Usko ja omatunto

O_Matunto kirjoitti:

Erityisesti vaikeina murrosten aikoina on tarpeellista luottaa kirjoitettuun Jumalan sanaan: ”Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun.” (2. Piet 1:19.)
Arjen epäilyksissä ja taisteluissa saamme luottavaisesti turvautua Herran sanaan: ”Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi – – minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.” (Jes. 41:9–10.)

Vahvalla perustuksella

Elämäämme ja uskon perustuksia koetellaan kilvoituksen matkalla erityisesti elämän koettelemuksissa. Silloin saamme muistaa Jumalan sanan osoittaman uskomme perustuksen: ”Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei voida laskea.” (1. Kor. 3:11.)

Ihmisten oman jumalansa varaan rakennetut rakennelmat sortuvat myrkyissä. Jotta perustus kestäisi, on enemmän kuunneltava Jumalan sanaa kuin omia mielipiteitä. ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia, vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.” (2. Tim. 4:3–4.)

Usko ei synny rukoilemalla tai lukemalla. ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17). Jumalan valtakunnasta saarnatun evankeliumin kautta Jumala lahjoittaa uskon uskojan sydämeen. ”Hän on meidät pelastanut pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto” (Kol. 1:13–14).

Omatunto valvoo ja varoittaa

Paavalin mukaan omatunto, Jumalan ääni ihmisessä, on kaikilla ihmisillä (Room. 2:14–16). Kristinoppi opettaa, kuinka omatunto vaatii meitä tekemään, minkä tiedämme oikeaksi, ja kieltää meitä tekemästä sitä, minkä tiedämme vääräksi.

Jumalan lapsen omatunto on sidottu Jumalan sanaan. Jumala on sanassaan ilmoittanut, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Paavali toteaa parannuksen armon koettuaan, että hänen omatuntonsa ei ole sidottu vain Jumalan sanaan, vaan se on myös Pyhän Hengen valaisema (Room. 9:1).

Nuorta Timoteusta Paavali muistuttaa uskon ja hyvän omantunnon pitämisestä: ”Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.” (1. Tim. 1:18–19.)

Jumalan lapsella on halu valvoa ja kilvoitella niin, että omatunto säilyisi haavoitta. ”Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä” (Ap. t. 24:16). Omantunnon hoitamista on koko uskonelämän hoito. Matkaystävällä on apuna Jumalan sana, Herran pyhä ehtoollinen, rukous, uskovaisten yhteys ja rippi.

”Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme” (Hepr. 4:1). Rakkaaat matkaystävät ja yhteys Jumalan valtakuntaan ovat matkantekijälle korvaamattomia asioita. Jumalan valtakunta on sellainen sairashuone, jossa katuvaa armahdetaan ja annetaan kaikki synnit anteeksi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä