työttömänä, naisettomana miehennä ja vain netti kaverit jäljellä. Näitä loputtomia vapaapäiviä, jolloin neljä vuorokautta putkeen en ole puhunut kenelle mitään. Herään pienessä asunnossa ja lähden vaeltelee ulos pariksi tunniksi sulkeutuneena omiin ajatuksiin. En erotu joukosta. Olen olemassa. Missä on oikea elämä ?
Jos olisin tiennyt aikaisemmin, ettei korkeakouluni todistuksella ole enään paljon arvoa, niin jäisin mielummin armeijaan loppuelämäksi kuin sietää tätä.
En ole masentunut. En käytä päihteitä. En löydä ratkaisua näihin ongelmiin. Haluan muiden tietävän, että olen olemassa ja tarvitsen henkistä tukea.
Jos olisin tiennyt aikaisemmin, ettei korkeakouluni todistuksella ole enään paljon arvoa, niin jäisin mielummin armeijaan loppuelämäksi kuin sietää tätä.
En ole masentunut. En käytä päihteitä. En löydä ratkaisua näihin ongelmiin. Haluan muiden tietävän, että olen olemassa ja tarvitsen henkistä tukea.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikä sitten painaa.. sitä voisi lähteä selvittämään, vaikkapa sen henkisen tuen suunnalta. Kaikenlaista kevyempääkin väylää löytyy, erilaista "terapiaa" yms. henkistä kouluttajaa, mentoria. Oman itsensä kanssa on ensimmäiseksi hyvä tulla toimeen.
Sitten toiseksi elämään pitäisi löytöyä jotain mielekästä tekemistä, sellaisesta, mikä itseä kiinnostaa. Lähteä siihen suuntaan etsimään kiinnosuksen kohteita ja sitä kautta ihmiskontakteja, harrastetovereita tai jotain sen suuntaista.
Siinäpä jo alkuun jotakin mietittävää.
minulla on vain palstat ja kalja. työtön ja pieni kämppä.
Okei minulla on työ,ei kavereita, en tervetullut firman pirskeisiin.Ei naista ja ikää sen verran ettei varmaan koskaan tulekaan.Elänpähän vaan ihan piruuttani.