Ei minulla olisikaan ollut juuri mitään annetavaa. Tuntisin varmaan olevani aina kiitollisuuden velassa.
Saantipuolella olisin
Entiedäsitten
6356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Entä sitten, niinhän kissatkin ovat ja kehtaavat vielä loikoilla päivät pitkät. Ne palkitsee isäntänsä kehräämällä ja puskemalla.
Jos kaksi ihmistä tykkää toisistaan niin ei siinä ajatella tuollaisia vaan tykätään vaan.
Samaa mieltä. Eihän rakkaudessa voi edes ajatella saatika mitata mitenkään, että "kuka saa ja kuinka paljon". Rakkautta ei voi arvottaa.
Mutta tuo on yksi syy kaikkiin kirjoituksiin "miksi ihastun aina sellaisiin, jotka eivät tykkää minusta ja ne, jotka tykkäävät minusta, eivät kiinnosta".
Ainahan se on ollut itsestäänselvää tosin... Ihmisten on helpompaa ihastua, jos olisivat saamassa paljon.
Antaessaan saa.
Kyllähän sulla miäs touhuu olis.
Ensinnäkin, voisit näyttää mulle sen kaapin paikan.
Sitten näyttäisit mistä kana pissii.
Ainakin kerran viikossa voisit ojentaa mua kunnianhimoisilla työsuunnitelmillasi. Ja sitten panna ruotuun myös.
Ja ennen kaikkea tulla hakemaan mut kotiin, jos olen karannut toisiin maailmoihin.
Mä voin tehä sulle saman välillä.