Kaipaisin vertaistukea. Puolisoni sairastui masennukseen 2014 ja siitä asti tauti on ollut läsnä milloin vähemmän ja milloin enemmän.
En aina tiedä miten suhtautua, harmittaa kun masennus saa koko kodin ilmapiirin muuttumaan alavireiseksi. Huomaan, viihtyväni töissä tai kaupungilla paremmin kuin äkäisen ukon kanssa kotosalla. Kaipaan aikoja, jolloin mieheni kanssa meillä oli hauskaa ja tehtiin kivoja juttuja. Epätoivo iskee, eikö tämä lopu koskaan?
Nyt hän enimmäkseen haluaa olla kotona ja silloinkin viihtyy eniten itsekseen. Hän ei halua lähteä kyläilemään ja vieraitakaan hän ei jaksaisi kotona ottaa vastaan. Itse olen hyvin sosiaalinen. Aikani aina jaksan tsempata ja patistella mukaan, mutta välillä vaan alan uupumaan itsekin. Mitenkäs teillä muilla parisuhde ja perhe on kestänyt masennuksen?
Lääkkeistä ei juuri ole ollut apua, onneksi hän käy pitkäaikaisessa terapiassa. Ensimmäinen vuosi nyt terapiaa ohi.
En aina tiedä miten suhtautua, harmittaa kun masennus saa koko kodin ilmapiirin muuttumaan alavireiseksi. Huomaan, viihtyväni töissä tai kaupungilla paremmin kuin äkäisen ukon kanssa kotosalla. Kaipaan aikoja, jolloin mieheni kanssa meillä oli hauskaa ja tehtiin kivoja juttuja. Epätoivo iskee, eikö tämä lopu koskaan?
Nyt hän enimmäkseen haluaa olla kotona ja silloinkin viihtyy eniten itsekseen. Hän ei halua lähteä kyläilemään ja vieraitakaan hän ei jaksaisi kotona ottaa vastaan. Itse olen hyvin sosiaalinen. Aikani aina jaksan tsempata ja patistella mukaan, mutta välillä vaan alan uupumaan itsekin. Mitenkäs teillä muilla parisuhde ja perhe on kestänyt masennuksen?
Lääkkeistä ei juuri ole ollut apua, onneksi hän käy pitkäaikaisessa terapiassa. Ensimmäinen vuosi nyt terapiaa ohi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.