östään vaikka henkilöllä on rintaperillisiä.
Onko joskus ehkä tapahtunut sellaista, mikä syy voi olla?
Jos kuitenkin joku niin tekee ja katuu päätöstään, onko mitään keinoa saada kuitenkin se perintö ja siis perua päätöksensä?
Onko joskus ehkä tapahtunut sellaista, mikä syy voi olla?
Jos kuitenkin joku niin tekee ja katuu päätöstään, onko mitään keinoa saada kuitenkin se perintö ja siis perua päätöksensä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei se perinnöstä luopuminen niin harvinaista ole, kyllä niin tehdään.
Syynä voi olla verosuunnittelu perintöverojen suhteen (jos luopujalla on useampi rintaperillinen, perintö jakautuu useampaan osaan ja verotkin tietenkin pienenevät) tai jos luopujalla on velkoja esim. ulosotossa eikä halua perinnön menevän velkoihinsa..
Sen jälkeen kun on allekirjoittanut perinnöstäluopumisilmoituksen ja se on otettu huomioon perunkirjoituksessa, niin katumisesta ei ole hyötyä - takaisin et luovutettua perintöä saa.
Miten siinä on täytynyt asioiden mennä jo luopujan vanhemman toimesta ett perintö ei menkään luopujan rintaperillisille vaan luopujan yhdelle sisarelle?
Vanhempi on tehnyt testamentin vain tämän ko. tyttärensä hyväksi. Jos silloin ilman jätetty rintaperillinen ei vaadi lakiosaansa, toimitaan testamentin mukaan.
Tällaisessa tapauksessa ilman jätetty ei varsinaisesti edes luovu perinnöstä (ilmoita luopuvansa), koska hän ei mitään ole saamassakaan. Ilman jätetyllä on puoli vuotta aikaa vaatia lakiosaansa, mutta hän voi vaikka heti allekirjoittaa asiakirjan, jolla ilmoittaa ettei moiti testamenttia, jolloin testamentti voidaan laittaa heti täytäntöön. Koska ei ole luopujaa, ei ole sijaantulijaakaan.
Miksi vanhempi on näin toiminut? Sisar auttanut/hoitanut vanhempaa jaksamisen rajoilla ja oman taloudellisen asemansa kustannuksella (esim. poissa töistä) ja toisaalta toisen sisaruksen taloudellinen tilanneon paljon parempi? Ehkä ilman jäänyt on saanut aiemmin paljon (taloudellista)tukea, koska on pitkälle opiskellut tai perheellinen tai esim. yritystoiminnan tai avioeron takia taloudelliseen ahdinkoon joutunut.
Isovanhempi, vanhempi tai täti ei toki ole lapsenlapsille selityksen velkaa, mutta jos joku aikoo testamentissaan kohdella lapsiaan eriarvoisesti, näiden on yleensä hyvä tietää asiasta jo vanhemman elinaikana, jolloin ajatukseen voi sopeutua, eivätkä sisarusten väleihin tule ongelmia.
Näin voidaan tehdä myös silloin, kun omaisuutta on elinaikana lahjoitettu toiselle lapselle ja toinen ei ole saanut vielä mitään. Kun toinen saa perinnön, ovat molemmat saaneet saman verran eli puntit ovat tasan.
Tietysti näitä syitä on miljoona muutakin.
Tapahtuu, mutta luovuttuaan ei voi vaatia tietystikään enää takaisin. Kun on luopunut perinnöstä, niin on luopunut.
Esimerkki käytännön tapauksesta, jossa luopuminen joskus järkevää:
Ensin kuolleen puolison jälkeen pesän ositusta ei saada menemään järkevästi tasan ilman omaisuuden myyntiä. Omaisuutta ei kuitenkaan haluta myydä, mutta se halutaan osittaa. Ositus tehdään perillisten kesken yhteisesti sopien "epätasapainoisesti" siten, että yksi rintaperillisistä saa selvästi suuremman siivun. Leskelle jäi siis alunperin puolet yhteisestä omaisuudesta avio-oikeuden perusteella.
Lesken kuoltua enemmän saanut rintaperillinen (ja myös luopujan rintaperilliset) luopuvat sitten perinnöstä aiemmin sovitun mukaisesti. Vaatii luonnollisesti luottamusta ja sopuisat välit perillisten kesken.
HUOM! Luopuvassa sukuhaarassa ei tietysti voi olla mukana alaikäisiä rintaperillisiä, koska luopuvan rintaperillisen osuus menee perimysketjussa alaspäin.
Kertoisitko hieman tarkemmin mitä tarkoitat.
Ensinnäkin osituksessa on aina vain kaksi osapuolta eli puolisot tai heidän perillisensä. Lapset eivät tee keskenään ositusta vaan perinnönjaon.
Jos perinnönjako tehdään niin, että joku lapsista saa enemmän kun hänen lakimääräinen perintöosuutensa olisi, niin hän joutuu maksamaan siitä lahjaveroa. Lahjaveroluokka on II eli se kalliimpi (lahja saadaan sisaruksilta). Tämä siis perintöverojen lisäksi. Edellyttää tietysti, että kyse on lahjaverorajan (4 000 euroa) ylittävistä omaisuuseristä.
Ja sama homma lesken jälkeen tehtävässä perinnönjaossa eli taas saattaa tulla lahjaveroa perintöverojen lisäksi.
Tällainen ei siis käytännössä yleensä kannata.
Jos perinnöstä luopuu mainitsemallasi tavalla osittain, se ei ole ehdoitta tapahtuvaa luopumista eli siinä eivät luopujan perilliset tule hänen sijaansa, vaan luovutettu osuus tosiaan menee sisaruksille.
täysi-ikäisiäkö voi olla?
Perintöosan luovutus..päätät että kenelle oma perintöosa menee (vaikka sisaruksille)
Tämä ei ole perinnöstä luopumista vaan sitä että perintö otetaan vastaan ja jälleenluovutaan siitä.perinnönsaaja maksaa perintöverot ja luovutuksen saaja lahjaveron.
Perinnöstä luopuminen ehdoitta,kakarat tulevat sijaan mikäli niitä on,jos ei ole niin perintöosuus palautuu pesään ja jakaantuu muiden osakkaiden hyväksi.
Testamentista voi taasen luopua tehokkaasti myös osittain,perinnöstä taas ei.
"Perintöosan luovutus..päätät että kenelle oma perintöosa menee (vaikka sisaruksille)"
Luovutusta ei pidä sotkea luopumiseen kun luovutus nyt kuitenkin yleensä on vastikkeellinen oikeustoimi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Perintöosuuden_luovutus
olen luopunut 'perinnöstä'...isäni kuoltua luovuin, kun en tiennyt paljonko velkaa olisin perinyt tai muita 'lainoja/vippejä' makselemaan , en halunnut olla missään tekemisissä koko rahasotkujen takia.En ole katunut, mitään en olisi saanut.Eipä tarvinnut olla osallisesna asioitten selvittelyssäkään.
Peeunkirjoitusta varten on selvitettävä vainajan varat ja velat ja onko hän esim. taannut muiden lainoja. Kunhan asiat on selvillä, velat maksettu, eikä vastuita enää ole, tiedetään jäikö pesään jäämistöä eli perittävää.
Velan perimistä ei tarvitse pelätä, ellei pesästä ota jotain ennenaikaisesti tai muuten toimi asiattomasti. Ei pesänhoitoa tarvitse pelätä ja sen takia luopua mahdollisesta perinnöstä.
eivätkä velat mene perillisille. Sen sijaan voi olla parempi luopua jos pesässä on golfosake, lomaosake tai osakeasunto jossakin rappiokunnassa. Nämä kaikki voi aiheuttaa ongelmia ja rahanmenoa ellei niitä saa myytyä tai lahjoitettua jollekin. Myös kiinteistö jossa on joku ympristöogelma (esim öljyö vuotanut maahan) on sellaista jota ei kannata perintönä ottaa vastaan.
s
a
Tiesin , jottei perittävää ole...velat ei olleet virallisia vaan saattoi olla vaikka jotain hämäräjuttuja, ne kyllä on maksettava vaikkei 'velat periydy', virallisesti.Kukaan ei voi tietää mistä alkkis rahaa hankkii. Enkä halunnut velalliseksi jollekin rikollisjoukolle.
Pääseekö tosiaan liivijengistä jos kieltäytyy perinnöstä
ei ole kukaan perään kysellyt, aikaa on jo yli 10v.Eikä kukaan varmaan edes tiedä lähisukua lukuun ottamatta että isäni lapsi olen, enpä ole tekemisissä ollut kummankaan vanhempani kanssa v. 1954 jälkeen.Olen muualla hoidettu, hyvin.