Unijukalle

Kaikelle ei ole aina järkevää selitystä. Tilanteeseen liittyy jonkinlainen stressi. Ei ehkä kannata kauhean aktiivisesti nyt viestejä ja puheluita laitella. Vaan antaa tosiaankin ajan tehdä tehtäväänsä, ja odottaa mitä tapahtuu.
Ihminen haluaa olla parisuhteeseenkin sidottuna nykyään vapaa. Nykyelämä on aika vaikeaa toisinaan. Tuntuu että kaikkea on liikaa ja sen vain työntää helposti sen syyksi, joka on siinä vierellä vaikkei näin olisikaan (tätä siis "stressillä tarkoitin).
En osaa antaa valmista neuvoa, asiat joko ratkeavat itsekseen taikka sitten ei. Pitää vain odottaa ja toivoa parasta. Mutta tämän kumppanisikin pitäisi osata oikealla tavalla rauhoittua, ja kun näin osaatte tehdä, niin silloin on kyse siitä miten välillänne on luottamusta. Pitäisi vain rauhoittua sen verran, että näkisi eri asiat selkeästi.

Hyvä vastaus, kiitos.

Näkisitkö onko jossain vaiheessa tulossa sattumalta tapaaminen tai yhteydenotto hänen puoleltaan jos nyt pysyn päätöksessäni enkä pommita häntä puheluin enkä viestein?

Haluaisin liikkua ja nauttia kesästä mutta kieltämättä jännittää liikkua esimerkiksi terasseilla jos hän tulee vastaan ja aloittaa riitelyn tai muuta ikävää. Sitäkin jännitän että näkee minun puhuvan jollekin toiselle miehelle ja vetää väärät johtopäätökset. En ole siis tahallani todellakaan järjestämässä mitään mustasukkaisuusjuttuja vaan pelkään että jotain tälläistä sattuu vahingossa ja taas tilanne solmuuntuu syvemmin.

Nostan Unijukalle

Toisaalta ei ole hyvä sekään, että alat estelemään itseäsi ja tekemisiäsi, jotta ei syntyisi väärinkäsityksiä. Jos hän ei osaa antaa sinulle vapauksia, niin miksi sitten hän lopulta haluaa itselleenkään vapauksia. Pitäisi olla luottamusta, jos epäillään kaikkea niin sellaista suhdetta ei kannata kyllä ylläpitää.
Sinussa on kyllä tervettä rakkautta ja oikeaa asennetta. Olisi kenties myöskin aivan tervettä katsella välillä maailman muitakin puolia. Jatkuva epäily taikka epäilyn alla oleminen ei ole aivan terveellistäkään.
On hieman kaksinaista mitä tässä suhteessanne voi tapahtua. Jos palatte yhteen, niin suhteessa on kyllä puolia joita pitäisi edelleenkin paljon kehittää. Muuten suistutte taas uusiin epäilyihin. Silloin suhde olisikin pätkäsuhde, joka olisi jatkuvaa toipumista yhä uusista epäilyistä. Sikäli voisit ajatella myöskin sitä onko tämä suhde elämässäsi enemmän hyödyksi vaiko haitaksi. Tarvitaan paranemista ja paljon tunneälyä, että saatte välinne tasapainoiseen kuntoon, ja alkaa olla ajatuksen miettiä sitäkin onko se kaikki lopultakaan kaiken sen vaivan arvoista!?

Mies ei ole mikään "helppo tapaus". Varmasti olisi helpompiakin miehiä, ehkä jopa ihan saatavillakin.

Jotenkin uskon enemmän että tarinamme tulee kyllä jatkumaan kuin että se olisi loppu? Mutta ehkä minun tosiaan kannattaa nyt välillä olla ja elää. Kenties ajankohta on parempi myöhemmin? Ehkä hän havahtuu kun en enää "yritä häntä?"

Helpolla hän ei varmasti tule päästämään minua jatkossakaan jos hänen kanssaan tahdon yhä olla. Olisiko se tunnepuoli kuitenkin kaiken tämän arvoista... ?

Kysyn vielä miten näkisit että paras tapa lähteä selvittelemään välejä? Jos siihen siis molemmat ajatuksissamme päädymme että tahdomme vielä. Luottaako vain sattumaan että kesä laittaa meidät törmäämään toisiimme vai muuta? Kiitos paljon.

Kärsivällisyys lienee paras keino. Jos mitään ei tapahdu omalla painollaan, niin miten luulisit että asia onnistuisi aktiivisesti yrittämällä paremmin kuin tähän asti?!

Olet oikeassa! Liian aktiivinen ei kannata olla ja yrittää saada toista väkisin puhumaan kun selvästikään ei ole halukas tai ainakaan valmis vaan pakenee.
Oikein miettimällä mietin tätä ja mietin sitäkin vaihtoehtoa että jätän tämän tähän. Tunne vain on niin voimakas kaikesta huolimatta että en halua enkä pysty.
Itse lopetan nyt ainakin kaiken riitelyn ja lapsellisuudet ja todella aion olla fiksu ja kohtelias häntä kohtaan. Se ei ainakaan maksa mitään.
En sano että olen parempi ihminen kuin hän, meillä vain on erilaiset "virheet".
Käy tässä sitten lopulta niin tai näin toivon vielä sitä yhteenpaluuta ja siihen lempeästi pyrin.

Olenko Unijukka yhtä merkityksellinen ja tärkeä hänelle kuin hän on minulle?

Voi Unijukka. Nyt ulkopuoliset ihmiset sekaantuvat meidän väleihin. En ymmärrä miksi?
Koen kyllä että mies rakastaa minua niin kuin minäkin häntä mutta tilanne on vaikea eikä hän jotenkin pääse ainakaan tällä hetkellä irtaantumaan muiden odotuksista? Onpa surullista jos näin?
Minulle saa toki kertoa jos olen väärässä ja ymmärrän asioita väärin.

Voit vaikuttaa asioihin vain tiettyyn pisteeseen asti. Ei ole toki oikea aika toimia, jos paljon häiritseviä tekijöitä on läsnä. Pitää vain rauhoittua, ja etsiä oikeaa aikaa, ehkä sellainen vielä joskus myöhemmin tulee.