinnin takia olo että tarvitsee oksentaa, koskaan en ole kuitenkaan oksentanut kun pahoinvointi ei ole ollut NIIN pahaa
- ärsyynnyn ajoittain todella helposti
-oireiden vuoksi olen alkunut pelätä ties mitä sairauksia..syöpää, vatsahaavaa tms.
oireet eivät ole vielä niin vahvoja etten pystyisi esim. käymään koulua, mutta haittaavat jokapäiväistä elämää. Olen käynyt lääkärissä ja minulle on tehty jos jonkinlaisia kokeita. Kaikki kuitenkin ok. Siis verikokeissa, sydänfilmissä ja kilpirauhaskokeissa. Tähystystä ei ole tehty. Pelkään etten voi tulevaisuudessa esim. mennä töihin oireiden takia.
Voiko joku paremmin tietävä auttaa? Jos kyse on paniikkihäiriöstä onko mitään lääketöntä apua?
Vastaukset 11
Vanhimmat
..kuulostaa paniikkihäiriöltä. Mutta en ole lääkäri.
Olen itse tuosta vaivasta kärsinyt enemmän tai vähemmän n. 40 vuotta. Ensimmäisten oireiden tullessa 60-luvun puolivälissä sitä ei edes tunnistettu niin kuin nykyisin.
Erinomainen asia, että olet hakemassa lääkkeetöntä apua vaivaan, joka voi todella invalidisoida elämää. On kokemusta. Kokemusta myös lääkkeistä, tähän ikään (55vee) käyty Pharmaca Fennican psyykepuolen lääkkeet (poislukien vahvimmat psykoosilääkkeet) läpi. Se on lohduton ja useimmille loputon tie, jota ei kenellekään toivoisi kuljettavaksi. Itse selvisin lääkkeettömäksi. Älä kysy miten, en osaisi vastata muuta kuin perkeleellinen (sori) sisu.
Sinä olet vielä nuori (koulua kerrot käyväsi). Sinulla täytyy olla mahdollisuus päästä terapiaan, jossa voit alkaa turvallisesti harjoitella sinua ahdistavien tilanteiden kohtaamista.
Ahdistavien, pelottavienkin tilanteiden kohtaaminen, sen järjettömän pelon voittaminen jota tuolloin tuntee, on parasta lääkettä paniikkihäiriöön. Se kasvattaa itsetuntoa luonnollisella tavalla. Olet hitusen vahvempi kerta kerran jälkeen, kun et ryntääkään ulos kaupasta, vaan ANNAT PAHAN OLON TULLA ja HUOMAAT ETTET SIIHEN KUOLE! Upeata olisi, jos sinulla olisi ystävä, jolle voisit "oloistasi" puhua. Jonka kanssa yhdessä voisit mennä noihin ahdistaviin tilanteisiin. Jolle voisit pahan olon tullessa sanoa, "hei mua huimaa nyt, istutaan jonnekin, tai jotain vastaavaa..". Jolle voit puhua, pitää kädestä, vaikka halata.
Olet jo huomannut, ettei "kohtaus" kestä kuin kymmenisen minuuttia, alkaen sitten vaimeta ihan itsestään. Rentous auttaa aina, laske olkapäät, ei niitä korvissa tarvitse pitää! Usein auttaa, jos pystyy kohdistamaan huomionsa muualle. Toisiin ihmisiin, leikkiviin lapsiin, mihin tahansa. Unohda itsesi, yritä nähdä jokin upea juttu lähelläsi (tai muistoissasi). Mikä tärkeintä, tiedosta JO ETUKÄTEEN SE ETTEI PANIIKKIIN KUOLE.
Silloinhan ei tee mieli ajatella kuolemaa kun paniikki on jo "päällä" (silloinhan itse asiassa pelkää kuollakseen). Mutta kun USKALLAT LUOTTAA JO ETUKÄTEEN, että selviät mistä tahansa paniikista, sinä myös selviät.
Minäkin selvisin, en muuten tätä istuisi kirjoittamassa..., voit luottaa..;)
Jos olet yhtään väleissä vanhempiesi kanssa, niin puhu jomman kumman kanssa. Muuten he saattavat kehitellä "omia teorioitaan" käyttäytymisestäsi.
Tämä ainakin jos asut vielä kotona.
Älä sorru "hoitamaan" itseäsi alkoholilla. Hetken lohdun se tuo, mutta vain pahentaa tilannettasi.
Torju lääkehoito, vaadi terapiaa.
Lääkärit (työtaakkansa alla paniikissa hekin!) sortuvat helposti turvautumaan lääkehoitoihin resurssien puutteessa. Ainakin kuntapuolella.
Yksi minkä voisit muistaa, on se ettei paniikkihäiriö oikeastaan sairaus olekaan.
Se on ominaisuus, joka on suotu (olisi kuulostanut kornilta minustakin 20 vee sitten!) herkille, hyvin usein lahjakkaille ja luoville ihmisille.
Ihmisille, jotka kokevat asiat syvemmin, ovat tiedostavampia.
Joista kasvaa upeita, empaattisia ihmisiä pehmentämään tätä muuten niin kovaa maailmaa!
Tsemppiä, rohkeutta sinulle! Olen ajatuksin hengessä mukana, sinä selviät!
Onko sinulla stressiä esim. opiskelun tai työn tms. vuoksi ? Stressi saattaa purkautua ihmisellä monin eri tavoin. Joku oireilee vatsallaan toinen päällään. Sinut on tutkittu ja mitään syytä ei ole vaivaasi löydetty. Juuri nuo unihäiriöt voisivat viitata stressiin.
Voisit kokeilla magnesium kalkkivalmistetta juuri noihin univaivoihisi. Se rentouttaa lihakset illalla ja uni on rauhaisa ilman unilääkkeitä. Ota tätä valmistetta tunti ennen nukkumaanmenoa. Vuorokausiaannos on oltava 350 mg. Jos tästä ei ole apua, niin kokeile vielä syödä samaan aikaan jotain B-vitamiinivalmistetta. Se rauhoittaa mukavasti mielen.
Iltalenkki auttaa saamaan hyvän yöunen. Banaaneista saa sellaista ainetta, joka pistää väsyttämään, joten syö illalla banaani ennen nukkumaanmenoa.
Mitä sinä jännität ? Jännitys on ihan normaalia ja se kuuluu asiaan. Jokainen ihminen jännittää varsinkin outoja tilanteita ja sellaista mitä ei ole ennen kokenut, mikä on "uutta" itselle. Koeta rentoutua esim. jonkun kivan harrastuksen parissa. Hae kirjastosta sellaisia rentoutuskasetteja ja kuuntele niitä iltaisin. Niistä tulee hyvä olo.
Rupea pitämään päiväkirjaa ja kirjoita siihen, kun sinua oikein ahdistaa. Jälkeenpäin voit lukea kirjoittamaasi ja yrittää saada selville se ahdistuksen syy.
Ammattiauttajiakin on olemassa, jos tunnet tarvitsevasi ammattilaisen apua. Onko sinulla sellaista ystävää, jolle voisit jutella, joka kuuntelisi sinua aidosti ja ajan kanssa ? Sekin voisi auttaa.
Muuta en nyt osaa sanoa Sinulle. Voimia ja jaksamisia ! Lopeta se turha jännittäminen !
Etsippä netistä asiallista tietoa paniikkihäiriöstä (esim. tukiasema.net)Mitä pitempään pitkittää avun hakemista niin sen hankalampaa/pitkäkestoisempaa on PH:n hoito. Itsellä meni parissa kuukaudesa PH niin pahaksi että hakeuduin lääkärille ja hän selvitti heti että kyseessä oli Ph eikä esim. vika sydämessä tai kilpirauhasess (passitus verikokeisiin ym)Älä suotta karsasta lääkkeitä. Itsellä oli aluksi pari vkoa rauhottava lääke varsinaisen Phlääkkeen rinnalla ensiapuan, sillä tuon Phlääkkeen vaikutus alkaa vasta viikkojen päästä. Nyt olen pelkällä PHlääkkeellä ja olo kohenee päivittäin. Kaupassa ei enää iske kuumat aallkot ja oksetustunne vaan pystyn selviytymään ilman. Olen hyvin lääkekielteinen itse, mutta olen onnellinen siitä että ymmärsin lääkiytksen tarpeellisuuden. Tuo PHlääkehän on serotoniinia lisäävä lääke eikä mikään "rauhoittava" eikä siihen jää koukkuun. Mutta lue ihan oikeasti vaikka netistä, että mistä PH oikeasti johtuu ja millä siitä pääsee eroon. Serotoniinia et päähäsi saa lisää puhumalla :) Sain myös lähetteen psykoterapiaan joten tulee sekin puoli hoidettua samalla. Lääkehoito on siksikin tarpeen alussa, että ainakin meillä täällä on 2,5 kk:n jono psykoterapiaan mielenterveyskeskuksessa, joten siitä ei heti saa apua vaikka olisi ajatellut selviävänsä ilman lääkkeitä (mitä en suosittele)
Yleislääkärikin osaa PH:n lääkehoidon ja häneltä saat myös lähetteen psykoterapiaan jos paniikkisi on hankala. Tsemppiä!
Viivi on omasta mielestään, "hyvin lääkekielteinen itse".
Pari lainausta:
"Älä suotta karsasta lääkkeitä"
"vaikka olisi ajatellut selviävänsä ilman lääkkeitä (mitä en suosittele)"
"Lääkehoito on siksikin tarpeen alussa, että.."
"Yleislääkärikin osaa PH:n lääkehoidon"....."jos paniikkisi on hankala."
"Serotoniinia et päähäsi saa lisää puhumalla"
Lääkekielteistä, toden totta!
Kyllähän minä tuon ymmärrän. On kuin ottaisi lapselta karkin pois (tai juopolta pullon..), kun puhuu lääkkeettömästä vaihtoehdosta. Iskee paniikki.
Minä haluan nähdä jokaisen paniikkihäiriöisen ihmisen voimavarana. Jokainen heistä kertoo omalla tavallaan, että ihmisen henkisen sietokyvyn kynnys on ylitetty kauan sitten.
Sen näkeminen ja tunnustaminen on vain kovin tuskallista. Se on pakko saada piiloon, pois silmistä ja mielestä. Alkoholilla, huumeilla tai lääkkeillä. Laitoksiin sulkeminen on "kannattavaa" enää niiden tapausten kohdalla, jotka koetaan selkeäksi uhaksi yhteiskunnalle. Tai kauniisti sanottuna omalle itselleen.
Siinä lajitoverinkin "huoli" kasvaa, jos porukka alkaa vierestä rivetä "pellinnaruihin", koska eivät enää jaksaneet. "Entä jos minäkin uuvun", käy mielessä.
Serotoniinista sen verran, että sitä paniikkihäiriöisenkin aivot tuottavat ihan samoin kuin "terveilläkin" ihmisillä. Aivojen välittäaineissa olevan "virheen" takia se vain tulee "takaisin siepatuksi", aivot eivät osaa hyödyntää sitä. Miksi niin käy, sitä tietenkin tutkitaan. Ja tuloksia odotellessa tuota noin syntyvää serotoniinivajetta paikataan sellaisella innolla , että "kehittyneissä" maissa serotoniini- (muun muassa) jäämiä voidaan jo mitata pieninä pitoisuuksina talousvesistä..
Vastuutonta bisnestä kaikki tyynni.
Vaikka "Viivi" kertookin, oikein kera hymiön että, "Serotoniinia et päähäsi saa lisää puhumalla :)", niin minä kyllä yrittäisin, vaikka vain puhumalla, saada aivojen ihan oikein tuottaman serotoniinin pysymään siellä. Ei se ole ainakaan yhtään sen vastuuttomampaa kuin sen keinotekoinen lisääminen aivoihin, joissa se tulee taas "takaisin siepatuksi". Hyljityksi syistä joita emme tiedä.
Myös liikunnan ja puhtaasti tuotetun, terveellisen ja monipuolisen ravinnon (missä sitä vielä saatavilla on..) suomia keinoja soisin käytettävän aivojen normaalin ja luonnollisen serotoniini-tasapainon ylläpitämiseen.
Elämäntavoissamme olevien virheiden korjaaminen kyllä korjaisi aivoissammekin tapahtuneet "virheet" ja muutokset. Mutta hyvin pitkällä aikajänteellä, niin kuin ne ovat syntyneetkin.
Puhdasta utopiaa siis nykyihmiselle..
Olen edelleenkin aika ajoin hyvinkin paniikkihäiriöinen. On tilanteita, joita vältän. Kauppojen tavaramäärät, kirkuvat (houkuttelevat?) mainosvalot saavat minut voimaan pahoin. En pysty kävelemään Stockan kulmalta Senaatintorille niin etten pelkäisi pyörtyväni ainakin pari kolme kertaa.
Silti olen onnellinen mies. Ilman lääkkeitä, huumeita ja alkoholia.
Olen onnellinen, ylpeäkin koska minun kehoni ja mieleni vielä reagoivat ympärillä olevaan sekasortoon. En ole turtunut, turrutettu.
Surullinen olisin jos ympärilläni olevan voisin kivuitta ohittaa..
En ole aiemmin näillä palstoilla vieraillut. Siitä johtuu, etten älynnyt tsekata oliko Panic-nick (jota ensimmäisessä vastauksessani käytin) jo käytössä. Olipa tietenkin. Siksi tämä viestini nyt nickillä "Paradoksit" ja anteeksipyyntöni sille alkuperäiselle "Panicille". Olisi se minuakin kuvannut, niin kuin kuvannee "Paradoksit".
Paradox = mm. vanha 6-70-lukujen lääke,joka ei minuun tehonnut - paradoksaalista kyllä.. ja onnekasta!
Väite, ettei serotoniinia saa päähänsä esim. psykoterapian avulla ei pidä paikkaansa. (itseasiassa SSRI-lääke on serotoniinin takaisinoton estäjä, joka estää serotoniinin spontaanin häviämisen synapsiraossa) Moderneilla tutkimusmenetelmillä tutkittaessa (biol. markkerit PET-tutkimukset) psykoterapialla saadaan aikaan samanlaista korjaantumista kuin lääkehoidonkin avulla. SSRI-lääkkeiden positiiviset vaikutukset ovat osittain tehokkaan lääkemainonnan antamia mielikuvia. Harva puhuu erittäin yleisistä ja hankalista sivuoireista ja lääkkeen lopettamisen tuskasta. Usea paniikkihäiriöpotilaat hyötyvät lääkityksestä, mikä on totta, mutta ongelman varsinaisia syitä lääkitys ei poista. Tarvitaan sekä psykoterapiaa, että usein myös tukilääkitystä välttämiskäyttäytymisen purkamiseksi.
Hienoa, että joku asiaa todella tunteva vaivautuu asiaa tarkentamaan.
Totta on, että mainitun "välttämiskäyttäytymisen" estämisessä ja purkamisessä oikein valitusta ja hyvin kontrolloidusta lääkityksestä on hyötyä.
Pitäisi oikeastaan itsensä tästä keskustelusta jäävätä, koska en tiedä kuinka paljon sittenkin aikanaan lääkityksestä sain apua. Olisinko päässyt liikkelle ilman "bentsoja"? Olisiko oma rohkeus riittänyt, psykoterapiaan kun ei mahdollisuutta ollut?
Se miksi tänään niin lääkekielteinen olen, johtuu siitä että niin monen olen nähnyt jäävän koukkuun. Tiedän miten helposti se käy, myös sen millaiset voimavarat tarvitaan lääkeriippuvuudesta eroon pääsemiseksi.
Hivenen kannan myös huolta yleisemminkin siitä, että ihmistä on viimeisten kuudenkymmenen vuoden aikana lääkitty enemmän kuin historiansa aikana koskaan. Yhä kiihtyvällä vauhdilla, tehokkaalla markkinoinnilla. Hoidettu nimenomaan oireita, syyt ovat jääneet taustalle. Hieman kärjistäen tuo edellinen..
Tutkijat saattavat yksityisesti puhua tutkimustuloksista lääkkeiden sivu- ja yhteisvaikutuksiin liittyen. Mutta pitävät suunsa tiukasti kiinni julkisuudessa koska, "silloin menevät paitsi maine, myös lääketehtaiden apurahat".
Ettei vain tulisi "pää vetävän käteen" tässäkin.
Edellisen viestini lopussa puhuin Paradoxista lääkkeenä. Paradoxalia tietysti tarkoitin, aamuyön tunnit vaativat veronsa..
Hyvää kevään odotusta paniikkihäiriöisille ja heidän parissaan työtään tekeville!
Yksi kokeilemisen arvoinen lääkkeetön hoito on kokeilla luontaistuotteita. Karnosiinia ja E-EPAa.
Biovitan sivuilla on valtavasti tietoa niistä. Käyttäjien kokemuksia on täällä:
www.tukiasema.net
keskustelu
lääkehoito
Kritisoit viestiäni. Muutama huomio siihen vielä...
Kirjoitin ihan omasta kokemuksestani. Mulla meni paniikki hyvin rajuksi. Olin lopulta kokonaisen vuorokauden paniikissa kohtausten tullen n. 10 minuutin välein. Pariin päivään en pystynyt tärinältä ja pahoinvoinnilta edes syödä. Voin kertoa, että mua ei olis siinä tilanteessa auttanu vaikka kokonainen psykoterapeuttien lauma olis paikalla ollu. Paniikki saatiin katkeamaan vain Xanorilla ja samalla alotettiin masislääke. Minua ei siis olis sillon auttanu mikään muu. Ja olen lääkekielteinen ihminen vaikka olit toista mieltä, Buranaa vain kamalimpiiin migreenikohtauksiin ja senkin ottamista lykkään mahdollisimman pitkään.Mihinkään muuhun en koske. Periaatteestani jouduin pakosti luopumaan kun olo meni niin kamalaksi.
"Lääkehoito on siksikin tarpeen alussa, että ainakin meillä täällä on 2,5 kk:n jono psykoterapiaan mielenterveyskeskuksessa, joten siitä ei heti saa apua vaikka olisi ajatellut selviävänsä ilman lääkkeitä (mitä en suosittele)"
Tällä tarkoitin juuri sitä, että kun tilanne on niinkin paha ku mulla oli, niin en minä ainakaan olis ilman lääkkeitä pystynyt odottamaan tuota 2,5 kk pääsätkseni psykoterapiaan. Miksi kiusata itseään ilman lääkeitä tuo aika? Minulla ainakin oireet meni pahoiks kun vaan lykkäsin lääkäriin menoa ja yritin vaan sisulla selvitä, kun ajattelin, että eihän se voi mitenkään olla mahdollista että en nyt muka yhdestä kauppareisusta selviä...Mutta toisin vaan kävi. Kun ei tajuissan pysy niin ei pysy! Oli se kova pala itsellen myöntää ettei olekaan niin vahva kun oli kuvitellut ja että tahdonvoimani ei paniikkia parantanut. Eikä kalaöljy sen puoleen. Syön sitä kuitenkin varoiks.
Eikö ihmisen elämässä muutenkin ole ihan tarpeeksi kärsimystä, ilman että tarvitsee syyllistää/pelotella niitä jotka "sortuvat" lääkehoitoon? Parissa kolmessa viikossa ei Xanoriin jää koukkuun, kuten ei ajan myötä masislääkkeeseenkään. Senkin käyttö loppuu aikanaan.
Eikä tästä aiheesta enää sen enempää, eihän?
Minäkin kirjoitin ihan omasta kokemuksestani.
Kiitos että lisäsit tietämystäni kertomalla omistasi, vaikka tuntuikin pahalta lukea, että sinulla on ollut vuorokaudenkin ajan kestäviä paniikkikohtauksia n. 10 minuutin välein ja niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, vielä migreenikin.
Yritin kertoa, että minä jäin lääkekoukkuun, josta oli hyvin vaikea päästä irti.
Elämässäni on ollut riitämiin kärsimystä. On aika ajoin vieläkin, onneksi parempiakin päiviä on. Niiden antamin voimin jaksan eteenpäin.
Tarkoitukseni ei ollut missään nimessä peloitella / syyllistää ketään.
Lopetat viestisi toivomukseen, "Eikä tästä aiheesta enää sen enempää, eihän?".
Toivon, ettet tätä viestiäni aiheesta jatkamiseksi koe. Haluan vain pyytää anteeksi sinulle aiheuttamaani mielipahaa. Anteeksi Viivi.
Voimia ja tsemppimieltä Sinulle!
...vaan Sinulle Panix siitä että ymmärsit viestini oikein. Toivon todella, että Sinäkin saat voimia ja toivon pilkahduksia elämääsi!!! No hard feelings;)
Kävimpä aikamoisen koulun, että opin että jääräpäisyydestäni ja lääkärikammostani on minulle lähinnä haittaa ennemmin kuin hyötyä. Itseäni kai saan syyttää että tilanne meni sellaiseksi kuin meni. Nyt uudella innolla kevättä ja aurinkoisia kevätpäiviä kohti!
..no hard feelings.. :)
-Paradoksit-