Voimme kertoa toisillemme tunteemme. Ei siinä ole mitään väärää. Ja varsinkin, jos toinen on jo sen kertonut. Miksi toinen ei silloinkaan kerro? Miksi aikuiset ihmiset pidättäytyvät omasta onnesta?
Vaikka varattuja
mikseivoitais
24480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Minä en ainakaan mistään tunnista sinun tunteitasi
Jos olen ne kertonut.
Mitä sun vaimo on mieltä
Jos...
Oletpas hölmö. Kieltäytyä onnesta kuka se niin tekee? Aina kannattaa varattuna pitää kakkonen kuvioissa varulta niin ei ainakaan jää yksin jos tuo puoliso hoksaa? Oot masokisti kun itseäsi kiusaat noin. Tunteista kannattaa aina puhua oli sitten vaikka joulupukki.
Joskus on viisaampaa olla kertomatta, helpompi sen toisenkin unohtaa ja päästä yli, jos ei mitään yhteistä kuitenkaan ole tiedossa.
Toinen ei välttämättä unohda tai pääse yli.
Mutta se ei ole silti sen toisen vika, vaan jokainen vastaa vain itse omista tunteistaan.
Mutta vielä vaikeampaa päästä yli, jos oikein kertomalla kerrotaan.
kylläpä ap on lapsellinen
No empä onko lapsellinen..niinpä se tahtoo olla ..useamalla ..sama on täälläkin ,,en pysty unohtamaan häntä ,joka hetki kaipaan ,haluaisin nähdä ,,,tälläkin hetkellä ajattelen missähän hän mahtaa olla.en ole nähnyt häntä pariin kuukauteen..
Vähän sama tilanne en ole nähnyt kohta vuoteen
Tiedät sen tunteen sanomattakkin
Ei ole oikein toista kohtaan.
Toi on säälittävää.
Vaikka itse on kertonut tunteensa, ei sen kohteen ole pakko kertoa omia tunteitaan. Aina ei rakkauden tunteita vaan ole. Hiljaisuus on usein merkki siitä että ei rakasta. Hienotunteisuutta on joskus olla kertomatta totuutta.
Aina jos on tunteita ne kannattaa kertoa, sillä niiden salaaminen voi aiheuttaa sangen epämiellyttäviäkin tilanteita, jos vaikka kuvittelee toisen lukevan ne ja sitten vaikka kohtelevan sinua jollakintavalla epäreilusti. Tuollainen nyt ihan esimerkkinä.
Siihen voi toinen myös hienovaraisesti vastata, mutta tietysti rehellisesti. Reilu peli sillä tavalla.
Asia hoituu sillä kun lakkaat kuvittelemasta.
Niinhän se kaikilla ihmisillä on, mutta kun meillä ihmisillä on tuota ajattelu-, tunne ja mielikuvitusta. Itse en ainakaan voi muita kehottaa lopettamaan kuvittelemasta ja ihmiset rakentaa kyllä joka tilanteessa mielikuvia tapaamastaan ihmisestä.
Kyllä, itse voit ajatella ja kuvitella ihan mitä haluat, mutta älä odota ja vaadi että se toinen kuvittelisi ja haluaisi samoja asioita.
Minä en tehnyt vastaustani vain omasta näkökulmasta ihan ylipäätään meille ihmisille ominaisesta toiminnasta ja erilaisista tilanteista johtuen. En minä tiedä kenestä sinä tykkäät? Toisaalta en minä tiedä välttämättä kuka/ketkä tykkää minusta? Ketkä ei tykkää. Ja et sinä tiedä kenestä/keistä minä tykkään.
En voisi kyllä näin varattuna voisi kertoa toiselle kuinka mulla tunteita häntä kohtaan. Kiusallista olisi molemmille ja noloa. Omalle voi ilmaista ja saada! Entäs teidän puolisot? Miten ne suhtautus? Olet lapsellinen ja luulen että se mieskin näkee sen näin eikä sen takia kerro sulle mitään. Kasva aikuiseksi edes joskus. Jätä muiden omat rauhaan. En tykkäisi jos se olisi mun mies!
Jokaisella ei ole omaatuntoa lainkaan saatikka toisten parien kunnioitusta. Kuvitellaan saavansa kaiken ja toiset kuvittelee olenvansa jopa vastustamattomia ;D
Toinen ei kerro kun ei ole kerrottavas