Kärsin ennemmin ahmimiskohtauksista, joiden välillä [takia] paastoilin tai söin hirmu vähän. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä miten ihmiset oikeasti syövät [harva nyky-yhteiskunnassa edes syö tai suhtautuu ruokaan normaalisti] Nyt olen päässyt pikkuisen selville, kiitos ravinto-oppiin perehtymisen. En voi vieläkään sanoa, että söisin normaalisti tai että suhtautumiseni ruokaan olisi mitenkään normaali. Syömishäiriöni on vain muuttanut muotoaan ortorektiseksi.Tämä on kuitenkin niin paljon helpompaa, kuin bulimia/bulimareksia/anoreksia, joiden välillä ennen puikkelehdin, että melkein voisin suositella muillekin tutustumista esimerkiksi Sinikka Pakemanin Terveellisen elämän aakkoset-kirjaan. Tuota löytyy kirjastoista suurella todennäköisyydellä.
Toivottavasti olisi avuksi muillekin taistelussa [itseään vastaan].
Toivottavasti olisi avuksi muillekin taistelussa [itseään vastaan].
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä en koskaan ole suhtautunut ruokaan oikein normaalisti ja on ollut oksentelu, paastomis vaiheita. Viime syksynä kuitenkin päätin, että varmasti osaan ratkaista tämän ongelman itse jos oikein yritän! Katoin netistä lautasmallin ohjeet ja onnistuin ruveta syömään aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Ja silloin ei edes tehnyt mieli mitään "kiellettyä", kun ei ollut koko aikaa nälkä ja laihduin vaikka kuinka paljon! Niinä päiväinä kun jostain syystä en ole syönyt noin, niin heti tekee mieli ahmia ja oksentaa.