On se vain kumma juttu, ettei tämä järkevä nainen pysty yhtä miestä unohtamaan, vaikka häntä näkeekin. Välillä lähetän "tyhmänä" tyhmiä viestejä ja taas totean, että olis pitänyt pitää ajatukset ominaan. Se mies ei pidä minusta! Tiedän sen varsin hyvin. Miten saan annettua itselleni selkäsaunan, niin kovan, että ymmärrys palaa tähän päähän ja sydämeen? Tänne kirjoittaminenkin on ihan hullua...aikuiselta naiselta, joka on vielä saanut hyvin selvät pakit asiasta. Aika ei ole auttanut, kun näen häntä aina välillä. Välillä laitan itselleni estoja, etten näkisi hänen "fasea", mutta taas sydän kaipaa niin julmetusti, että pakko nähdä hänen päivityksiään. Ja jos, hän laittaisi eston, kuolisin varmaankin ikävästä.
Miksi en lopeta
taidanollamennyttä
6382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko ollut fyysisessä kontaktissa hänen kanssaan?
En ole aloittaja, mutta samankaltainen tilanne minulla. Ja olen hänen kanssaan ollut.
Ensinnäkin lopeta itsesi soimaaminen ihan kaikesta mitä oot ihastumisen eteen tehnyt. Ihastuminen/ rakastuminen on voimakas tunne jota vastaan ei ole tarkoituskaan pyristellä. Hyväksy ja tiedosta että rakastat joitain piirteitä ihastuksessasi. Sun ei tarvitse lopettaa sitä. Mieti muita asioita joita rakastat. Mieti niitä kaikkia hyvin tarkkaan että
millaisia ne ovat, äläkä tuomitse, rankaise tai yritä hillitä
ihastuneita ajatuksiasi.
Kun koet sopivan hetken tulleen, anna kaikkesi, jotta ihastuksesi voisi kiinnostua myös sinusta. Ole aito. Mieti sitten rehellisesti kuinka hyvin ihastuksen kanssa eläminen sopisi sinulle sinun oikeaan elämääsi. Älä spekuloi sillä miten suhteenne epäonnistuisi vaan pelkästään järkevällä ja rehellisellä tavalla, tosiseikkoihin perustuviin asioihin, arvioinnin teet.
Haluan kuulla kyllä tai ei naiselta henkilökotaisesti, jonka olen etsimässä. Ratkaisu on löydettävä, ettei tarvitse enään kaipaa turhaan tätä naista.
Nainen kerro minulle totuuden, mitkä ajatukset sinun päässä liikkuvat. Vastaan rehellisesti, että olen kiinnostunut sinusta. Katseesi oli mahtaava.
Puhu minulle, jos näet ja minä en huomaa.
Minulla sama tilanne ihanan miehen kanssa. Olemme vain kavereita, mutta se ei minulle riitä. Hän ei ole osoittanut haluavansa muuta. Ja ymmärrän sen, olemme varsin erilaisia ja eri elämäntilanteessa, jota en nyt tarkemmin halua eritellä. Olen yrittänyt myös unohtaa ja suunnata katseeni muualle harrastuksiin, ystäviin jne. Mikään ei vain saa minua unohtamaan häntä. Kokeilin samaa: fb poistoa, ikävä alkoi välittömästi, pieninkin päivitys ja tykkäys häneltä pelastaa päiväni. Surkeeta, tiedän. Sanovat: aika parantaa. Koskahan se aika tulee, kun tätä on kestänyt jo 3 vuotta?
Onneksi en ole tuollaisessa tilassa voisi olla varmaan vaikeaa kuin vangittuna vaikka en olisi.