Haluan jatkaa tuolla toisaalla aloitettua keskustelua nimittelystä ja ihmisten herjaamisesta näillä palstoilla.
Nimitteleminen ja hervaava kielenkäyttö on useimmille näille ihmisille ainoastaan oman psyykkeen suojaamista. Se on kovan ulkoisen, mutta hauraan kuoren rakentamista, sisäisen epävarmuuden ja pelon sekä ulkoisten uhkien keskellä.
Nimimerkki Hämmästynyt olet oikeassa hämmästellessäsi näiden tällä palstalla itseään ns. kunnon kansalaisina pitävien ihmisten kielenkäyttöä.
He ovat rakentaneet itseidentiteettinsä ja illuusion täydellisestä elämänhallinnasta jakamalla ihmiset kunnon kansalaisiin ja loisiin.
Se näyttäytyy täydellisen absurdina tällaisina aikoina jolloin luontoäitikin osoittaa, että emme todellakaan pysty hallitsemaan elämäämme.
Eikä se ei ole mahdollista edes pienemmässäkään mittakaavassa. Mielikuva elämänhallinnasta on vain harha, joka saa usein hyvinkin turhautuneet ihmiset jaksamaan päivästä toiseen hajoamatta.
Heidän suustaan harvoin kuulee empaattista sanaa tai lohtua. Ennemminkin pilkkaa ja ivaa kaikkia niitä kohtaan jotka ovat eri mieltä heidän kanssaan.
Monien ihmisten tapa käsitellä oman toiminnan tai ympäröivän todellisuuden aiheuttamia traumoja on katkeruus, iva ja pilkka. Potkaistaan niitä joita vain mahdollista ja mieluiten nurkan takaa.
Samalla huudetaan suureen ääneen omaa erinomaisuutta ja toisten epäonnistumista, oli sitten kyse luonnonkatastrofien jälkiselvittelyistä tai jonkun yksilön epäonnistuneista elämänvalinnoista tai itsestä riippumattomista vastoinkäymisistä.
Tällaiset ihmiset esiintyvät usein julkisesti hyvinkin liberaaleina ja suvaitsevaisuutta korostavina, mutta todellisuudessa eivät voi sietää normista poikkeavuutta.
Suvaitsevaisuutta voi olla vain yhden laista, heidän itsensä määrittelemää.
Nimitteleminen ja hervaava kielenkäyttö on useimmille näille ihmisille ainoastaan oman psyykkeen suojaamista. Se on kovan ulkoisen, mutta hauraan kuoren rakentamista, sisäisen epävarmuuden ja pelon sekä ulkoisten uhkien keskellä.
Nimimerkki Hämmästynyt olet oikeassa hämmästellessäsi näiden tällä palstalla itseään ns. kunnon kansalaisina pitävien ihmisten kielenkäyttöä.
He ovat rakentaneet itseidentiteettinsä ja illuusion täydellisestä elämänhallinnasta jakamalla ihmiset kunnon kansalaisiin ja loisiin.
Se näyttäytyy täydellisen absurdina tällaisina aikoina jolloin luontoäitikin osoittaa, että emme todellakaan pysty hallitsemaan elämäämme.
Eikä se ei ole mahdollista edes pienemmässäkään mittakaavassa. Mielikuva elämänhallinnasta on vain harha, joka saa usein hyvinkin turhautuneet ihmiset jaksamaan päivästä toiseen hajoamatta.
Heidän suustaan harvoin kuulee empaattista sanaa tai lohtua. Ennemminkin pilkkaa ja ivaa kaikkia niitä kohtaan jotka ovat eri mieltä heidän kanssaan.
Monien ihmisten tapa käsitellä oman toiminnan tai ympäröivän todellisuuden aiheuttamia traumoja on katkeruus, iva ja pilkka. Potkaistaan niitä joita vain mahdollista ja mieluiten nurkan takaa.
Samalla huudetaan suureen ääneen omaa erinomaisuutta ja toisten epäonnistumista, oli sitten kyse luonnonkatastrofien jälkiselvittelyistä tai jonkun yksilön epäonnistuneista elämänvalinnoista tai itsestä riippumattomista vastoinkäymisistä.
Tällaiset ihmiset esiintyvät usein julkisesti hyvinkin liberaaleina ja suvaitsevaisuutta korostavina, mutta todellisuudessa eivät voi sietää normista poikkeavuutta.
Suvaitsevaisuutta voi olla vain yhden laista, heidän itsensä määrittelemää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mihinkäs maailma menisikään, ellei normien rikkojaa haukuttaisi? Eikös normi ole sovittu asioiden etenemisjärjestys, ei kai vain ökyrikaspatuleille ole sallittu tehdä mitä vain rahapusseista pullottavine taskuineen..?
Epäonnistunut elämänvalinta - onko tämä uusin kiertoilmaus alkoholisoitumiselle ?
Mielestäni tärkein ero Thaimaan uhrien ja Suomen "nälkäänäkevien" välillä on se, että thaimaalaiset edes yrittivät päästä kuiville.
Alkoholismiin taipuvaisten ja sortuvien ihmisten esiintyvyys on kutakuinkin yhtä suuri riippumatta yhteiskuntaluokasta, koulutustaustasta tai sosioekonomisesta asemasta yhteiskunnassa.
Ylemmissä sosiaaliluokissa ongelma pysyy yleensä paremmin julkisuudelta suojassa, koska lähiyhteisön ja perheen taloudelliset resurssit kestävät jonkun sen jäsenen sairastumisen tähän sairauteen.
On mautonta ja karkeaa esittää se esim. työttömien erityispiirteeksi.
Suomessa tehdään valtavasti ns. kolmannella sektorilla koko yhteiskuntaa hyödyttävää työtä vapaaehtoispohjalta, jossa osallisina ovat usein nimenomaan vastoin tahtoaan työttömiksi joutuneet ihmiset.
He tekevät työtä, joka kuuluisi yhteiskunnan palvelutehtäviin, mutta viime vuosikymmenen poliittinen ilmasto on siirtänyt ja siirtämässä näitä tehtäviä yhä enemmän tällaisten kansalaisjärjestöjen harteille.
Kehitys on samansuuntainen kuin mitä Iso-Britanniassa rautarouvan aikana tapahtui.
entinen seurapiirirouva. Mies oli melkoinen vaikuttaja siinä yhteisössä, mistä karkasin lopulta. Suojelin miestä, jotta työtä olisi ollut palkollisilla. Ajattelin jatkuvasti heidän lapsiaan jne. Huolehdin sairaalaan,että synnyttävillä äideillä oli kaikki hyvin, vaikka oma sydän itki ja huusi tuskasta. Omat lapset näkivät isänsä kauheudet mutta vain kotona.
Viimein älysin, jätin kaiken taakseni ja päivääkään en ole katunut jättämälläö juopoksi tulleen miehen. Säälin häntä,en muuta. Joten tällaisia isokenkäisiä nämä jotkut juopot ovat, kirkkaan tai värillisen litkun perään mieluummin kuin hoitaisivat asiansa. Sen jälkeen ei ole enää mustelmia tullut eikä tajuttomaksi hakattu tiiliseinää vasten juoppohulluuskohtauksien aikana.
Tulipa nähtyä eräänä uutena vuotena tyttökaverin kanssa sellanen perheriita (osa siitä), että oksat pois. Sillosen tyttökaverin entinen koulukaveri oli muuttanut uuteen osoitteeseen (vastavalmistunut kerrostalo) ja näitä koulukavareita siippoineen oli pari kolme paikalla.
No, suomalaiseen uuteenvuoteen kuuluu tietysti alkoholi. Joskus puolenyön aikaan (paukuttelun jälkeen) alettiin puhumaan baariin lähdöstä. Ilmeisesti talon isännälle oli liikaa se, että avopuoliso hoputti häntä kavereiden (pikkurikollisia kaikkitynni, kuulin jälkikäteen) ja tilanne meni jossain vaiheessa siihen, että talon emäntä roikkui seinällä talon isännän hellässä yhdenkäden halauksessa. Toinen käsi oli taikonut kaverikseen ns. Rambo-puukon. Talon emäntä yllytti tässä tilanteessa jatkamaan loppuun asti. En koskaan unohda sitä näkyä.
Tilanne kuitenkin rauhottui ja nasiväki sekä ne miesväestä, jotka eivät isäntää tunteneet poistuivat asunnosta. Kaikki hyvin? Ei. Seuraavan aamun tilanneraportti sisälsi sekä täysin sisätiloiltaan turmellun vuokra-aunnon (esim. keittiökalusteet täysin hajalla) ja yhden rattijuopumussyytteen (eräs vieraista oli lähtenyt yllytyksestä kuskaamaan muuta porukkaa baariin). Onneksi ei henkilövahinkoja.
Ainut lisäuutinen erilaiten laillisuusselkkausten lisäksi oli pari vuotta myöhemmin se, että ko. pari sai lapsen. Lasta kävi sääliksi jo etukäteen ja turvakodistahan äiti ja lapsi myöhemmin kuuleman mukaan löytyivät.
PS Tuossa tilanteessa lapsella on toivoa, jos äidillä on älliä. (Kirjoittanut 1/2 v samassa ensi/turvakodissa asunut poika).