Olen tälläinen filosofinen nainen ja omalla tavalla herkkäkin vähän sellainen osittain oman tien kulkija jolla on syvällisiä aatteita ja mielipide vähän kaikkeen vaikken niitä välttämättä aina tuo ilmi, olen sitä mieltä että asioilla on niin monta puolta ,että joskus menen itsekkin vähän sekaisin kun haluaisi olla kuitenkin diplomaattinen ja haluaisi ymmärtää kaikkea hyvää ja huonoakin elämässä. Ehkä olen ajatusmaailmaltani niin monimutkainen tapaus etten taida olla oikeanlainen kellekkään vähän niin kuin yksin maailmassa jossa ei tunnu olevan sijaa. On monta huonoakin puolta mutta kuka nyt olisikaan täydellinen,minä en ainakaan sitä ole siltikään. Siksi minun on varmaankin parempi olla yksin ilman kumppania,ehkä minun on tarkoitettukin olevan ja ei se toki ole todellakaan mitään mukavaa kärsiihän siitä muttei sille vaan mitään mahda.
Tunteiden ja oman arvojen uskollisuus on minulle se pahin vihollinen,olen uskollinen, liian tunteikas ja haluaisin todella kohdella kumppania hellyyden ehdoilla;halia, pusutella,kuunnella ja olla tarvittaessa hiljaakin mutta silti lähellä ja rakastaa virheineen päivineen ja etsiä aina uudestaan siitä toisesta ne ihanimmat kohdat ja asiat joita ihailla.
Tai löytää sen ihmisen kasvoista näppylä ja ajatella että "aha näppylä mistähän tuokin on tuohon tullut, mutta se kuuluu sinuun ja se on osa sinua" Mutta olen vain liian "tälläinen" enkä muuksi muutu.
Tunteiden ja oman arvojen uskollisuus on minulle se pahin vihollinen,olen uskollinen, liian tunteikas ja haluaisin todella kohdella kumppania hellyyden ehdoilla;halia, pusutella,kuunnella ja olla tarvittaessa hiljaakin mutta silti lähellä ja rakastaa virheineen päivineen ja etsiä aina uudestaan siitä toisesta ne ihanimmat kohdat ja asiat joita ihailla.
Tai löytää sen ihmisen kasvoista näppylä ja ajatella että "aha näppylä mistähän tuokin on tuohon tullut, mutta se kuuluu sinuun ja se on osa sinua" Mutta olen vain liian "tälläinen" enkä muuksi muutu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eihä tuo vielä pahakaan. Mää tahtoisin puristaa sen näppylän.
Hei, täällä toinen nainen, joka olisi voinut kirjoittaa ihan tuon saman tekstin. Tunnen sinut aivan sielunsiskoksi.
Mukava kuulla että samanhenkisiäkin ihmisiä löytyy kun tuntuu että niitä ihmisiä ei tahdo löytyä millään. Ymmärrys.
Eiköhän kaikki meistä ole tuollaisia. Sitähän se itsetunto on, että hyvänä päivänä tekeminen tuntuu hyvältä ja elämä hymyilee, toisinaan taas ei. Pyritään vain niihin hyviin päiviin.
En nyt ihan kirjoituksellani tarkoittanut tuota. Mutta oikeassa kuitenkin olet.
Huti.