Aleksandr Solzhenitsynin "Vankileirien saaristo" sivuaa joskus Suomen ja suomalaisten kohtaloita. Kerään tähän eräitä.
"Rikhard Aholaa - Sidney Reillyn pyydystämiseen osallistunutta suomalaista punakaartilaista, joka oli komppanianpäällikkönä kukistamassa Kronstadtin kapinaa, - riiputettiin pihdeillä vuoroin oikeanpuoleisista ja vuoroin vasemmanpuoleisista pitkistä viiksistään jopa kymmenenkin minuuttia siten, että jalat eivät koskettaneet lattiaan."
Sotasurmaluettelo sotasurmat.fi ei tosin tunne Rikhard Aholaa. Saattoi selvitä?
"Rikhard Aholaa - Sidney Reillyn pyydystämiseen osallistunutta suomalaista punakaartilaista, joka oli komppanianpäällikkönä kukistamassa Kronstadtin kapinaa, - riiputettiin pihdeillä vuoroin oikeanpuoleisista ja vuoroin vasemmanpuoleisista pitkistä viiksistään jopa kymmenenkin minuuttia siten, että jalat eivät koskettaneet lattiaan."
Sotasurmaluettelo sotasurmat.fi ei tosin tunne Rikhard Aholaa. Saattoi selvitä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Suomi jätti meille Kannaksen vailla asujaimistoa. Karjalasta ja Leningradista taas vangittiin ja kuljetettiin muualle vuonna 1940 ihmiset, joiden suonissa virtasi suomalaista verta. Me emme sitä puroa huomanneet: meissä ei ole suomalaista verta.
Ja talvisodassa Suomea vastaan kokeiltiin ensimmäisen kerran: vangiksi antautuneiden miestemme tuomitsemista Synnyinmaan pettureina. Ihmiskunnan historian ensimmäinen kokeilu! -emmekä me edes huomanneet."
"riiputettiin pihdeillä vuoroin oikeanpuoleisista ja vuoroin vasemmanpuoleisista pitkistä viiksistään jopa kymmenenkin minuuttia siten, että jalat eivät koskettaneet lattiaan."
Ei voi olla noin reaalimaailmassa, fysikan lait ei sallii.
..siis heti on tärkeintä todistaa, että juuri tuo ei ole totta? Kymmenet miljoonat uhrit vaan hiljaa vaipuivat ryssän suohon...
Kerran valehteli, uskottavuus väheni.
Ota huomioon itse Solzhun antama nimi teokselle:
Vankileirien saaristo (Arhipelag Gulag) 1918–1956: Taiteellisen tutkimuksen kokeilu.
Siis "Taiteellisen".
Venäjällä kaikki on paskaa paitsi kusi!!
Massiivisessa teoksessa ei lähdekritiikki ehkä aina ollut kohdallaan, mutta kokonaisuus on riittävän karmea hieman karsittunakin.
Hmm.
Maailmalla tunnetaan epä-älyllinen ilmiö nimeltä holokaustin kieltäminen, jonka saarnamiehiä tällekin palstalle joskus yrittää pesiytyä.
Hitlerin opetuslasten rinnakkaisilmiönä saattaa löytyä myös Stalinin uhrien kieltäjät?
Oi, kunpa se olisi ainoa virhe. Kummalinen sekoitus faktaa ja kaupunkitarinaa.
Miksi et syytä Britaniaa? Sehän on kauhuen yhteiskunta, lähteenä Orwell 1984.
Kumman nopeasti sinä löysit lokeron, minne laittaa eriävä mielipide? Onko paljon kokemusta?
Bomanhan kirjoitti oman versionsa leirielämästä. Nimellä Unto Parvilahti. Vakoili vuorotellen Suomen, Nliiton ja Saksan hyväksi. Yksi niistä Leinon vangeista. Vapauduttuaan oli uskollinen ja lojaali Nliiton asiamies.
Mukavaa että AS:n tekstissä mainitaan Suomikin,mehän rakastamme ulkomaalaisten huomionosoituksia pikkuruiselle maallemme yli kaiken. :) Eiks je?
..ostin tyttärelleni vankileirien saaristo, sofiOksasen toimittamana. Olisi tarkoituksena lukea koko eepos uudestaan kesällä. Joskus sitä tuli tavailtua. Suomessahan sitä ei saanut alkuun kuin ruotsista salakuljetettuna ruotsinkielenpainoksena!
Se on siitä SDP aikaa! kun ihmisiä aivopestiin sosiaalidemokraateiksi.
Mutta, kirjassa suhtautuu postiivisesti venäjään ja sen kansan kärsimykseen. Venäjä ei ole nyt vallassa oleva roisto-sakki....
Suomalaisia sukujuuria (Frenckell) omannut Naftali Aronovitš Frenkel mainitaan suurien leirikokonaisuuksien johtajana. Solzhenitsyn lopettaa kertomuksensa hänestä:"Minä luulen että hän vihasi tätä maata."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Naftali_Frenkel
"Sota on, kuolema on, mutta vankeutta ei ole! -mikä oivallus! Se merkitsee: mene sinä kuolemaan, me jäämme elämään. Mutta jos sinä vaikka koipesi menettäneenä palaat kainalosauvojen varassa sotavankeudesta elossa (leningradilainen Ivanov, joka taisteli konekiväärijoukkueen johtajana Suomea vastaan ja istui myöhemmin Ustvym-leirissä), me tuomitsemme sinut."
"Noiden kaukaisten aikojen jälkeen isä asettui Leningradiin ja Akatemiaan, eleli kylläisenä ja kuuluisana miehenä, poika puolestaan valmistui upseerikoulusta. Suomen talvisodan aikana, kun Juri olisi himoinnut päästä sotimaan Synnyinmaan puolesta, isän ystävät lähettivät pojan adjutantiksi armeijan esikuntaan. Juri ei joutunut ryömimään suomalaisten asemia vastaan eikä jäämään tiedusteluretkellä saarroksiin eikä palelemaan hangessa tarkka-ampujien ammuskeltavana, mutta silti hänen sotilaspuseroonsa ilmestyi sievästi kunniamerkki - eikä mikä tahansa merkki vaan Punaisen Lipun kunniamerkki! Niinpä sitten Suomen talvisodan päättyessä Juri tunsi sodan olleen oikeutetun ja hänen itsensä hyödyksi siinä."
"Vasili Aleksandrov joutui sotavangiksi Suomeen. Joku vanha pietarilainen kauppias etsi hänet käsiinsä, tarkisti etu- ja isännimen ja sanoi: "Jäin isällenne suuren summan velkaa vuonna 1917, kun en voinut maksaa. Olkaa hyvä!" Sattuipa sopivasti mies löytymään - vanha velka tuli maksetuksi! Sodan jälkeen Aleksandrov pääsi venäläisten emigrantien piireihin ja löysi niistä morsiamenkin, johin rakastui. Ja tuleva appi halusi kasvattaa vävyään ja antoi tälle Pravdan sidotut vuosikerrat luettaviksi - koko hoidon vuodesta 1918 vuoteen 1941, ilman selittelyjä ja oikaisuja. Samanaikaisesti appi kertoi suurin piirtein virtojen historian joka oli esitetty tämän kirjan 2. luvussa. Ja siitä huolimatta - Aleksandrov jätti sekä morsiamensa että jäljellä olevat rahansa, palasi Neuvostoliittoon ja sai - helppo arvata - kymmenen vuotta ja viiden kuonokopan. Vuonna 1953 hän oli onnellinen päästessään erikoisleirissä työprikaatin päälliköksi."
Yhdessä kohdassa mainitaan että Neuvostoliitto alkoia rakentaa junarataa Suomen rajalle kauan ennen talvisotaa. Neuvostoarmeija huolto hoidettiin rautateteitä pitkin joten hyökkäystä Suomeen oli suunniteltultu jo vuosikausia.