Leikkauksen jälkeen CRP 700 teho-osastolla

Paha tilanne onkohan vanhakin potilas jolloin vielä huonommat mahdollisuudet?

Olet kyllä ymmärtänyt jonkun asian tuosta väärin. Ei ole mahdollista, että kirurgi tietäen vahingoittaneen suolta, jättäisi sen korjaamatta. Eri asia on tietysti se, että tiedettiin riskin olevan suuri, että suoleen TULISI myöhemmin reikä (esimerkiksi syöpäkudoksen haurastuttama suolen seinämä) ja tämä suolen puhkeaminen (haava) tuli leikkauksen jälkeen, jolloin surauksena oli sepsis.

Tilanne muistuttaa muuten hämmästyttävän paljon isäni kokemaa. Hänelle tehtiin ohitusleikkaus sydäninfarktin jälkeen ja kaksi päivää leikkauksesta hän sai kovat vatsakivut ja todettiin suolen puhkeaminen ja vatsakalvon tulehdus, jonka seurauksena yleinen sepsis eli verenmyrkytys. CRP oli myös yli 600, tarkkaan en enää muista kuinka korkea, ja hänelleä petti myös munuaiset ja joutui dialyysiin. Oli kriittisessä tilassa useita päiviä Meikun teholla.

Hiljalleen (siis tosi pitkän ajan kuluessa) vointi koheni, mutta vielä kuukausien jälkeen, kun kotiutettiin, oli vatsan peitteet yhtä avohaavaa ja hänelle oli tehty väliaikainen avanne, koska suolisto piti asettaa lepotilaan parantumaan. Haavaa suihkuteltiin ja hoideltiin kotisairaanhoidon avustuksella viikkoja ja kun se vihdoin oli ummessa ja isän peruskunto muutenkin kohebtunut tarpeeksi, suljettiin avannekin ja suoli pääsi taas normaalia kautta tyhjentymään.

Isäni kuoli sitten vuosia myöhemmin keuhkosyöpään, mutta tuo hoitojakso jätti häneen kyllä alentuneen kunnon ja terveyden.

Sairastin septisen shokin hiljattain; toki toipuminen vie vielä aikaa. Sama juttu; paksusuolta raapaistiin kasvaimen poiston yhteydessä. Tulehdusarvot yli 700, en vielä tiedä kuinka paljon korkeimmillaan. Tajuttomuus, hengityskone, haima tulehtunut, munuaiset eivät toimineet, suolisto tulehtunut...jne.
Sydämelle annettiin pariin otteeseen virtaa...
Vatsa vedettiin auki rintalastasta alavatsan alaosaan, VAK-laitteella imivät kudosnesteitä pois. Avohaava oli pinta-alaltaan n. A4 kokoinen, joka sitten pikkuhiljaa kurottiin umpeen kahdeksassa (8) eri leikkauksessa. Leikkausten väli 3 vrk. Haava saatiin umpeen. Vajaan kuukauden aikana minut nukutettiin ja leikattiin toistakymmentä kertaa kaikkiaan. Paino putosi 2-3 ensimmäisen viikon aikana parikymmentä kiloa, sen jälkeen vielä kymmenisen kiloa; kokonaispainonpudotus oli kutakuinkin tasan 30 kiloa parin kuukauden aikana.
Lääkäri kertoi vaimolleni ettei voi antaa toivoa hänen sitä kysyessä; katsotaan miten tilanne kehittyy.
Kuolleisuusprosentti vastaavissa tapauksissa kuulemma 60-70%.
Vaimoani kehotettiin myös teho-osastolla ottamaan huomioon myös se vaihtoehto, etten selviäisi.

Olen keski-ikäinen mies. Leikkaukseen mennessäni ylipainoa oli kohtalaisesti, mikä oli tässä tapauksessa hyvä asia. Lihaskuntoni oli ikäisekseni todella hyvä. Oli, sillä voimakas septinen shokki söi rasvan lisäksi myös lihaksia. Olo on "riisitautisen" oloinen, vaikkakin olen ulkoisesti ns. normaalin näköinen. Kuten edellä kirjoitin, toipuminen vie aikaa.

Kiitän Jumalaa siitä, että Hän kuuli rukoukset.
Jaakobin kirje:
5:16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras