Ex-ateistiko

Niin mutta kun... se lahko tai suuntaus kannattaisi valita nyt, kun on vielä kunnolla järjissään eikä ole hätäpakon edessä. Jos sen jättää sinne viime tippaan, niin saattaa hurahtaa hyväksikäyttäjien armoille.

pragmatic.faith kirjoitti:

Niin mutta kun... se lahko tai suuntaus kannattaisi valita nyt, kun on vielä kunnolla järjissään eikä ole hätäpakon edessä. Jos sen jättää sinne viime tippaan, niin saattaa hurahtaa hyväksikäyttäjien armoille.

Lue lisää

Mitä tekemistä lahkolla tai suuntauksella on sielun pelastuksen kanssa?

usko.pelastaa kirjoitti:

Mitä tekemistä lahkolla tai suuntauksella on sielun pelastuksen kanssa?

Tuohon en osaa vastata, kun en sielujen pelastumiskäytäntöä lähemmin tunne. Kommentoin vain ajatellen tästä maallisen elämän näkökulmasta. Toiset sielunpelastajat köyhdyttävät täällä ajassa enemmän kuin toiset. Jos se nyt kuolevaa itseä ei niin koskekaan, niin jälkeenjääviä sukulaisia saattaa haitata. Tietysti jos on sukulaisiin niin huonot välit, ettei silläkään ole väliä, niin ei kai tuota sitten kannata sen enempää pohtia.

Kuulostaa järkevältä ja itsellenikin sopivalta linjalta. Itse ajatellut vasta lähinnä vahempieni osalta noin, että jos jotain helpotusta löytyy tulevaisuuden huoliin, niin tehköön mitä lystää tuolla saralla, jos en näe suoranaista haittaa niistä olevan heille.

"En kuitenkaan ole sellainen, joka selittämättömiin asioihin törmätessä hakee selitystä uskomuksista. Se ei johdu skeptisyydestä, vaan mielenkiinnottomuudesta - ei niillä ole mulle mitään merkitystä."

Niin itselleni kuulostaa tuo. Minulla ei kyllä ole yhtään kokemusta, joka viittaisi mitenkään mihinkään yliluonnolliseen, koko elämäni ajalta. Ainoa tarkoituksenmukaisuus, jota koskaan olen havainnut, on aina ollut ihmisperäistä. Siitäkään en nuorempana ollut hitun vertaa kiinnostunut, mutta kun saa muutaman kerran kunnolla paskaa silmilleen ja vielä ämpärin päähänsäkin, niin olen tullut terveen paranoidiksi. En lähimmäisteni suhteen sentään, ehkä se tulee sitten iän ja dementoitumisen myötä.

No nuo helvetti-uskonnot on niin syvällä typeryyden kategoriassa itselläni, ettei niihin päätymisestä ole liiemmin pelkoa.

PikiMustaPekka kirjoitti:

No nuo helvetti-uskonnot on niin syvällä typeryyden kategoriassa itselläni, ettei niihin päätymisestä ole liiemmin pelkoa.

Ei välttämättä mihinkään helvettiuskontoon suoranaisesti tarvitsekaan päätyä alkaakseen pelätä ja jännittää kuolemanjälkeistä elämää, jos sellaisesta ensin vakuuttuu.

Joo paikka on sama kumminkin puolin elämää, mutta minä olen siinä välissä, jolle päätyminen siihen ei ole lyhyellä tähtäimellä mielekästä.

"Joo paikka on sama kumminkin puolin elämää, mutta minä olen siinä välissä, jolle päätyminen siihen ei ole lyhyellä tähtäimellä mielekästä."


Kyse on tunteesta, mitä myöskään sinulla ei ole ilman tietoisuutta kun olet kuollut. Onko se sitten mielekästä on vain mielipiteestä kiinni ennen sitä. Mutta tuskin omaa olemassaoloa/olemattomuutta voi tajuta ilman aivoja. Mielekkyyksistä on siis turha puhua.

atac kirjoitti:

"Joo paikka on sama kumminkin puolin elämää, mutta minä olen siinä välissä, jolle päätyminen siihen ei ole lyhyellä tähtäimellä mielekästä."


Kyse on tunteesta, mitä myöskään sinulla ei ole ilman tietoisuutta kun olet kuollut. Onko se sitten mielekästä on vain mielipiteestä kiinni ennen sitä. Mutta tuskin omaa olemassaoloa/olemattomuutta voi tajuta ilman aivoja. Mielekkyyksistä on siis turha puhua.

Lue lisää

Tietenkään kuolleena ei ole mitään väliä, mutta nyt on nyt, elämä on nyt ja se on ainoa mitä minulla on, ja poistuminen/loppuminen ahdistaa.

Jotenkin tosiaan tuota mielikuvaa pitäisi saada hieman muokattua positiivisemmaksi, koska muutenkin ajattelen sitä liikaa ja kuten todettua, melko ahdistavaa touhua. Ei minulla nyt isompaa ongelmaa ole sen kanssa, että pakkomielteisesti sitä ajattelisin, mutta kun aikaa on... Vähän tuntuu, että elämäkin valuu sormien läpi ja eikä missään ole mitään pointtia, kun tiedostaa tuon tulevan tosiasian.

PikiMustaPekka kirjoitti:

Jotenkin tosiaan tuota mielikuvaa pitäisi saada hieman muokattua positiivisemmaksi, koska muutenkin ajattelen sitä liikaa ja kuten todettua, melko ahdistavaa touhua. Ei minulla nyt isompaa ongelmaa ole sen kanssa, että pakkomielteisesti sitä ajattelisin, mutta kun aikaa on... Vähän tuntuu, että elämäkin valuu sormien läpi ja eikä missään ole mitään pointtia, kun tiedostaa tuon tulevan tosiasian.

Lue lisää

Minä ajattelen tuosta(kin) asiasta niin, että se on yksi meidän tehtävistä täällä elämässä ratkaista tuo ongelma: miten suhtautua aikaan ja omaan rajallisuuteemme. Meillä on muutama vuosikymmen aikaa saada asiaan joku tolkku.
Ei kaksinen neuvo, mutta en minä kyllä yritäkään neuvoa, kunhan kerron ajatuksiani, kuten aloituksessa ehdotit :-)

kaarne kirjoitti:

Minä ajattelen tuosta(kin) asiasta niin, että se on yksi meidän tehtävistä täällä elämässä ratkaista tuo ongelma: miten suhtautua aikaan ja omaan rajallisuuteemme. Meillä on muutama vuosikymmen aikaa saada asiaan joku tolkku.
Ei kaksinen neuvo, mutta en minä kyllä yritäkään neuvoa, kunhan kerron ajatuksiani, kuten aloituksessa ehdotit :-)

Lue lisää

Samaa mieltä, että tätä kysymystä kukaan ei pääse elämässään ohittamaan ja siten sinällään tähän kuuluu. Toisaalta tämä, missä nyt olen, voi olla se tolkku minkä siitä saan ja millä menen. Eikä siinä kait mitään; en ole ensimmäinen, enkä ainoa. Vielä kun kerrot elämän tarkoituksen tähän loppuun niin vois mennä nukkumaan :)

PikiMustaPekka kirjoitti:

Samaa mieltä, että tätä kysymystä kukaan ei pääse elämässään ohittamaan ja siten sinällään tähän kuuluu. Toisaalta tämä, missä nyt olen, voi olla se tolkku minkä siitä saan ja millä menen. Eikä siinä kait mitään; en ole ensimmäinen, enkä ainoa. Vielä kun kerrot elämän tarkoituksen tähän loppuun niin vois mennä nukkumaan :)

Lue lisää

Njaa. Jos alkaisin ympäriinsä kerroskella elämän tarkoitusta, olisin samalla viivalla noiden muutamien kanssa...
Joten jätän sen jokaisen omaksi päänsäryksi. Mulle riittää että hoidan oman särkyni :-)

PikiMustaPekka kirjoitti:

Samaa mieltä, että tätä kysymystä kukaan ei pääse elämässään ohittamaan ja siten sinällään tähän kuuluu. Toisaalta tämä, missä nyt olen, voi olla se tolkku minkä siitä saan ja millä menen. Eikä siinä kait mitään; en ole ensimmäinen, enkä ainoa. Vielä kun kerrot elämän tarkoituksen tähän loppuun niin vois mennä nukkumaan :)

Lue lisää

Voisko sitä ajatella niin, että kuoleman hetki on joka tapauksessa se hetki, jolloin kuolemanjälkeisen elämän arvoitus saa ratkaisunsa? Iso kysymys, johon jokainen saa vastauksen.

kaarne kirjoitti:

Voisko sitä ajatella niin, että kuoleman hetki on joka tapauksessa se hetki, jolloin kuolemanjälkeisen elämän arvoitus saa ratkaisunsa? Iso kysymys, johon jokainen saa vastauksen.

Lue lisää

Enemmän pidän sitä vain tietoisuuden loppuna, yönä josta ei herätä – vähemmän arvoituksena, vaikka asioita onkin vastausta vaille. Sinänsä huvittavaa, että vääjäämätön olemattomuus huolestuttaa minua niin etten oikein pysty elämään, ja mikä siinä vääjäämättömässä olemattomuudessa minua huolestuttaa on etten voi elää – niin en oikeastaan edes elä sitä minkä menettämisestä olen huolissani; olen jo menettänyt, jos sitä koskaan on ollutkaan, sen mitä haluan säilyttää. Haiskahtaa reitiltä itsemurhaan, enpäs menekään sitä tutkimaan :)

PikiMustaPekka kirjoitti:

Enemmän pidän sitä vain tietoisuuden loppuna, yönä josta ei herätä – vähemmän arvoituksena, vaikka asioita onkin vastausta vaille. Sinänsä huvittavaa, että vääjäämätön olemattomuus huolestuttaa minua niin etten oikein pysty elämään, ja mikä siinä vääjäämättömässä olemattomuudessa minua huolestuttaa on etten voi elää – niin en oikeastaan edes elä sitä minkä menettämisestä olen huolissani; olen jo menettänyt, jos sitä koskaan on ollutkaan, sen mitä haluan säilyttää. Haiskahtaa reitiltä itsemurhaan, enpäs menekään sitä tutkimaan :)

Lue lisää

Juu ei kannata tappaa itseään. Kuoleminen haittaa tuntuvasti elämistä.

Se on lohdullista, ettei kuolemaansa tarvitse valmistautua ennalta, sillä se tapahtuu, oli sitten valmistautunut eli ei. Se voi tapahtua vaikkapa lähimpien neljän tunnin sisällä: aivoissa puhkeaa verisuoni ja menehtyy ennen kuin pääsee hoitoon. Mikä tahansa merkityksellinen projekti, jota on tekemässä, keskeytyy ainiaaksi. Tarpeeksi kaukaa katsottuna millään projektilla ei ole mitään merkitystä, joten sitä on oikeastaan aivan sama, mitä puuhailee. Niinpä merkitystä elämäänsä tulisikin etsiä hyvin pienistä asioista; jos pidät ovea auki raihnaiselle vanhukselle, et ole elänyt turhaan. Elä nyt, sillä kohta voit olla vainaa.

Siinä se taitaa olla tänään monen nuorenkin masennuksen takana. Edessä häämöttävä tulevaisuus tuntuu liian haastavalta, olemassaololla ei tunnu olevan hohtoa ja jos se vähäkin loppuu seniorivuosiin hiipuen lopulla kuin "pieru Saharaan" niin mitä syytä tällä on pysytellä. Ateismi ei tarjoa elämälle tarkoitusta. Sehän loppuu ja sitten sitä ei ole enää?
Tämän monet ateistit yrittävät kieltää. Aloittaja on kuitenkin rehellinen tunnustaessaan tämän.

Itsemurhien määrä se vaan jatkaa laskuaan samalla kun ihmisten uskonnollisuus vähenee. Eiköhän syy-seurausyhteys ole ihan jokin muu kuin ehdottamasi.

"Itsemurhien määrä väheni selvästi

Vuonna 2014 itsemurhan teki 789 henkilöä, mikä oli lähes 100 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Itsemurhien määrä oli suurimmillaan vuonna 1990, jolloin Suomessa tehtiin yli 1 500 itsemurhaa. Sen jälkeen itsemurhakuolleisuus on pienentynyt 10 vuodessa lähes 30 prosenttia.

Lähde:
Tilastokeskus / Kuolemansyyt "

http://www.hs.fi/kaupunki/a1464843187452

"Yhä harvempi teini kantaa kaljakassia päättäjäisviikonloppuna – lastensuojeluilmoitusten määrä vähentynyt rajusti"

Näin se kansan maallistuminen todellisuudessa vaikuttaa.

PikiMustaPekka kirjoitti:

Enemmän pidän sitä vain tietoisuuden loppuna, yönä josta ei herätä – vähemmän arvoituksena, vaikka asioita onkin vastausta vaille. Sinänsä huvittavaa, että vääjäämätön olemattomuus huolestuttaa minua niin etten oikein pysty elämään, ja mikä siinä vääjäämättömässä olemattomuudessa minua huolestuttaa on etten voi elää – niin en oikeastaan edes elä sitä minkä menettämisestä olen huolissani; olen jo menettänyt, jos sitä koskaan on ollutkaan, sen mitä haluan säilyttää. Haiskahtaa reitiltä itsemurhaan, enpäs menekään sitä tutkimaan :)

Lue lisää

Monestihan ratkaisut ja vastaukset kypsyvät hitaasti ihmisen alitajunnassa. Aina ei ole edes viisasta yrittää väkisin ratkaista asioita. Vastauksillakin on oma aikansa ja siihenkin voi yrittää luottaa? Väkisin puskeminen voi myös viedä kauemmas ratkaisuista tai vastauksista.

fda kirjoitti:

Itsemurhien määrä se vaan jatkaa laskuaan samalla kun ihmisten uskonnollisuus vähenee. Eiköhän syy-seurausyhteys ole ihan jokin muu kuin ehdottamasi.

"Itsemurhien määrä väheni selvästi

Vuonna 2014 itsemurhan teki 789 henkilöä, mikä oli lähes 100 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Itsemurhien määrä oli suurimmillaan vuonna 1990, jolloin Suomessa tehtiin yli 1 500 itsemurhaa. Sen jälkeen itsemurhakuolleisuus on pienentynyt 10 vuodessa lähes 30 prosenttia.

Lähde:
Tilastokeskus / Kuolemansyyt "

Lue lisää

Itsemurhat eivät välttämättä liity uskonnollisuuteen vaan mielenterveyteen ja alkoholismiin. Syy on ehkä hienoisessa pahojen mielenterveysongelmien vähentymisenä ja alkoholin suurkulutuksen vähentymisellä.

Googlasin jostain: "Mielenterveyden häiriöiden on todettu liittyvän usein itsemurhaan. Tutkimusten perusteella on huomattu että jopa 93 prosenttia itsemurhan suorittaneista kärsi jonkin asteisesta mielenterveyden häiriöstä. Yleisin oli mielialahäiriöihin lukeutuva masennus, joka todettiin jonkinasteisena 66 prosentilla itsemurhan tehneistä. Vain kahdella prosentilla tutkituista ei todettu minkäänlaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Kyseisessä tutkimuksessa viiden prosentin mielentilaa ei kyetty määrittämään. Muita huomattavia itsemurhariskin kasvattajia ovat skitsofrenia ja alkoholismi."

Itse en niin tarjoaisi uskoa Jeesukseen vaan jonkinlaista epäillystä Jumalan olemassa olosta. Jonkinlaisen rakentavan agnostiikan ei välttämättä tarvitse johtaa mihinkään uskontoon. Usko Jumalan olemassa oloon voi vaikuttaa kehittävästi elämän ratkaisuihin, vaikka toisaalta tosi fiksu ateisti voi olla elämässään paremmalla kurssilla kuin tyhmä uskovainen? Itse olen ehkä uskovainen ainakin siinä merkityksessä, että uskon Jumalan olemassa oloon, mutta monesti hihhuli uskominen Jeesukseen tuntuu taikauskolta. Kristinusko kylläkin korostaa Jeesuksen opeissa lapsenkaltaisesta uskosta, mutta minusta tuntuu se, että moni uskonto johtaa todellisuuden väärinymmärtämiseen. Jos näin on niin en suosittele yhtään uskontoa, mutta en myöskään ateismia, jossa saattaa olla typerän uskovaisuuden piirteitä, jos kielletään ehdottomasti Jumalan mahdollinen olemassa olo.

Ehkä tämä oli typerää vähän nuoren ajattelua, mutta luenpahan tuo uudestaan huomenna ja katson vastasiko joku tekstiini.

"Itsemurhat eivät välttämättä liity uskonnollisuuteen vaan mielenterveyteen ja alkoholismiin. Syy on ehkä hienoisessa pahojen mielenterveysongelmien vähentymisenä ja alkoholin suurkulutuksen vähentymisellä."

Totta, uskovat vaan väittävät että ihmisillä menee huonommin kun sekulaari yhteiskunta edistyy minkä tilastot kumoavat.

"Googlasin jostain: "Mielenterveyden häiriöiden on todettu liittyvän usein itsemurhaan. Tutkimusten perusteella on huomattu että jopa 93 prosenttia itsemurhan suorittaneista kärsi jonkin asteisesta mielenterveyden häiriöstä."

Loppu menee varmaankin sietämättömien kärsimysten piikkiin kuten kolmihermosäryn tai syöpäkipujen.

"Itse en niin tarjoaisi uskoa Jeesukseen vaan jonkinlaista epäillystä Jumalan olemassa olosta. Jonkinlaisen rakentavan agnostiikan ei välttämättä tarvitse johtaa mihinkään uskontoon. Usko Jumalan olemassa oloon voi vaikuttaa kehittävästi elämän ratkaisuihin, vaikka toisaalta tosi fiksu ateisti voi olla elämässään paremmalla kurssilla kuin tyhmä uskovainen?"

Jep, teismi tai ateismi ovat loppujen viimeksi aika pieniä tekijöitä hyvässä elämässä yksilötasolla. Hölmöjä löytyy varmasti kaikista kohderyhmistä. Ateisti tyypillisesti ei hae ratkaisuja ongelmiinsa yliluonnollisesta (maagisesta ajattelusta), joten pelikenttä on sinänsä ateistien eduksi.

"Itse olen ehkä uskovainen ainakin siinä merkityksessä, että uskon Jumalan olemassa oloon, mutta monesti hihhuli uskominen Jeesukseen tuntuu taikauskolta."

Agnostinen teisti jollainen olet ei varmaankaan käytännön tasolla juuri eroa agnostisesta ateistista joita tällä palstalla taitaa suurin osa ateisteista olla?

"Kristinusko kylläkin korostaa Jeesuksen opeissa lapsenkaltaisesta uskosta, mutta minusta tuntuu se, että moni uskonto johtaa todellisuuden väärinymmärtämiseen. Jos näin on niin en suosittele yhtään uskontoa, mutta en myöskään ateismia, jossa saattaa olla typerän uskovaisuuden piirteitä, jos kielletään ehdottomasti Jumalan mahdollinen olemassa olo."

Tässä olen samaa mieltä, ajattelun jäykkyydestä kärsii koko ihminen. Aika harva ateisti kategorisesti kieltää jumalten olemassaolon mahdollisuuden. Itselläni on tapana sanoa, että jumalia voi olla vaikka ääretön määrä. Kukaan vaan ei ole vakuuttanut minua vielä yhdestäkään. Ongelman ensimmäinen kohta on, että harva edes tuntuu tietävän mitä jumalallaan tarkoittaa. Näin teistit voivat kertoa jumalistaan hyvin ristiriitaisia asioita. Yhden jumala on fyysisesti olemassa, toisen oleilee jossain toisessa ulottuvuudessa jakatsoo sieltä tänne, kolmannen jumala on koko universumi. Ehkä häiriintynein jumalakäsitys johon olen törmännyt on sellainen että jumala tulee aina silloin tällöin kädellään surmaamaan vihaamiaan ihmisiä.

"Ehkä tämä oli typerää vähän nuoren ajattelua, mutta luenpahan tuo uudestaan huomenna ja katson vastasiko joku tekstiini. "

Minusta olet viestiesi perusteella hyvin kartalla keskustelemistasi asioista vaikka näiden asioiden miettiminen saattaa olevan sinulle uutta. Ei ole mikään suuri synti olla joskus väärässä. Tiedon ja elämänkokemuksen kertyessä näitä pääsee korjailemaan. Joskus voi saada oikeuttamatonta ja väärää palautetta jolloin voi tietysti korjata vääräänkin suuntaan...

Sinulla on koko elämä aikaa pähkäillä omat käsityksesi saatavilla olevasta tiedosta. Se ainakin minusta on elämisen parempia iloja.

SININEN.ENKELI kirjoitti:

Itsemurhat eivät välttämättä liity uskonnollisuuteen vaan mielenterveyteen ja alkoholismiin. Syy on ehkä hienoisessa pahojen mielenterveysongelmien vähentymisenä ja alkoholin suurkulutuksen vähentymisellä.

Googlasin jostain: "Mielenterveyden häiriöiden on todettu liittyvän usein itsemurhaan. Tutkimusten perusteella on huomattu että jopa 93 prosenttia itsemurhan suorittaneista kärsi jonkin asteisesta mielenterveyden häiriöstä. Yleisin oli mielialahäiriöihin lukeutuva masennus, joka todettiin jonkinasteisena 66 prosentilla itsemurhan tehneistä. Vain kahdella prosentilla tutkituista ei todettu minkäänlaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Kyseisessä tutkimuksessa viiden prosentin mielentilaa ei kyetty määrittämään. Muita huomattavia itsemurhariskin kasvattajia ovat skitsofrenia ja alkoholismi."

Itse en niin tarjoaisi uskoa Jeesukseen vaan jonkinlaista epäillystä Jumalan olemassa olosta. Jonkinlaisen rakentavan agnostiikan ei välttämättä tarvitse johtaa mihinkään uskontoon. Usko Jumalan olemassa oloon voi vaikuttaa kehittävästi elämän ratkaisuihin, vaikka toisaalta tosi fiksu ateisti voi olla elämässään paremmalla kurssilla kuin tyhmä uskovainen? Itse olen ehkä uskovainen ainakin siinä merkityksessä, että uskon Jumalan olemassa oloon, mutta monesti hihhuli uskominen Jeesukseen tuntuu taikauskolta. Kristinusko kylläkin korostaa Jeesuksen opeissa lapsenkaltaisesta uskosta, mutta minusta tuntuu se, että moni uskonto johtaa todellisuuden väärinymmärtämiseen. Jos näin on niin en suosittele yhtään uskontoa, mutta en myöskään ateismia, jossa saattaa olla typerän uskovaisuuden piirteitä, jos kielletään ehdottomasti Jumalan mahdollinen olemassa olo.

Ehkä tämä oli typerää vähän nuoren ajattelua, mutta luenpahan tuo uudestaan huomenna ja katson vastasiko joku tekstiini.

Lue lisää

"vaikka toisaalta tosi fiksu ateisti voi olla elämässään paremmalla kurssilla kuin tyhmä uskovainen?"
Onpas siniseltä enkeliltä toooosi asenteellinen näkemys. Pistän yhtä asenteellisen näkemyksen. Toisaalta tosi fiksu teisti voi olla elämässään paremmalla kurssilla kuin tyhmä ateisti?

hehheee kirjoitti:

"vaikka toisaalta tosi fiksu ateisti voi olla elämässään paremmalla kurssilla kuin tyhmä uskovainen?"
Onpas siniseltä enkeliltä toooosi asenteellinen näkemys. Pistän yhtä asenteellisen näkemyksen. Toisaalta tosi fiksu teisti voi olla elämässään paremmalla kurssilla kuin tyhmä ateisti?

Lue lisää

hehheee: "Toisaalta tosi fiksu teisti voi olla elämässään paremmalla kurssilla kuin tyhmä ateisti?"

Pitää ehkä paikkansa. Ehkä se fiksuus enemmän ratkaisee kuin tyhmyys. Tietysti joku voi pitää tärkeimpänä sitä, että pelastuu ja pääsee Taivaaseen. Silloin ei ole väliä sillä onko fiksu vain ei. En tiedä minkälainen todellisuus on, mutta viestini tarkoituksena oli herättää keskustelua ja vähän ärsyttää.

fda kirjoitti:

"Itsemurhat eivät välttämättä liity uskonnollisuuteen vaan mielenterveyteen ja alkoholismiin. Syy on ehkä hienoisessa pahojen mielenterveysongelmien vähentymisenä ja alkoholin suurkulutuksen vähentymisellä."

Totta, uskovat vaan väittävät että ihmisillä menee huonommin kun sekulaari yhteiskunta edistyy minkä tilastot kumoavat.

"Googlasin jostain: "Mielenterveyden häiriöiden on todettu liittyvän usein itsemurhaan. Tutkimusten perusteella on huomattu että jopa 93 prosenttia itsemurhan suorittaneista kärsi jonkin asteisesta mielenterveyden häiriöstä."

Loppu menee varmaankin sietämättömien kärsimysten piikkiin kuten kolmihermosäryn tai syöpäkipujen.

"Itse en niin tarjoaisi uskoa Jeesukseen vaan jonkinlaista epäillystä Jumalan olemassa olosta. Jonkinlaisen rakentavan agnostiikan ei välttämättä tarvitse johtaa mihinkään uskontoon. Usko Jumalan olemassa oloon voi vaikuttaa kehittävästi elämän ratkaisuihin, vaikka toisaalta tosi fiksu ateisti voi olla elämässään paremmalla kurssilla kuin tyhmä uskovainen?"

Jep, teismi tai ateismi ovat loppujen viimeksi aika pieniä tekijöitä hyvässä elämässä yksilötasolla. Hölmöjä löytyy varmasti kaikista kohderyhmistä. Ateisti tyypillisesti ei hae ratkaisuja ongelmiinsa yliluonnollisesta (maagisesta ajattelusta), joten pelikenttä on sinänsä ateistien eduksi.

"Itse olen ehkä uskovainen ainakin siinä merkityksessä, että uskon Jumalan olemassa oloon, mutta monesti hihhuli uskominen Jeesukseen tuntuu taikauskolta."

Agnostinen teisti jollainen olet ei varmaankaan käytännön tasolla juuri eroa agnostisesta ateistista joita tällä palstalla taitaa suurin osa ateisteista olla?

"Kristinusko kylläkin korostaa Jeesuksen opeissa lapsenkaltaisesta uskosta, mutta minusta tuntuu se, että moni uskonto johtaa todellisuuden väärinymmärtämiseen. Jos näin on niin en suosittele yhtään uskontoa, mutta en myöskään ateismia, jossa saattaa olla typerän uskovaisuuden piirteitä, jos kielletään ehdottomasti Jumalan mahdollinen olemassa olo."

Tässä olen samaa mieltä, ajattelun jäykkyydestä kärsii koko ihminen. Aika harva ateisti kategorisesti kieltää jumalten olemassaolon mahdollisuuden. Itselläni on tapana sanoa, että jumalia voi olla vaikka ääretön määrä. Kukaan vaan ei ole vakuuttanut minua vielä yhdestäkään. Ongelman ensimmäinen kohta on, että harva edes tuntuu tietävän mitä jumalallaan tarkoittaa. Näin teistit voivat kertoa jumalistaan hyvin ristiriitaisia asioita. Yhden jumala on fyysisesti olemassa, toisen oleilee jossain toisessa ulottuvuudessa jakatsoo sieltä tänne, kolmannen jumala on koko universumi. Ehkä häiriintynein jumalakäsitys johon olen törmännyt on sellainen että jumala tulee aina silloin tällöin kädellään surmaamaan vihaamiaan ihmisiä.

"Ehkä tämä oli typerää vähän nuoren ajattelua, mutta luenpahan tuo uudestaan huomenna ja katson vastasiko joku tekstiini. "

Minusta olet viestiesi perusteella hyvin kartalla keskustelemistasi asioista vaikka näiden asioiden miettiminen saattaa olevan sinulle uutta. Ei ole mikään suuri synti olla joskus väärässä. Tiedon ja elämänkokemuksen kertyessä näitä pääsee korjailemaan. Joskus voi saada oikeuttamatonta ja väärää palautetta jolloin voi tietysti korjata vääräänkin suuntaan...

Sinulla on koko elämä aikaa pähkäillä omat käsityksesi saatavilla olevasta tiedosta. Se ainakin minusta on elämisen parempia iloja.

Lue lisää

fda, väittää että uskonnottomuus vähentää itsemurhia. Vasta uutisissa kerrottiin, että joka neljä tai viides nuori kärsiin mielenterveysongelmista. Voi olla että nykyään ongelmat tulevat ajoissa esiin ja se estää päätymästä itsemurhaan ja toisaalta ongelmat tulevat useammin tietoisuuteen.

ateismionnolla kirjoitti:

fda, väittää että uskonnottomuus vähentää itsemurhia. Vasta uutisissa kerrottiin, että joka neljä tai viides nuori kärsiin mielenterveysongelmista. Voi olla että nykyään ongelmat tulevat ajoissa esiin ja se estää päätymästä itsemurhaan ja toisaalta ongelmat tulevat useammin tietoisuuteen.

Lue lisää

Yhteiskunnan uskonnottomuus vähentää itsemurhia, teiniraskauksia jne. Nuorten ongelmiin puututaan nykyään aiemmin ja tehokkaammin kuin ennen. Se johtuu maallistuneemmasta yhteiskunnasta. Parantamisen varaa olisi toki aina, enkä ryhtyisi haukkumaan sellaista joka aidosti auttaa uskonnollisesta motivaatiosta. Usein vaan uskonnolliset tahot tarjoavat tehottomia, uskonnollisia keinoja ja tuputtavat uskontonsa versiota kylkiäisenä.

Hädänalaisten käyttö oman ideologian levittämiseen on tietysti aina haitallista. Kun autetaan nuorta, ei pitäisi tuputtaa mitään ideologiaa tai uskontoa.

fda kirjoitti:

Yhteiskunnan uskonnottomuus vähentää itsemurhia, teiniraskauksia jne. Nuorten ongelmiin puututaan nykyään aiemmin ja tehokkaammin kuin ennen. Se johtuu maallistuneemmasta yhteiskunnasta. Parantamisen varaa olisi toki aina, enkä ryhtyisi haukkumaan sellaista joka aidosti auttaa uskonnollisesta motivaatiosta. Usein vaan uskonnolliset tahot tarjoavat tehottomia, uskonnollisia keinoja ja tuputtavat uskontonsa versiota kylkiäisenä.

Lue lisää

Uskonnottomuus ei välttämättä vähennä itsemurhia, sillä se voi synnyttää anomiaa eli normittomuutta. Uskonnot saattavat päinvastoin estää itsemurhia, koska esimerkiksi kristinuskossa, erityisesti katolillisessa kirkossa tämä ei ole hyväksyttävää. Olen opiskellut psykologiasta perusopinnot ja sosiologiasta yhtä kurssia vaille perusopinnot. En hyväksy sosiaalisesti sitä väitettä, että uskonnottomuus voisi vähentää itsemurhia, kun epäillys on anomian kautta jopa päinvastaisesta!

"Anomia (m.kreik. ἀ- kieltävä etuliite, νόμος nomos 'laki') eli normittomuus merkitsee sitä, ettei yhteisössä kyetä luomaan sääntöjä tilanteisiin, joissa niitä tarvitaan. Normatiivisen sääntelyn puutteessa ihmiset jäävät vaille tarvittavaa eettistä ohjausta tai ohjeistusta, mikä puolestaan näkyy muun ohessa rikollisuuden lisääntymisenä. Ihminen, joka hylkää vallitsevat normit ottamatta niiden tilalle uusia, on anominen ihminen. Uskonnoton ihminen sitoutuu vähemmän valitsevaan uskonnolliseen kulttuuriin ja vieraantuu --> anomia?

Nimityksen ensimmäinen käyttäjä oli ranskalainen Émile Durkheim. Hän käytti sitä itsemurhia käsittelevissä tutkimuksissaan.[1] Durkheimin pohjalta on Robert K. Merton kehitellyt analyysin anomiasta." https://fi.wikipedia.org/wiki/Anomia

http://juhamakiketela.info/tieteellista/yhteiskunnallinenturhautuminen.html
"Anomia on häiriötila, jossa sosiaalisen järjestelmän normit ja päämäärät eivät enää vaikuta yksilön käyttäytymiseen vaan menettävät merkitystään, jolloin yksilön sitoutuminen ryhmään heikkenee olennaisesti. Samalla heikkenee myös ryhmän mahdollisuudet vaikuttaa yksilöön ja tämän käyttäytymiseen. Tällöin vaarana on, että yksilöt eivät enää hyväksy, kunnioita ja noudata kuria ylläpitäviä ja säilyttäviä normeja, moraalisääntöjä ja auktoriteetteja. Varsinaisena sisällöllisenä erona anomialla ja vieraantumisella on se, että anomia kuvaa yhteiskunnan ja yhteisön tilaa, vieraantuminen yksilöllistä reaktiota."

"Uskonnottomuus ei välttämättä vähennä itsemurhia, sillä se voi synnyttää anomiaa eli normittomuutta."

Eli et pidä tilastollisesti merkitsevänä suomalaisten uskonnottomuuden lisääntymistä ja itsemurhien vähenemistä (ja vastaavia kehityskulkuja) ? Uskonnottomuushan ei suoraan johda normittomuuteen. Olemme kulttuurimme arvojen tuotteita uskonnottomuudesta riippumatta. Toisin kuin jäykkiä todellisuudenvastaisia käsityksiä noudattavat, voimme korjata joitakin käsityksiä uuden tiedon valossa.

En tunne Durkheimia, mutta hänkin wikin perusteella ymmärsi todellisuudenvastaisten normien tukahduttavuuden johtavan itsemurhiin. Kenties ihminen joka on vasta muuttanut todellisuuskäsityksiään on alttiimpi itsemurhalle. Moni on varmasti kokenut ahdistusta siitä, kun on uskonut asioihin joilla ei ole ollut mitään pohjaa. Tunne siitä, että on tuhlannut aikaa tyhjän kanssa ei varmasti heti mene ohi.

fda kirjoitti:

"Uskonnottomuus ei välttämättä vähennä itsemurhia, sillä se voi synnyttää anomiaa eli normittomuutta."

Eli et pidä tilastollisesti merkitsevänä suomalaisten uskonnottomuuden lisääntymistä ja itsemurhien vähenemistä (ja vastaavia kehityskulkuja) ? Uskonnottomuushan ei suoraan johda normittomuuteen. Olemme kulttuurimme arvojen tuotteita uskonnottomuudesta riippumatta. Toisin kuin jäykkiä todellisuudenvastaisia käsityksiä noudattavat, voimme korjata joitakin käsityksiä uuden tiedon valossa.

En tunne Durkheimia, mutta hänkin wikin perusteella ymmärsi todellisuudenvastaisten normien tukahduttavuuden johtavan itsemurhiin. Kenties ihminen joka on vasta muuttanut todellisuuskäsityksiään on alttiimpi itsemurhalle. Moni on varmasti kokenut ahdistusta siitä, kun on uskonut asioihin joilla ei ole ollut mitään pohjaa. Tunne siitä, että on tuhlannut aikaa tyhjän kanssa ei varmasti heti mene ohi.

Lue lisää

fda: "En tunne Durkheimia, mutta hänkin wikin perusteella ymmärsi todellisuudenvastaisten normien tukahduttavuuden johtavan itsemurhiin."

Niin fatalismiin johtavissa tiukoissa uskonnollisissa yhteisöissä näin käy, mutta Durkheimin mukaan monilla uskonnollisilla yhteisöillä oli päinvastoin itsemurhia vähentävä vaikutus. Uskonnolla voi olla enemmänkin yhteisön henkilönkohtaista vapautta rajoittava vaikutus kuin tekijänä kuin itsemurhiin johtavana vaikuttimena. Uskonto voi viedä vapautta yksilöltä, mutta ei se välttämättä vie äärimmäisiin ratkaisuihin, kun moni uskonto suhtautuu erittäin kielteisesti itsemurhiin.

Seuraavassa siitä Durkheimista, josta luit jo kerran wikipediasta.

http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/usk/03b_durkheim.shtml

https://fi.wikipedia.org/wiki/Émile_Durkheim

Tämä taisi olla ensimmäisiä tekstejäni täällä, mutta ehkä viimeinen. Petyin siihen, että tänne eilen kirjottamaani tekstiini ei oikein vastailtu kuin kerran. Täytyy tunnustaa se, että täällä jotkut ovat fiksummin kirjoittavia kuin "tunteet" osastossa, mutta jostain syystä naiset siellä ovat mielenkiintoisempaa seuraa kuin miehen köriläät täällä. Hyvää kesä Teille, vaikka vierailuni täällä taisi jäädä lyhyeksi.

Rakkaudella Sininen.Enkeli

Valitettavissa Durkheimilla ei ollut käytettävissään sellaista tilastollista dataa, joka meillä on käytössä. Se data osoittaa oletukset vääriksi.

"Niin fatalismiin johtavissa tiukoissa uskonnollisissa yhteisöissä näin käy, mutta Durkheimin mukaan monilla uskonnollisilla yhteisöillä oli päinvastoin itsemurhia vähentävä vaikutus."

Yhteisön vaatimukset täyttävälle yksilölle tämä lienee totta. Päinvastainen kokemus sellaiselle, joka ei kykene uskomaan yhteisön väitteitä (monet ex-uskovat ovat kertoneet tarinansa kärsimyksistään kristillisissä yhteisöissä kun ovat huomanneet ristiriitaisia oppeja tai eivät usko jumalaan) tai on syntynyt vääränlaiseksi (esim. useimmissa perinteisiksi muodostuneiksi kristinuskoissa interseksuaali tai homoseksuaali kärsii koko ikänsä ja on pakotettu elämään valhetta).

Suosittelen tutustumaan palstaan ja kertomuksiin osoitteessa
http://www.ex-christian.net/

Hyvää kesää sinullekin.

fda kirjoitti:

Valitettavissa Durkheimilla ei ollut käytettävissään sellaista tilastollista dataa, joka meillä on käytössä. Se data osoittaa oletukset vääriksi.

"Niin fatalismiin johtavissa tiukoissa uskonnollisissa yhteisöissä näin käy, mutta Durkheimin mukaan monilla uskonnollisilla yhteisöillä oli päinvastoin itsemurhia vähentävä vaikutus."

Yhteisön vaatimukset täyttävälle yksilölle tämä lienee totta. Päinvastainen kokemus sellaiselle, joka ei kykene uskomaan yhteisön väitteitä (monet ex-uskovat ovat kertoneet tarinansa kärsimyksistään kristillisissä yhteisöissä kun ovat huomanneet ristiriitaisia oppeja tai eivät usko jumalaan) tai on syntynyt vääränlaiseksi (esim. useimmissa perinteisiksi muodostuneiksi kristinuskoissa interseksuaali tai homoseksuaali kärsii koko ikänsä ja on pakotettu elämään valhetta).

Suosittelen tutustumaan palstaan ja kertomuksiin osoitteessa
http://www.ex-christian.net/

Hyvää kesää sinullekin.

Lue lisää

fda: "Valitettavissa Durkheimilla ei ollut käytettävissään sellaista tilastollista dataa, joka meillä on käytössä..."

Durkheim teki aikaan itsemurhatutkimuksensa kansainvälisistä tilastoista. Analyysia voidaan nykytasolla arvostella, mutta hän osoitti tietynlaisen uskonnollisen yhteisön ehkäisevän itsemurhaa sosiaalisesti. Luonnollisesti tutkimuksessa oli esillä se, että ahdistavat tiukkapipoiset uskonnolliset yhteiskunnat saattoivat aiheuttaa lisää itsemurhia, joten se ei aivan niin yksinkertaista ollut.

Kävin katsomassa linkiäsi ja ehkä palaan kahden viikon kuluttua uudelleen katsomaan sitä, mitä "ateismi"-palstalla oikein keskustellaan.

Hyvää alkavaa kesää!

fda kirjoitti:

Itsemurhien määrä se vaan jatkaa laskuaan samalla kun ihmisten uskonnollisuus vähenee. Eiköhän syy-seurausyhteys ole ihan jokin muu kuin ehdottamasi.

"Itsemurhien määrä väheni selvästi

Vuonna 2014 itsemurhan teki 789 henkilöä, mikä oli lähes 100 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Itsemurhien määrä oli suurimmillaan vuonna 1990, jolloin Suomessa tehtiin yli 1 500 itsemurhaa. Sen jälkeen itsemurhakuolleisuus on pienentynyt 10 vuodessa lähes 30 prosenttia.

Lähde:
Tilastokeskus / Kuolemansyyt "

Lue lisää

Johtuu siitä ,että homouteen ei enää suhtauduta niin kielteiesti kuin menneinä vuosikymmeninä.

Eihän sitä tiedä mitä elämä tuo tullessaan, esim jaksaako kestää kipua kovin pitkään, tai tulee joku muu katastrofi. Mutta kun mahdollinen jumala ei ole auttanut minua tähänkään asti, en ole aistinut mitään yliluonnollista koskaan, en korkeamman voiman kosketusta enkä mitään sellaista, voisin kuvitella että viimeiseksi pyytäisin loppuvaiheessa jumalan apua. Kuolemaan suhtaudun kuitenkin tyynesti, se on jokainen edessä, ennemmin tai myöhemmin. Ja kaikki loppuu siihen, ei jatku missään tuonpuoleisessa.

korjaus: voisin kuvitella-kohtaan tulee en voisi kuvitella.

Omassa tapauksessa nuo rajat on koeteltu epätoivon ja oman kuolevaisuuden tajuamisen kanssa. Ymmärrän kyllä, että tuollainen motivaatio joillekin näistä tulee, itsellekin tuo oli mahdollista nuorempana. Kuolemanpelkoa tyrkytetään edelleen monesta tuutista kuten silloin, se oli kulturaalisesti hyväksyttävää murtua ikävässä tilanteessa ja luopua, valita uskonto.

Niin en ole tietoisesti hakemalla hakemassa mitään, mutta tilanne voi muuttua jotta se tapahtuu itsestään.

Jos tarkoitat "omalla ajattelulla" tätä loogista ja rationaalista puolta, niin mielestäni se lentää kyllä ensimmäisenä ikkunasta pihalle hädän hetkellä.

Moni varmasti jähmettyy esim. vaaratilanteessa. Kuitenkin jos pitää pään kylmänä niin hädästä selviää paremmin kuin rukoilemalla.

fda kirjoitti:

Moni varmasti jähmettyy esim. vaaratilanteessa. Kuitenkin jos pitää pään kylmänä niin hädästä selviää paremmin kuin rukoilemalla.

Ei rajausta hetkelliseen vaaratilanteeseen.

Niin ei olo tietoisesti käskemällä muutu – vaikka jossain määrin tietoisesti käytöstään muuttamalla voi vaikuttaa siihen miltä henkisesti tuntuu.

Minullahan ei tuollaista intuitiota ole – juurikin päinvastainen – ja vaikka olisikin, se ei olisi todiste siinä kysymyksessä sen enempää kuin muissakaan asioissa.

Mietippä sitä miksi intuitio on väärässä niissä asioissa missä todentaminen on mahdollista, mutta onkin kuitenkin oikeassa siinä mitä ei koskaan voi todentaa.

Tässä on nyt kaksi intuitiota ja "jonkinlaista tietoisuutta" vastakkain, niin miten päätämme kumpi on totta?

PikiMustaPekka kirjoitti:

Niin ei olo tietoisesti käskemällä muutu – vaikka jossain määrin tietoisesti käytöstään muuttamalla voi vaikuttaa siihen miltä henkisesti tuntuu.

Minullahan ei tuollaista intuitiota ole – juurikin päinvastainen – ja vaikka olisikin, se ei olisi todiste siinä kysymyksessä sen enempää kuin muissakaan asioissa.

Mietippä sitä miksi intuitio on väärässä niissä asioissa missä todentaminen on mahdollista, mutta onkin kuitenkin oikeassa siinä mitä ei koskaan voi todentaa.

Lue lisää

Kuule Pekka, en voi sinun puolestasi tehdä mitään. Itsellä kuolemanpelko ja levottomuus loppui kuin seinään, kun usko Jeesukseen poisti kuoleman pelon ja tyhjyyden. Se rauha vain tulvi sisimpääni ja se olemassaolon pähkäily, pelko ja turhautuneisuus loppui. Se ihmeellinen sisäinen tieto, Pyhän olemassaolo oli niin voimakas ja vakuuttava, että sitä ei tarvinnut enää epäillä. Ja oli hienoa tietää, että elämä ei koskaan lopu ja kaikella on päämäärä. Olen sanonut sanottavani ja sinun pitää itse ratkaista kohdallasi tämä ekstentaalinen probleemasi ja pelkosi.

pitkäänuskossa kirjoitti:

Kuule Pekka, en voi sinun puolestasi tehdä mitään. Itsellä kuolemanpelko ja levottomuus loppui kuin seinään, kun usko Jeesukseen poisti kuoleman pelon ja tyhjyyden. Se rauha vain tulvi sisimpääni ja se olemassaolon pähkäily, pelko ja turhautuneisuus loppui. Se ihmeellinen sisäinen tieto, Pyhän olemassaolo oli niin voimakas ja vakuuttava, että sitä ei tarvinnut enää epäillä. Ja oli hienoa tietää, että elämä ei koskaan lopu ja kaikella on päämäärä. Olen sanonut sanottavani ja sinun pitää itse ratkaista kohdallasi tämä ekstentaalinen probleemasi ja pelkosi.

Lue lisää

Ja minä puolestani en voi uskoa epätosiin asioihin. Et vastannut kysymykseeni, mutta olkoon.

pitkäänuskossa kirjoitti:

Kuule Pekka, en voi sinun puolestasi tehdä mitään. Itsellä kuolemanpelko ja levottomuus loppui kuin seinään, kun usko Jeesukseen poisti kuoleman pelon ja tyhjyyden. Se rauha vain tulvi sisimpääni ja se olemassaolon pähkäily, pelko ja turhautuneisuus loppui. Se ihmeellinen sisäinen tieto, Pyhän olemassaolo oli niin voimakas ja vakuuttava, että sitä ei tarvinnut enää epäillä. Ja oli hienoa tietää, että elämä ei koskaan lopu ja kaikella on päämäärä. Olen sanonut sanottavani ja sinun pitää itse ratkaista kohdallasi tämä ekstentaalinen probleemasi ja pelkosi.

Lue lisää

Mutta miksi pitää pelätä kuolemaa? Sehän on jokaisen edessä, ennemmin tai myöhemmin. Olen nytkin jo elänyt melko pitkän ja vaiherikkaan elämän, enkä tunne pelkoa. Onko sitten niin, että pelkoa tuntevat hakeutuvat uskovaisiksi, en tiedä. Kun en ole koskaan tuntenut tarvetta tulla sellaiseksi.

Vaikka sinun tyylisi olisi vain heittäytyä omaan subjektiiviseen ilon tunteeseesi riemukkaiden Jeesus elää -huudahdusten saattelemana, niin se on vain omaa hybristäsi. Se ei todellakaan itsessään riitä määrittelemään muiden spekulaatioita "lapselliseksi jargooniaksi" (wtf).

Muut miettivät täällä sitä, että millaista on ehkä viimeisen kerran silmänsä suljettuaan ja tajunnan pimetessä luisua yksin pimeyteen. Kuvittelet, että maaninen jeesustelusi on jotain, mikä saattaa moiset pohdinnat naurunalaisiksi. Todellisuudessa sinäkin saatat kohdata viimeiset hetkesi ihmetellen, että missä se Jeesus oikein luuraa. Mieti sitä.

Muistonsa Elää mielissämme, luut ovat maatuneet aikoja sitten.

No, jäseniähän sinne seurakuntaan tarvitaankin, `Mutta tuskin ovat entisiä ateisteja,

Täsä on yks.

näinseon kirjoitti:

No, jäseniähän sinne seurakuntaan tarvitaankin, `Mutta tuskin ovat entisiä ateisteja,

Seurakunnassa vieraili julistaja, jolla on mielenkiintoinen historia. Hän isänsä oli professorina Tarton yliopistossa. Poika seurasi isäänsä ja hänestäkin tuli tohtori, ja opetti vuosia samassa yliopistossa filosofiaa ja tieteellistä ateismia ja oli ymmärrettävästi vankkumaton ateisti. Mies kohtasi evankeliumin julistajia ja alkoi väittelemään heidän kanssaan seurauksella, että ensin hänen vaimonsa ja pian sen jälkeen kääntyi itsekin uskoon. Ja voi veljet, osaa mies olla totinen Jeesuksen todistaja. Tätä nykyä mies on kansainvälisestikin vaikuttava Jumalan valtakunnan puolesta puhuja.
Tästä syystä julistamme kaikille sanomaa Jumalan rakkaudesta.

Jumala puhuu, vetää ja rakastaa tavalla taikka toisella. Varmasti Jumalan suurin toive olisi, että ihminen etsisi Jumalaa juuri häntä kohtaan janoamasta rakkaudesta ja halusta elää iankaikkisesti.
Jos maallisella isällä on kymmenen lasta, niin kaikki ovat persoonina erilaisia ja kaipaavat yksilöllisen tavan huomata. Jollekin neuvo ja opetus menee lempeiden sanojen kautta, toinen lapsi kaipaa napakampaa opetusta, kolmas ehkä oppii käytännön ja esimerkin kautta.
On rakkautta sekin, että Jumala sallii vaikka kuoleman sairauden pysäyttäjäksi. Aika harva alkaa tosiaan tarvita Jumalaan "hyvän sään aikana". Kyllä se on kuin astuisi kotiin, siihen olotilaan, johon ihminen on alkujaan tarkoitettu. Hyvin sanottu, Juhani.

ateismionnitäon kirjoitti:

Jumala puhuu, vetää ja rakastaa tavalla taikka toisella. Varmasti Jumalan suurin toive olisi, että ihminen etsisi Jumalaa juuri häntä kohtaan janoamasta rakkaudesta ja halusta elää iankaikkisesti.
Jos maallisella isällä on kymmenen lasta, niin kaikki ovat persoonina erilaisia ja kaipaavat yksilöllisen tavan huomata. Jollekin neuvo ja opetus menee lempeiden sanojen kautta, toinen lapsi kaipaa napakampaa opetusta, kolmas ehkä oppii käytännön ja esimerkin kautta.
On rakkautta sekin, että Jumala sallii vaikka kuoleman sairauden pysäyttäjäksi. Aika harva alkaa tosiaan tarvita Jumalaan "hyvän sään aikana". Kyllä se on kuin astuisi kotiin, siihen olotilaan, johon ihminen on alkujaan tarkoitettu. Hyvin sanottu, Juhani.

Lue lisää

Totta, näinhän se juuri on kuten kirjoitit. Erillaiset persoonat kaipaavat erillaisempaa huolenpitoa ja ohjausta. Persoonatkin ovat Jumalan luomia. Jumala ohjaa ja johdattaa tavallaan ja ajallaan, aamen sille :)