ennen kuin lähden tästä ulos.
Aina on joku joka teidät huolii. Olisitte parisuhteessa yhdessä viikossa, jos ottaisitte ensimmäisen joka huolii teidät. Pointti kuitenkin on ettei homma noin toimi, muuta kuin epätoivoisilla jotka ottaa jo kenet vain. Suurimmalla osalla on tarve tuntea ihastuneeksi tai rakastuneeksi itsensä ennen kuin "huolii" sen joka huolisi hänet.
Tässä tullaan ongelmaan josta seuraa vihaa, katkeruutta, pettymyksiä ja pakkeja sekä vapaaehtoista tai pakkosinkkuutta. Tässä on kuitenkin se positiivinen puoli että jos teidän oma rima ei korkealla ole, vaan ihan kuka vain kelpaa niin te ette silloin kauaa sinkkuina ole. Aina on joku jolle kelpaatte. Ei siis ressiä.
Tää on vaan elämää ei sen enempää.
Aina on joku joka teidät huolii. Olisitte parisuhteessa yhdessä viikossa, jos ottaisitte ensimmäisen joka huolii teidät. Pointti kuitenkin on ettei homma noin toimi, muuta kuin epätoivoisilla jotka ottaa jo kenet vain. Suurimmalla osalla on tarve tuntea ihastuneeksi tai rakastuneeksi itsensä ennen kuin "huolii" sen joka huolisi hänet.
Tässä tullaan ongelmaan josta seuraa vihaa, katkeruutta, pettymyksiä ja pakkeja sekä vapaaehtoista tai pakkosinkkuutta. Tässä on kuitenkin se positiivinen puoli että jos teidän oma rima ei korkealla ole, vaan ihan kuka vain kelpaa niin te ette silloin kauaa sinkkuina ole. Aina on joku jolle kelpaatte. Ei siis ressiä.
Tää on vaan elämää ei sen enempää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Osta aluksi viisautenasi Uusi Appi, tai vaikka koko Suomen Lappi :)
Hieman turhautunutko perässä roikkujiin? ;)
Hmmmmm..mielenkiintoista ajatella asiaa huolimisen kannalta.Jompikumpi joko mies tai nainen huolii tai kelpuuttaa toisen kumppanikseen.
Olen mieluummin sen ajatuksesi kannalla että siinä jutussa olisi tilaa ihastumiselle ja rakastumiselle myös.Tuntuisi paremmalta ajatuksena ja tunteena.
Tarvitseeko sen pariutumisen olla mikään välttämättömyys?Ihanahan se on jos saa jakaa elämänsä toisen kanssa,mutta ei se ole mikään elinehto.