Elämänhaluni on pelkkää vuoristorataa. Toisena päivänä saan koottua itseni hyvälle tuulelle sillä ehdolla etten mieti asioita liikaa. Toisena päivänä mietin asioita koko ajan ja itku meinaa tulla. Asiani eivät varmasti ole niin pahasti kun luulisi.
Ongelmani on se että olen elänyt koko elämäni perheessä jossa äitini on ollut todella vaativa ja määräävä. Olen kulkenut kuin nuorassa koko ikäni. Omia päätöksiä en koskaan oppinut tekemään. Tein päätökset vain niin että ne mielyttivät äitiäni. Nyt itsenäistyttyäni olen joutunut tekemään omia päätöksiä. En kuitenkaan osaa seisoa päätöksieni takana. Pelkään joka hetki että teen jotain väärää. Elämäni perustuu vieläkin sille että miten parhaiten mielytän äitiäni. Koko asia masentaa minua ihan kamalasti. En pysty ottamaan elämästäni kiinni.
Ongelmani on se että olen elänyt koko elämäni perheessä jossa äitini on ollut todella vaativa ja määräävä. Olen kulkenut kuin nuorassa koko ikäni. Omia päätöksiä en koskaan oppinut tekemään. Tein päätökset vain niin että ne mielyttivät äitiäni. Nyt itsenäistyttyäni olen joutunut tekemään omia päätöksiä. En kuitenkaan osaa seisoa päätöksieni takana. Pelkään joka hetki että teen jotain väärää. Elämäni perustuu vieläkin sille että miten parhaiten mielytän äitiäni. Koko asia masentaa minua ihan kamalasti. En pysty ottamaan elämästäni kiinni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jaan kanssasi saman murheen.
Mulla kans on samoin, tosin musta tuntuu että pitäis miellyttää kaikkia läheisiä. Mulla isä oli vaativa ja määräävä, ankara.
En ymmärrä miten vanhemmat voivat olla lapsilleen niin inhottavia! Minunkin äitini on kyllä ihan kiva jne. mutta hän on tehnyt/sanonut lapsuudessani ja nuoruudessani niin törkeitä asoita, että välillä oikein mietin onko todella näin tapahtunut. Nyt hän on jo vanha ja ripustautuu minuun, selkästi yrittää välillä syyllistääkin jos en joka päivä ole yhteydessä. Mutta silloin kun minä olen tarvinut tukea sitä ei häneltä ole tullut. Kauhea ristiriita, kuten maintisin hän osaa olla myös ihan ok. eikä koko lapsuuteni mitään kauhulaa ollut, kuitenkin tämä suhde on ollut tosi traumaattinen ja ristiriitainen. Onko mahdolliseti joku joka on keksinyt keinon jolla moisesta "taakasta" pääsisi eroon tai ainakin vähemmin vaikutuksin! Itse olen äiti ja todellakin ei tee edes tiukkaa - onneksi-välttää niitä juttuja mitä minun lapsuudessani äitin aiheutti.
hei. vanhemmat osaavat todella pilata monen ihmsien elämän loppuelämäksi. tunnen ihmisiä joille ei ole jäänyt arpia tai taakkaa lapsuudestaan ja kadehdin heitä syvästi. ne taas joilla on ollut esim. ankara äiti tai isä, alkoholismia tm. ovat kaikki vaurioituneita ja rikkinäisiä ihmisiä.
Kiitos kaikille viesteistänne. Kyllä tämän elämän kanssa on yritettävä elää. Onko mitään keinoja päästä äidistäni eroon? En tahtoisi häntä ikuisuudeksi kadottaa mutta ei hän muutenkaan sitä tule ymmärtämään.
On niin paha olo hänen puolestaan.