Vaikka löytäisin itselleni kallion. Sileän, lämpimän, lujan ja vakaan kallion, jolle asettua, niin vuoren varjo piilee yhä minussa. Sen terävät huiput, lumen valkeus, sen tavoittamattomuus. Olit ensimmäinen vertaiseni. Suuri meri tyynen pinnan alla, suolainen ja väkevä, raju ja lempeä, enkä edelleenkään tiedä oliko hetkeä jolloin oisin voinut temmata sinut omakseni vai olitko aina, ja alati nimetty sekä karttoihin merkitty.
Kesäyöhön, mies
Harjukatu
8385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rakkauden näyttämisen taidottomuus ei tarkoita etteikö rakastaisi. Ei ole kahta samanlaista rakkautta.
" hyvin sanoit "
lainaus on Aapelin teoksesta Siunattu Hulluus
Pitäisi aina kertoa, mistä minkin ottaa...hienoa tekstiä kuitenkin.
minkin voi ottaa turkistarhurilta, kenties.
Ei mun mielestä voi, sorry.
Omaa tekstiäni se on, en lainaile.
Ooh! Toimii.
Jos kaikella on jokin keskus, akseli, jonka ympäriltä aika ja elämä punoutuu auki niin yksi säie on kietoutunut toiseen, samasta langasta, aavistus kuin kohon värähdys vedessä ja sinun nimesi oli päiviä ensimmäisenä mielessäni kuin kutsu, morsetus, pyyntö harmaantuvalta sielulta ja ehkä sinä kuulit sen ja muistin taas miten luja maa onkaan jalkojeni alla.