Jos mennään suoraan asiaan. Haluaisin käydä armeijan ja pärjätä sielä hyvin! Minä pyrin tällä hetkellä terveydenhuollon puolelle opiskelemaan (lääketiede, proviisori yms) ja haluaisin päästä armeijaan lääkintäpuolelle.
Kuitenkin minulla on polttomerkki vuosien takaa. Kolmisen vuotta sitten lukion ensimmäisellä luokalla minulle iski paha burnout johtuen perheeni suurista rahaongelmista, yksinäisyydestä, koulustressistä ja ex tyttöystäväni anoreksiasta ja itsemurha yrityksistä jotka lopulta johtivat eroon. Siinä taustalla sitten oli yläkoulun koulukiusaamisesta johtuvia itsetunto-ongelmia joista olen päässyt eroon viime vuosien varrella. Tämän masennusjaksoni aikana sitten kävin terapia käynneillä säännöllisesti sen yhden vuoden mitä se sitten kesti.
Ikävä kyllä pahimpina päivinä sanoin psykologille joskus toivovani kuolemaa ja sehän sitten löikin ison polttomerkin selkääni. Ensimmäisellä kutsuntakerralla sain E:n paperit jotta saisin aikaa hakea uutta lausuntoa psykiatrilta (omasta pyynnöstäni). Tämän syksyn uusintakutsunnat pelottavat. Psykiatri antoi lausunnon ettei minulla ole mitään estettä inttiin pääsemiseksi, mutta ne vanhat paperit kummittelevat sielä taustalla. Kutsunta lautakunta mahdollisesti väistää sen uuden lausunnon ja katsoo niitä minun vanhoja papereitani (mahdollisesti).
Olen aivan normaali ihminen jolla ei mitään mielenterveydellisiä onglmia. Masennusjaksoni on ainoata laatuaan joka johtuu vain siitä hirveästä elämäntilanteesta jossa minä olin. En halua että tämä polttomerkki nyt seuraa minua joka puolelle kun kerran kaksi sanoin ahdistuneena että minulla oli joskus itsetuhoisia ajatuksia. Jos en päse inttiin niin se on valtava häpeä minulle, vrsinkin kun isäni sitä minulta odottaa.
Kuitenkin minulla on polttomerkki vuosien takaa. Kolmisen vuotta sitten lukion ensimmäisellä luokalla minulle iski paha burnout johtuen perheeni suurista rahaongelmista, yksinäisyydestä, koulustressistä ja ex tyttöystäväni anoreksiasta ja itsemurha yrityksistä jotka lopulta johtivat eroon. Siinä taustalla sitten oli yläkoulun koulukiusaamisesta johtuvia itsetunto-ongelmia joista olen päässyt eroon viime vuosien varrella. Tämän masennusjaksoni aikana sitten kävin terapia käynneillä säännöllisesti sen yhden vuoden mitä se sitten kesti.
Ikävä kyllä pahimpina päivinä sanoin psykologille joskus toivovani kuolemaa ja sehän sitten löikin ison polttomerkin selkääni. Ensimmäisellä kutsuntakerralla sain E:n paperit jotta saisin aikaa hakea uutta lausuntoa psykiatrilta (omasta pyynnöstäni). Tämän syksyn uusintakutsunnat pelottavat. Psykiatri antoi lausunnon ettei minulla ole mitään estettä inttiin pääsemiseksi, mutta ne vanhat paperit kummittelevat sielä taustalla. Kutsunta lautakunta mahdollisesti väistää sen uuden lausunnon ja katsoo niitä minun vanhoja papereitani (mahdollisesti).
Olen aivan normaali ihminen jolla ei mitään mielenterveydellisiä onglmia. Masennusjaksoni on ainoata laatuaan joka johtuu vain siitä hirveästä elämäntilanteesta jossa minä olin. En halua että tämä polttomerkki nyt seuraa minua joka puolelle kun kerran kaksi sanoin ahdistuneena että minulla oli joskus itsetuhoisia ajatuksia. Jos en päse inttiin niin se on valtava häpeä minulle, vrsinkin kun isäni sitä minulta odottaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin siis ex tyttöystäväni yritti itsemurhaa. En minä. En ole koskaan eläessäni yrittänytkään.
ne pelkää antaa sulle pyssyn. ettet ammu ihtiäs ja muita
E-luokitus tarkoittaa nimenomaisesti sitä, että sinut ns vapautetaan määräajaksi. Suomeksi sanottuna tilanne arvioidaan myöhemmin uudelleen sen hetkisten tietojen perusteella. Psykiatrisi kirjoittama lausunto on tässä arvioinnissa erittäin merkittävä ja painava. Hän, hoitavana lääkärinä tuntee sinun tilanteesi parhaiten. Päätöksenteko pohjautuu tietenkin hänen lausuntoonsa.
Tottakai kutsunnoissa voidaan kysyä sinulta, että oletko valmis suorittamaan palveluksen jne. Olet vain reipas ja kerrot minkälaisiin tehtäviin haluaisit.
Mielentervesoireiden kohdalla jaetaan aika paljon nykyisin E-luokituksia, koska nuorilla ennuste parantua on usein hyvä. Kuten itsekin kerroit, olet parantunut masennuksesta. En usko, että nykypäivänä mielenterveysasioihin enää liittyy samanlaista stigmaa. Masennus on yksi sairaus muiden joukossa ja sitä pystytään nykyisin tehokkaasti hoitamaan ja siitä pystyy parantumaankin ihan hienosti, kuten sinunkin kohdallasi.
Tsemppiä ja iloisin mielin vaan kutsuntoihin. :)
Tässä myös linkki artikkeliin, joka käsitellee varusmiespalvelusta ja mielenterveyttä.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/tiedeartikkelit/varusmiespalvelus-ja-mielenterveys/
Masennukseen auttaa yksi keino, liikunta.
Oletko huomannut että masennus iskee kaikkein helpoimmin sisällä. Kun lähtee ulos ja esim. juoksulenkille niin masennus kyllä häviää ja jos viitsii juoksua treenata niin siihen iskee himo ja juokseminen tai joku muu reipas liikunta tuottaa hyvänolon tunnetta ja vielä kun kunto nousee kohisten niin itsetuntokin kasvaa ja masennus häviää.
Kannattaa kokeilla.
Toivottavasti saat masennuksen pois ja pystyt suorittamaan varusmiespalveluksen. Tsemppiä!
Inttiaikana masennus kyllä palaa takaisin. Siellä sairastuu tervekin, puhumattakaan tavallista herkemmästä.
Itse uskon, että jos masennus ja muut ongelmat tosiaan ovat jo mennyttä, niin mitään ongelmaa ei pitäisi olla!
Itse olen naisena lähdössä vapaaehtoiseen palvelukseen (nyt heinäkuussa) ja ennen kutsuntoja pohdin ja pelkäsin vähän samoja asioita. Olen sairastanut anoreksian muutama vuosi sitten ja sitä hoidettiin vuosia, luonnollisesti se siis näkyy terveystiedoissani. Siitä huolimatta sain jo ennen kutsuntoja lääkärintarkastuksesta A:n paperit ja kutsunnoissa lautakunta ei edes maininnut koko asiaa. Hienosti siis meni, enkä usko entisen sairauteni vaikuttavan palveluksenkaan suorittamiseen millään tavalla.
Tsemppiä siis, uskon että asiat menee hyvin, kun vain kerrot rehellisesti tilanteestasi :)
Mahdoton sanoa puolestasi, koska en sinua tunne. Voithan olla vaikka RUK-ainesta, mutta mielenterveydellä ei kannata leikkiä ja armeijassa mieliala voi joskus laskea todella alas. Jos on taipumusta kovalle masennukselle, niin ei ehkä kannata lähteä. Onhan siellä valitettavan moni nuori päättänyt elämänsä oman käden kautta.
Ei sun tarvi isän odotuksia täyttää. Sulla on ihan oma elämä.