Ennen olin positiivinen ja iloinen tyttö. Nauroin ja hymyilin aina vaikka lapsuuttani varjosti kaksi sairautta. Positiivisuus horjui kun raju kiusaaminen alkoi. Se alkoi tönimisestä ja nimittelystä ja vuosien kuluessa päättyi tappouhkauksiin ja jatkuvaan vainoamiseen. Masennuin. En enää liikkunut paljoa missään koska pelkäsin. Kouluun menin aamuisin itkien. Pikkuhiljaa helpotti kun koulu vaihtui ja löysin elämäni rakkauden. Nautin joka sekunnista hänen kanssaan. Hän on täydellinen. Halusin lapsen hänen kanssaan. Kun pitkän yrittämisen jälkeen tulin raskaaksi, kuudennella viikolla kävi ilmi ettei oma kultaseni välttämättä eläisi kauaa. Todennäköisesti raskaus olisi päättynyt keskenmenoon. Olin maailman aborttivastaisin ihminen mutta tämä tilanne sai minut tekemään sen. Vihaan itseäni fyysinen ja henkinen kipu on sietämätöntä. Tuntuu ettei tuska lopu millään. En saa öisin unta, ja päivät kuluvat murehtimalla ja itkemällä. Ainoastaan rakkaani kanssa harvemmin itken enkä myöskään töissä koska silloin on vaan koottava itsensä.
Toivoisin vaan tuskan hiipuvan. En halua tuhlata elämääni masennukseen. Minulla on koko elämä edessä.
Toivoisin vaan tuskan hiipuvan. En halua tuhlata elämääni masennukseen. Minulla on koko elämä edessä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mahtaa olla kivaa alistua luonnon hoivavietteihin.
Abortti lähes sama asia kuin tappaisit itsesi kloonin.
Joo - mitä jos sä kloonaisit omat viettisi ja koittaisit "alistua" vaikka niihin?
...Ja muista sitten hommailla ihan itsekses, niin tulee "virheetöntä" jälkeä. Perkele!
Aborttia ei kannata puolustella, sillä kyllä se on toiselta. Joskus ajattelen itse, että olenko murhaaja, kun voisin hyvin pienellä panostuksella auttaa, että joku köyhän maan lapsi pelastuisi ja saisi jäädä eloon.
Olet ollut vaikuttaessasi päätökseen lapsen puolesta vaikeassa tilanteessa ja mielenmylläkässä. Lääkärin arvio on ollut oikea ja olisiko ollut lapsellekaan etu sinnitellä muutama viikko tai kuukausi eteenpäin.
Hän on nyt siellä odottamassa Taivaan kodissa. Hänen tehtävä oli pieni keikka tänne maailmaan.
Olet saanut kokea paljon ikävää ja menetystä. Puhuminen surusta ja tunteista auttaa ja sitä voi työstää myös kirjoittamalla. Toivotaan nyt aurinkoisempia päiviä.
Yrittäkää uudestaan, jos mahdollista ja kun sen aika?
Hävytöntä ehdottelua...
...Omassa päässäsi?
Hienoa että kuitenkin panostit...