Luulee, että sillä ei ole mitään rajoja. Ei tämä maailma niin sairas ole, että tuollaset saa hillua vapaana ja jatkaa normaalielämäkulissia ja samalla yrittää tehdä jonkun/joidenkin (en ole ainut) elämästä helvettiä. Kaikki aina sanoo, että ei mua vain haittais jos mua stalkattais, mutta hyvähän se on naiivina sanoa. Ei muakaan muuten enää haittaa, kaikki on varmasti saatu jo irti mitä lähtee, mutta on mulla oikeus yksityisyyteen samalla lailla niin kuin sillä itselläänkin ja kaikilla muilla. Omasta yksityisyydestähän se on niin tarkka, koska on vainoharhainen psykopaatti/joku vastaava. Ja saanut kaikki vähemmän fiksut tuohon muuhun vainoamiseen mukaan kaikilla valehteluillaan, mustamaalaamisillaan ja lavastamisillaan. Projisoinut kaikki sairaat piirteensä itsestä muihin. Pelkkää ihmissaastaa koko olio, tuollasilta vois ottaa sen perus ihmisarvon pois ja tehdä vaikka jonkun lainsuojattoman. Nämä vajaat kolme vuotta ollut yhtä helvettiä tuon hullun takia. Välillä parempia kausia, mutta joka tapauksessa ei ole voinut elää täyttä elämää, koko ajan tavallaan joku musta pilvi seurannut mukana. En ole ikinä tavannut noin sa-i-ras-ta ihmistä ja en ois uskonut että omalle kohdalle tulis vastaan. Ja tämä ei ollut kysymys, että stalkataanko mua vai ei ja ihan vapaasti saa haukkua vaikka hulluksi ja vainoharhaiseksi, aivan kuin sillä olis mitään merkitystä mitä joku pumpulikuplassa elänyt asioista tietämätön ahdasmielinen ääliö sanoo. Ja olen ihan tyyni tätä kirjoittaessa, en vain aio enää salailla tätä asiaa, eikä mun tarvi. Ei mun tarvi hyssytellä ja jatkaa elämää muka normaalisti, enkä siihen edes pysty kun tuo psykopaatti seuraa tikkuna perseessä ja mustana varjona mukana koko ajan.
Ps. se on niin totta se "viimeisen viestin" sisältö. Paitsi, että kaikki haluais omin käsin tehdä sen, vapaaehtoisia löytyis varmasti paljon kaikista vähänkin terveistä.
Ps. se on niin totta se "viimeisen viestin" sisältö. Paitsi, että kaikki haluais omin käsin tehdä sen, vapaaehtoisia löytyis varmasti paljon kaikista vähänkin terveistä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Koitahan pitää breikkiä..jos kuvittelet, että sama tyyppi kirjoittelee vuosia...Olen ollut itse
täällä vasta kuukauden en sinun vuoksi.
Missä oli maininta, että tämä koskee palstaa?
Aloittajalle kaikki "henkinen tuki" ja empatiani koko sydämestäni. Ymmärrän sinua hyvin, erittäin hyvin. Minulla on ollut sama tilanne, mutta olen jo "tottunut" siihen ja en vain jaksa välittää tai ajatella asiaa. Miten muutenkaan voi suhtautua asiaan? Ei ole oikein vaihtoehtoja, koska hullujen kanssa on turha lähteä neuvottelemaan tai käräjöimään. Olen itse ottanut asian kasvattavan kokemuksena. Olen joutunut kohtaamaan itseäni jopa seinää vasten. Nyt jo aika hyvin tasapainossa sen asian kanssa. Stalkatkoon. Kaikista lähimmät ihmiset tietävät asiasta ja he ymmärtävät minua, koska tietävät, että olen ole mikään vainoharhainen.
Yritä jaksaa ap. Lämmin halaus sinulle! Ja haukkujat älkää vaivautuko. Asiat on joskus todellisessa elämässä paljon värikkäämpiä kuin elokuvissa.
Niin minäkin luulin, että olen tottunut, mutta kun ajattelee sitä asiaa, että loppuuko se milloinkaan? Tarviiko mun pelätä esim. omien tulevien lasten yksityisyyden tai jopa turvallisuuden puolesta ja kun se stalkkaa nytkin myös ainakin yhtä mun perheenjäsentä. Vaikka ne ei siitä tiedäkään itse niin kyllä se tuo mulle stressiä, että minä olen tavallaan tuonut tuollasen hullun mukanani. Enkä syytä siitä tietenkään itseäni, koska enhän minä sille voi mitään, mutta kyllä se on ahdistavaa. Ja pitääkö mun sitten kaikille tuleville kumppaneillekkin kertoa, että "sori, mutta sua saatetaan nyt alkaa stalkkaamaan, koska oot mun kanssa tekemisissä" Tällasia asioita mietin nyt, mutta saatanhan taas päästä siihen tilaan etten välitä, vaikka siinäkin tilassa silti koko ajan tiedostaa sen mitä on käynnissä.
Ja kiitos, tuo auttaa kun kuulee muilta samanlaisia kokemuksia, vaikka toisaaltahan se on myös kamalaa, että muillakin on tällasta, mutta siis niin kuin vertaistukena se auttaa. Ja jaksan minä, pakkohan se on. Halaus myös sulle.
Mitä ihmettä sä tänne kirjoitat tuollaista todellisuudelle vierasta tuubaa? Tuskin olet niin tärkeä, että sua kukaan stalkkaa.
Ei tarvi olla mitenkään tärkeä ihminen muuten, mutta jos on jollekin todella sairaalle yksityishenkilölle jotenkin tärkeä ja jos se osaa laitteilla kaikenlaista tai sitten tilannut jonain tilaustyönä joltain osaavilta, niin mikäpä sitä pidättelisi. Ei ainakaan omatunto. Mutta sinähän tämän kyllä tiesit varsin hyvin, enkä tätä sulle selittänytkään. Muillakin kun on tapana ajatella noin. Mutta ajatelkoot. En vastaile enää tähän ketjuun.
Minua ainakaan ei kiinnosta tippaakaan, jos joku vihaaja stalkkaa, kunhan ei ota irl yhteyttä. Muutenkin tämä yhteiskunta on eri tavalla henkisesti vammautuneiden ihmisten yhteiskunta. En välitä myöskään mahdollisesti ihastuneiden ihmisten stalkkauksesta. Itse en myöskään stalkkaa ketään, enkä hae tietoa kenestäkään edes laillisia kanavia pitkin. Mulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä mun kavereiden Facebookissa on, enkä tiedä heidän elämästä muuta kuin mitä tulee irl ilmi kasvotusten tai muuta kautta. Siinä mielessä olen "vanhan liiton" ihminen näissä tietotekniikka-asioissa.
Aloituksesi tuntui vähän todellisuudelle vieraalta. Ehkä voisit vetäytyä netistä. Niin minä tekisin.
kun yksi nainen vainoharhaisesti kuvittelee minut 1000 pahemmaksi ihmiseksi kuin olenkaan, vaikka kummallinen ihminen olenkin, niin silti keskimääräistä huomaavaisempi ja empaattisempi. ihmettelen vain harmissani miten tämä nainen on niin vinksallaan minun suhteeni, tosin joiltakin osin ymmärrän kyllä, mutta kuitenkin aivan järkyttävää liioittelua ja "totuuden" vääristelyä
pidän tätä naista tosin nykyään henkisesti sairaana joka vain projisoi jonkun unohtamansa lapsuuden trauman minuun kun ei uskalla kohdata menneisyyttään
sinuun? Exä tai vastaava? Exiäänhän monet demonisoi sekä heidän uusia kumppaneitaan tai ihastuksia, joilta saaneet pakit.
sanotaanko näin, että todennäköisesti molemminpuolinen syvin mahdollinen yhteinen rakkaudenkokemus, joten siten en ihmettele yhtään, mutta harmittavaahan se on, itsekin projisoin aikanaan häneen kaikkea mahdollista paskaa, mutta lopulta ymmärsin, että kyse on lopulta vain minusta eikä hänestä, siis kun pelkäsin häntä enemmän kuin mitään muuta ja hän siis pelkää edelleen minua enemmän kuin mitään muuta. kukaan muu ihminen ei ole aiheuttanut minussa vastaavaa tunnevyöryä aikaan. niin miten se rakkaus lopulta muuttaa meitä ihmisenä. ei saa pyristellä vastaan, koska itsekseen siis minäksihän se kasvattaa lopulta.
Lopeta jo. Kysyt ja vastailet itsellesi.
mihinkä kipupisteeseen mahdoinkaan osua teksteilläni?
syytön minä siihen kipupisteeseen olen