En olisi uskonut että
kaikkiloppuu
7250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
https://www.youtube.com/watch?v=ntbXWPuC5as
älä..
https://www.youtube.com/watch?v=VGLlzlpK-PI
varoitus
https://www.youtube.com/watch?v=51ZgU5YOId8
suuri huijaus
Karseeta miten tuota peitellään rahastuksen takia.
https://www.youtube.com/watch?v=3EbzRjGBlxk
"Masennuslääkkeitä syödään yhä enemmän ja lääkeannokset on yhä suurempia. Masennusta pidettiin aijemmin sairautena joka useimmissa tapauksissa paranee itsestään. Nyt yhä useamman sairaus jää pysyväksi ja johtaa työkyvyttömyyseläkkeelle. jokin yhtälössä ei täsmää. Miksi ihmiset eivät parane vaikka lääkkeitä syödään entistä enemmän."
https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA
Tuon vaikutuksen huomasin minäkin. Minulla on ollut toistuvia masennuksia ja ensimmäiseen söin jo teini-iässä masennuslääkkeitä. Samaa ikää olin kuin nuo nuoret tuossa linkissä. Käyttäydyin erittäin itsetuhoisesti ja itsemurha yrityksia tuli.
Aikuisena yli 25- alle 30 v sairastuin uudelleen masennukseen ja aloitin masennuslääkityksen. Lääkityksen aloitettuani alkoi itsemurha-ajatuksia ilmaantuun ja tunsin sisältä olevani täynnä raivoa. Välillä tuntui että halkean siitä vihan määrästä joka sisälläni jylläsi. Tämä oli uutta ja sitä ei ilmaantunut ennen lääkitystä eikä sen lopettamisen jälkeenkään muutaman kuukauden päästä.
Tuo SSRI-lääkkeet vaikuttavat jotenkin aivoihin antaen sinne jotain välittäjäainetta tai jotain muuta joka nostaa nuorilla ihmisillä aggressiivisuutta. Nuori ihminen muuttuu sisäisesti vihaiseksi ja ahdistuneeksi koko maailmalle tai itselleen.
Yleensä noita aloitusoireita lääkitään sitten rauhoittavilla, minulle määrättiin opamoxia joka vie muistia. Minun luonteeni oli sisäänpäinkääntynyt eli suuntasin herkemmin raivon itseeni kuin ulospäin joten sisäinen viha kohdistui lääkkeiden vaikutuksessa itseni tuhoamiseen.
Eräs itsemurhayritykseni tapahtui "teininä" seuraavasti. Minulla oli pari kk ollut pahaa masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Kuoleman ajatuksien tullen menin lääkärille hakeen apua. Lääkäri määräsi 20 mg sepramia. Neuvoi aloittamaan suoraan yhdellä tabletilla ja aloitus haittavaikutuksiin määräsi opamoxia.
Kotosalla sitten aloittelin lääkityksen. Parin päivän päästä olin keskussairaalan ensiavun tarkkailuhuoneessa, enkä muistanut ihan kaikkea edellisten kahden päivän tapahtumista.
Muistan aloittaneeni sepramin ja opamoxin. Ahdistuneisuuteni oli ollut voimakasta.. Sen päivän aamusta ja iltapäivästä en muista juuri mitään. Sen muistan kun olin jotenkin todella sekava ja päätin ottaa kaikki lääkkeeni kerralla. Sitten nukahdin, heräilin, nukahdin ja heräsin keskussairaalasta.
Lääkärissä itsemurhayritykseni jälkeen yritin selittää että en ymmärrä mikä minuun meni ja yritin sanoa että minusta tuntuu että johtui lääkkeiden aloituksesta. Yritin sanoa että mulla filmikatkesi kahdeksi päiväksi lääkkeen aloituksen jälkeen ja menin johonkin tiloihin. Mua ei kuunneltu vaan hiljennettiin "mielisairaan horinana"
En enää suostu syömään noita itsemurha lääkkeitä. Sain traumat
Ei kannata uskoa lopusta yhtään mitään. Kuka ei tiedä miten kaikki päättyy. Annattaa elää tässä ja nyt, muuten käy niin että huomaat vanhana, että sulla oli elämä tarjottimella mutta et elänyt sitä, vaikka juuri se olikin sitä elämää.