Olen tässä ihan ristiriitaa täynnä ja olotila sekasin..
Muutin ulkomaille Marraskuussa 2015. Aluksi kaikki oli mukavaa
ja tapasin mukavan ihmisen. Hän oli yksinäinen ja hädissään,
kysyi saako minun kanssani puhua, kun olin myös yksin. Sanoin että kyllä se käy.
Kuuntelin ja lohdutin häntä puheillani. Hän halusi jatkaa ystävyyttä ja sovittiin, että
tutustuaan. Puoli vuotta ollaan tunnettu, ja tunnen etten aina jaksa hänen mieltänsä.
Yhtäkkiä mieli ailahtelee, korottaa ääntänsä mua kohti minun kodissani.
Ja käyttäytyy ylimielisesti aina välistä.
Muutaman kerran olen käskenyt poistua kodistani ja sanonut, älä ota enän yhteyttä
ole omillasi. Viime viikolla pyysi viimeisen mahdollisuuden kanssani. Sanoin ettei kannata. En jaksa hänen kanssaan. Eik ole tunteita häntä kohtaan.
Tuli kuitenkin mun luo muutaman päivän päästä, asun toisella paikkakunnalla.
Annoin jäädä, mutta meni vain pari päivää kun tunsin häntä kohti suurta ärtymystä
koko ajan. On kotonani ihan kuin se olisi hänen koti. Käyttäytyy hankalasti ja on
välistä ilkeäkin. Eikä yhtä kahvipakettia saatika mitään muuta tuo tullessaan.
Eilen ajoin hänet ulos, koska alkoi huutamaan ihan ilman mitään syytä minulle
ruokapöyässäni.. Aloin katsomaan tarkemmin ja huomasin, että hän on humalassa.
Alko ei kuulu liiemmin minun elämääni. Inhoan kännikaloja..
Olin koko ajan varuillaan hänen kanssaan, enkä luota häneen enään..
Taisi olla alkoholiongelmaa hänellä. Eikä myöntänyt juonneensa, valehteli
päin naamaani. .Löysin kumminkin litran viinitetran kuistiltani piilossa, mikä oli tyhjänä.
Näetkö jättääkö hän minut rauhan nyt lopullisesti? Ja olinko vain hyvä olla olemassa hänelle? Lupasi paljon, mitään ei pitänyt.
Näetkö lähdenkö tästä asunnosta toiselle puolelle rajaa Espanjaan asumaan?
Sitä tässä kovasti mietin. Vai jäänkö tänne Portugaliin pysyvästi?
Elän pienellä eläkkeellä, en ole veropakolaisena täällä.
Kiitän Sinua Zonette jo etukäteen vastauksesta.
Muutin ulkomaille Marraskuussa 2015. Aluksi kaikki oli mukavaa
ja tapasin mukavan ihmisen. Hän oli yksinäinen ja hädissään,
kysyi saako minun kanssani puhua, kun olin myös yksin. Sanoin että kyllä se käy.
Kuuntelin ja lohdutin häntä puheillani. Hän halusi jatkaa ystävyyttä ja sovittiin, että
tutustuaan. Puoli vuotta ollaan tunnettu, ja tunnen etten aina jaksa hänen mieltänsä.
Yhtäkkiä mieli ailahtelee, korottaa ääntänsä mua kohti minun kodissani.
Ja käyttäytyy ylimielisesti aina välistä.
Muutaman kerran olen käskenyt poistua kodistani ja sanonut, älä ota enän yhteyttä
ole omillasi. Viime viikolla pyysi viimeisen mahdollisuuden kanssani. Sanoin ettei kannata. En jaksa hänen kanssaan. Eik ole tunteita häntä kohtaan.
Tuli kuitenkin mun luo muutaman päivän päästä, asun toisella paikkakunnalla.
Annoin jäädä, mutta meni vain pari päivää kun tunsin häntä kohti suurta ärtymystä
koko ajan. On kotonani ihan kuin se olisi hänen koti. Käyttäytyy hankalasti ja on
välistä ilkeäkin. Eikä yhtä kahvipakettia saatika mitään muuta tuo tullessaan.
Eilen ajoin hänet ulos, koska alkoi huutamaan ihan ilman mitään syytä minulle
ruokapöyässäni.. Aloin katsomaan tarkemmin ja huomasin, että hän on humalassa.
Alko ei kuulu liiemmin minun elämääni. Inhoan kännikaloja..
Olin koko ajan varuillaan hänen kanssaan, enkä luota häneen enään..
Taisi olla alkoholiongelmaa hänellä. Eikä myöntänyt juonneensa, valehteli
päin naamaani. .Löysin kumminkin litran viinitetran kuistiltani piilossa, mikä oli tyhjänä.
Näetkö jättääkö hän minut rauhan nyt lopullisesti? Ja olinko vain hyvä olla olemassa hänelle? Lupasi paljon, mitään ei pitänyt.
Näetkö lähdenkö tästä asunnosta toiselle puolelle rajaa Espanjaan asumaan?
Sitä tässä kovasti mietin. Vai jäänkö tänne Portugaliin pysyvästi?
Elän pienellä eläkkeellä, en ole veropakolaisena täällä.
Kiitän Sinua Zonette jo etukäteen vastauksesta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.