Hei.. Minä olen jo pitkän aikaa huomannu itselleni todella rakkaassa ja tärkeässä ihmisessä, syömishäiriöiden merkkejä.. Hän ei ole viimeisen kolmen vuoden aikana muuta kuin laihduttanut ja nyt häneltä jo paistavat kylkiluut ja lantioluut vaatteiden läpi ja siltikin hän vain hokee, kuinka lihava on.. Hän on ollut jo pitkän aikaa hyvin *flunssainen* eikä ole suostunut monista kehoituksista huolimatta menemään lääkärille.. Sitten hän on muuttunut vain huonompaan suuntaan parin viimeisen kuukauden aikana, tuntuu kuin hän uuden poikaystävänsä vuoksi ei pyri kuin täydellisyyteen eikä ole koskaan tyytyväinen itseensä.. Hän ei ole enään yhtään oma iloinen itsensä.. Kaikkein pahinta on se, että hän on myöntänyt *ei niin läheiselle* ystävälle että oksentelee, enemmän kuin muutama vuosi sitten.. Haluisin apua henkilöiltä joilla olisi omakohtaisia kokemuksia ja tietämyksiä neuvoa minua sillä en tiedä mitä tehdä.. Olen todella huolissani mutta en tiedä mitä tehdä. Ja ystäväni on osoittanut halua apua kohtaan, mutta siltikään hän ei anna auttaa itseeään.. ´Tunnen itseni todella hyödyttömäksi, mutta en halua menettää häntä. Neuvokaa ja auttakaa minua ja samalla minulle maailman tärkeintä ystävää. kiitos.
En tiedä mitä tehdä..
fasu
3508
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä en ole ollut samassa tilanteessa kuin sä, mut mä olen itse sairastanut vaikean anoreksian. Sun ystävälläsi on tosi paha olla, syömishäiriö on hätähuuto. Oikeasti. Voi tuntua siltä että syömishäiriöinen torjuu kaiken avun ja haluaa olla yksin, mut kaikesta huolimatta hän haluaa että joku kantaa huolta hänestä, auttaa häntä, tukee ja on ystävä. Numero yksi: älä jätä häntä yksin! mutta toisaalta, älä saarnaa hänelle mitään terveellisitä ja oikeista elämäntavoista. Hän tietää ne varmasti, hän ei vaan halua soveltaa niitä itseensä. Se että hän on osoittanut merkkejä, että haluaa apua...se on tosi hyvä merkki. Mulle kävi niin, että kuus vuotta mä elin helvetissä, kunnes itse halusin oikeesti parantua. Sitä ennen muiden auttamisyrityksen oli ihan turhia. Sun pitäis saada se ystäväsi jollekin ammattitaitoselle ja lempeälle psykiatrille. Miel. sellaselle joka on ollu paljon tekemisissä syömishäiriöisten kanssa. ja sun pitäis etsiä se apu sun ystävän puolesta...sun ystävä ei itse siihen pysty juuri nyt. Tärkeintä olis että sun ystävävä ymmärtäisi, että on sairas...ymmärtäisi ettei ole onnellinen. Se on ainoa tie paranemiseen. Tän enempää en voi auttaa vaikka haluaisinkin...
voin sanoa kokemuksesta että parhaalta tuntuu kun vaan jaksat olla tukena kaikissa tilanteiisa. kyselet vaan että miltä tuntuueikä muuta. älä tuputa omia mielipiteitäsi, ne vaan ärsyttää... yrität vaan sitkeästi keskustella hänen kanssaan hänen tuntemuksistaan
haluaisin auttaa... Olen ollut samassa tilanteessa kuin ystäväsi. Pyrkinyt perfektionomaisesti täydellisyyteen, haluten olla paras piokaystävälleni. Haluten olla täydellinen kaikkien silmissä, sokaistuen samalla silmittömälle itseensä keskittymiselle kaiken elämisen arvoisen sijaan.
En tiedä mikä ystäväsi tilanne on tällä hetkellä, mutta kehotan häntä pysähtymään. (kuullostipa typerälle) Mutta näissä asioissa yleisesti neuvottavat asiat ovat niukassa. Syömishäiriö on kuitenkin loppujen lopuksi niin henkilö kohtainen, yksilöiden välillä on niin paljon eroavaisuuksia taudin lähtökohdasta katsoen vaikka taudinkuvat ovat yleistettävissä samoihin kaavoihin.
Sinun kannattaa vain kuunnella ystävääsi, kuunnella, vaikkei hän mitään puhuisikaan. Ja jos hän kaipaa vastausta, anna vastaus joko puhtaalla maalaisjärjellä (hyvin yllättävästi ja usein auttaa asiaan), tai suuntaa ystäväsi katse asian paremmin tuntevan syliin, heidän jotka tietävät mihin vastaavat ja mistä puhuvat. En tarkoita asiantuntijoita ammatinomaavina, vaan kaltaisiaan jotka tietävät mm. tunnetasolla kuinka rankkaa syömishäiriö on.
Jos ystäväsi on todella tärkeä... ole ajoissa...
(*dramaattista*)
...ei mutta, kerro jos haluat tietää enemmän/paremmin?