toiselle tunteistaan, jos ei kuitenkaan kykene suhteeseen?
Haluaisito, että sinulle kerrottaisiin?
Haluaisito, että sinulle kerrottaisiin?
Kannattaako kertoa
miettinyttätä
561640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
No ei silloin kannata sanoa mitään
Kokisit kiusaamisena, jos joku kertoisi tunteistaan sinulle, vaikkei kykene suhteeseen?
Ymmärsit oikein. Aiheuttaa vaan turhia jännitteitä.
Entä sitä toista osapuolta ajatellen. Olisiko hänelle hyväksi kertoa?
Ei olisi jos kerran suhde ei ole mahdollinen.
Eikä muutenkaan kannata kertoa tunteistaan jos ei ole selkeesti vastakaikua. Johan se on toiselle hemmetin kiusallista jos vaikkapa työkaveri kertoo tunteistaan. Tuskin kukaan järkevä aikuinen silti alkaa pilkkaamaan ihastunutta mutta pakka saattaa sekoittua pitkäksikin aikaa.
Pääsisikö hän mahdollisesti eteenpäin helpommin, jos kertoisi?
Ei. Mitä se hyödyttäisi? "Jee kerroin tunteistani ihmiselle joka ei ole kiinnostunut/jota en voi saada" Ihan yhtä hyvin voi jättää sanomatta koska tilanne on kuitenkin parhaimmillaankin -0
Oli siis plus miinus nolla mutta nähtävästi suomi24 ei hyväksy sellaista salakoodausta :D
Kertominen selkeyttäisi asioita konkreettisella tavalla. Minulle eräs mies kertoi, vaikkei minulla ollut tunteita. Koimme kumpikin sen hyvänä asiana ja hän koki pääsevänsä nyt asiassa eteenpäin.
Mutta ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.
Tottakai se kannattaa kertoa, jos se kovasti häiritsee. Se helpottaa ihmisen omaa elämää ja ei toinen siitä pahastu, miksi pahastuisi. Voihan käydä niin, että saa sitten rauhan sielulleen ja sydämelleen ja kyllä ihminen ymmärtää aika paljon asioita. Eihän tunteita ja elämää voi väkisin puskea mihinkään. Tai voi tulla vaikka vuosisadan rakkaus tarina tai vuosisadan ystävyys.
Ja eihän kukaan voi tietää toisesta, mitä toinen ajattelee. Haluaako hänkään suhdetta? Ja jos niin minkälaista? Ystävyys, syvä ystävyys jne.
Kannattaa silti kertoa. Nämä asiat on elämän ytimessä.
Varattuna en halua kuulla tunteista.
Jos sinulla ei ole tunteita kerojaa kohtaan, niin meneekö silloinkin pää sekaisin?
Ei ole niissä tilanteissa mennyt. Tässä menisi, koska on tunteita.
Aika hankala tilanne..
Minulle eräs mies sanoi aikoinaan, että hän ei voi enää käydä luonani ( liittyi työasiaan), koska hän on rakastumassa minuun, vaikka olin silloin varattu. Kysyi, saako halata minua. Myönnyin ja hän halasi lujasti ja toivotti hyvää jatkoa..tuon jälkeen en ole nähnyt kyseistä miestä..Minulla ei ollut tunteita häntä kohtaan.
Hyvin asiallinen mies. En tykännyt ollenkaan huonoa, että kertoi tunteistaan. Tuli kyllä yllätyksenä minulle, mutta hoiti asian kunnioitettavan hillitysti mielestäni.
Haluaisin. Sillä jos itse on ollut toisesta kiinnostunut ja omaa tunteita niin sitä helposti jää miettimään tunsiko myös tuo toinen mitään, ja vaikka hän ei voisikaan olla kanssani niin silti sitä tuntuisi, että olisi jokin osa hänestä, joka on omaa, jotain jota vaalia.
Näin juuri! Sinä se kirjoitit niin kuin minäkin sen tarkoitin.
Se vain pahentaa asioita jos saa vahvistuksen toisen tunteista. Mutta olemme erilaisia, olemme yksilöitä, kukin vastaa omasta näkökulmastaan.
Varmasti se saisi isonkin tunnevyöryn aikaan aluksi, mutta silti minä haluaisin tietää. Kai sitä haluaa kuulla olevansa myös tärkeä sellaiselle joka on itsellekin tärkeä?
Kohentaa varmasti toisen itsetuntoa kuullessaan olevansa pidetty.
Sitten asiasta voisi puhua ja olisi helpompi ymmärtää toista.
Oot mitä ilmeisemmin nainen. Miehet eivät osaa ajatella noin.
Mies mä kyl olin ainakin viimeksi, kun kokeilin :D
en haluaisi, miksi kertoisit? Keventäisit omaa mieltäsi ja mitä se antaisi minulle? Toivotko, että terapoisin sinua?
Eikö siitä olisi iloa myös sinulle? Kulla, että sinusta tykätään?
Saat ihan itse päättää terapisoitko vai et.
Ei kannata olisi noloa molemmille!
Tässä minä olen. Luulit, että jäin kylmäksi. Olen valmis tapamaan ja kuulemaan tunteistasi.
Kannattaa sillä elämästä ja sen tapahtumista ja kulusta ei kukaan tiedä tarkkaan eteenpäin. Monilla esimerkiksi eronneilla on huonja kokemuksia, pelkoja, traumoja yms. eivätkä välttämättä edes heti tiedä mitä haluavat. Toki jos ihmisestä ei ole kiinnostunut niin silloin ei, mutta eihän tällaiseen ihmiseen muutoinkaan pidetä mitään yhteyttä. Niin ja tietty henkisesti jyrkille tämä ei sovi, mutta kuka loppujenviimeksi edes haluaisi suhdetta sellaisen kanssa. Suhde on muutakin kuin rakkautta, vaikka kyllähän se rakkaus ja himo toista kohtaan on myös äärettömän tärkeää ja monesti harvinaistakin.
Tottakai pitäisi tai vähintäänkin osoittaa ne toiselle pienillä asioilla. Maailma on muutenkin kylmä paikka eikä rakkautta ole kenelläkään koskaan liikaa. Itse olisin ainakin onnellinen ja saisin voimia siitä, että joku pitää minusta ja välittää.
Ei kannata. Ikävä palsta kokisi romahduksen ihmisten hävitessä. Älkää vain menkö selvittämään asioitanne puhumalla. Pysykää täällä!!
Täältä saat erilaisia meilipiteitä, joiltakin ehkä kokemukseenkin perustuvia, mutta jokaisen täytyy vain tehdä se päätös omalla kohdallaan, että kertooko vai ei. Ei täältä saa sitä "oikeaa" vastausta, vaikka se toinenkin olisi täällä.
Jos jokin asia (tämä tai joku muu) vaivaa niin paljon, että on "pakko" ottaa se puheeksi, sitten vain ottaa ja siinä tianteessa sen näkee, mitä toinen on mieltä, meni syteen tai saveen. Nimimerkillä oli kerran pakko puhua.
Näinhän se on. Aloittaja sen valintansa tekee, me muut vaan vastattiin kysymykseen omalla mielipiteellä.
Niitä halusinkin vain kuulla, mielipiteitänne kiitos! Ilman muuta jokainen tekee itse lopulta päätöksensä. Halusin vain jakaa mielipiteitä mielenkiinnosta. Kiitos, tykkäsin lukea vastauksianne :)
Juu. Pahoittelen muuten jos mielipiteeni asiasta on suoraviivaisen jyrkkä, se tuppaa olemaan järki-ihmisellä, ja vielä enemmän jos on muutenkin jyrkkäluonteinen.
Minusta näkökantasi on mielenkiintoinen. En voi sano sitä vääräksikään., koska se on oma kokemuksesi ja tuntemuksesi. Halusin vain ymmärtää ajatustyyliäsi.
Itse ajattelen, että riippuu paljolti tilanteesta kertooko toiselle tai ei ja molemmin puolinen ymmärrys ja vastaantuleminen asiassa olisi tärkeää.
Mitä, jos sinunlaisesi järkiihminen ja tunneihminen kohtaavat ja tuo tunneihminen kokee tarvettaan kertoa tunteistaan nyt vaikka sinulle ja hän selittäisi, että hänen on päästävä eteenpäin asiassa,joten kokee kertomisen tarpeelliseksi, olisiko se sinusta itsekäs teko? eikö sinusta tuntuisi hyvälle, että sinusta pidetään? entä, jos sinulla ei ole tunteita häntä kohtaan?
Onko itsekästä? On ja ei. Jos tunteileva ei saa kertoa tunteistaan niin se on järkeilevän mielestä hyvä juttu(varsinkaan jos tunteet ei ole molemminpuoliset) mutta ei taas ole hyväksi tunteilevalle. MUTTA koska se on tunteilevan tapa toimia niin kait se pitäisi hyväksyä. "eikö sinusta tuntuisi hyvälle, että sinusta pidetään?" Jos pidetään niin se on jees, jos ei pidetä niin sekin on jees. En jaksa kovin pitkään teeskennellä jotain muuta kuin mitä olen, siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Niin se taitaa olla, että meidän pitää hyväksyä se, että on monia tapoja toimia. Ja tunteileva ei varmaankaan koe kiusaavansa, vaan näkee kertomisen puolin ja toisin hyväksi...kuin myös järkeilevä jättää kertomatta kokiessaan vain kiusaavansa kertoessaan..
Niin. Olisi tosi hyvä jos tunteilevat ihastuisi toisiinsa ja järkeilevät toisiinsa, olisi paljon vähemmän toimimattomia parisuhteita ja sydänsurua.
Varmaan asiaan auttaa, että opii tuntemaan toisen ja ymmärtämään hänen käytöstään. Olisi hyvä alun alkaenkin pitää avointa keskustelua yllä. Lähden ulos. Minä taas olen enimmäkseen tunneihminen. välillä vetäydyn omiin oloihini miettimään ja jäsentelemään asioita :D Ns. Luolaani :)
Kiitos, oli mukava keskustella kanssasi :)
Avoimuutta saa ja pitääkin olla mutta olisi hyvä katsoa että kenen kanssa ja missä tilanteissa. Esimerkiksi parisuhteessa pitää ehdottomasti olla avoimuutta, ei ne tule kestämään jos toinen vaan möllöttää tuppisuuna kun toinen haluaa keskustella. Järkyttävän moni parisuhde kaatuu väärinkäsityksiin joita ei oikaista puutteellisen kommunikaation takia.
En haluaisi.
Mää rakastan sua!
Minä kerroin varattuna varatulle omista tunteistani.mies kiisti omat tunteensa. Jos olis ollut tunteita niin oisin halunnut kuulla kyllä... Nyt jäi vaivaamaan et valehteliko vain tilanteen takia ja tuntuu etten pääse yli hänestä ikinä. Itsellä oli hänen kanssaan selkeästi tunne et olisimolemminpuolista. Nyt mietin et oliko kaikki vain harhaa ja miten voin kuvitella kaiken.
Kerroin miehelle tunteista, vaikka tiesin että suhdetta ei tule. Se oli harkintani päätös ja tuntui silloin oikealta.
Aina kannattaisi pyrkiä kertomaan ja selvittämään asiat, mielellään ihan kasvotusten,
jos se vaan on mahdollista ja tilanteeseen sopivaa.
Silloin ei jää asiat mieltä painamaan ja pääsee eteenpäin elämässään.
mitä jos kuulija ei haluakkaan kuulla asiasta?
Silloin kertoja on ollut "minäminä" asenteella...kunhan minä pääsen pissaamaan/syömään/saamaan/nussimaan/kertomaan
entä se vastaanottava osapuoli?
Hyvä että tykkäätte, hyvä että kannustatte...mutta miettikää vielä
Mistä voi tietää etukäteen haluaako kuulla? Jos haluaakin, entäs sitten..
Silloin on tosi sairas ja narsistinen luonne, jos ei kestä kuulla. Tottakai asioista voi ja pitää puhua.
ai "pitää voida"?
tuon on AINA sanonut minulle narsisti. Hän joka on aina oikeassa ja vain hänen totuus on ainoa oikea.
Miksi minun pitää väkisin ottaa vastaan toisen oksennus?
Tajuatko miltä tuntuu kun ihmiset tulevat väkisin avautumaan tunteistaan ja vaatimaan jotain TAAS tietynlaista huomiota?
Milloin kukaan on kysynyt miten voin, tai jaksanko TAAS kuunnella jonkun avautumisen? EN HALUA, ENKÄ JAKSA. Turvat kiinni
Vaikea sanoa. Toisaalta, jokaisella pitäisi olla oikeus sanoa mitä tuntee jos niin tahtoo, vaikka tietää ettei siitä voi mitään tulla. Jos toinenkin tuntee niin silloin heillä on ainakin jaettu tunne. Ja varmasti tuntuu hyvältä tietää että joku välittää. Jos tunne ei ole molemminpuolinen niin se riippu ihmisestä, vaivautuuko hän tunnustuksesta vai ei. Siitä ei mielestäni tarvitsi vaivautua.
Kyllä pitää kertoa. :)
Haluaisin kuulla. Ei siitä ainakaan mitään haittaa olisi, olipa tilanne millainen tahansa. :)