Ajattelin juuri elämääni. En ole koskaan oikeastaan kaivannut seuraa, enkä etsinyt kavereita. Muutama hyvä ystävä toki on. Massatapahtumissa kävin nuorena ja aina kännissä. Silti ihmiset yleensä saavat minut iloiseksi, silloin kun heidän kanssaan aikaa vietän ja nautin siitä paljon. En vain ole sellainen joukkuepelaaja vaan tarvitsen omaa aikaa, tunnistin sen joskus teini-iässä. Ehkä lapsuuden kotini vilske sai aikaan vastareaktion mikä jatkuu vielä aikuisenakin
Mikähän vialla
kyökkispykologitkertokaa
2159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei sinussa ole mun mielestä mitään epänormaalia. Ihmiset ovat erilaisia ja itsekin olen sellainen, että tarvitsen paljon omaa aikaa. Työni on asiakaspalvelua, ja olen päivät pitkät mitä erilaisimpien ihmisten ja ongelmien kanssa tekemisissä, niin vapaa aikana ei jaksa enää koko aika olla menossa ja nähdä kavereita. Välillä siitä kokee huonoa omaatuntoa kun ei ole niin kauhean sosiaalinen. Sitä vaan pidetään yleisesti ihmisissä hyvänä piirteenä. Jos pidät yksinolosta niin sua pidetään kummallisena erakkona.
Samaa mieltä olen minäkin. Itsekkin asiakaspalvelu työssä ja hälinää aina töissä ympärillä joten vapaa ajalla on rentouttavaa "erakoitua" jos niin voi sanoa :)
Tosin jotainhan sinäkin ikävöit kun täällä olet? Niinkuin me kaikki täällä :)