Oletteko koskaan katsoneet

peiliinkin on joskus vilkasta ja todeta, että tähän on tyytymien kun ei muuta voi :(,,,

Pitää vähän laihtua mutta joku on liimannut ne muhun kiinni ettei lähde niin vaan.

No ei peili rikki mene jos sitä meinaat. Ihan olen itseni ulkoiseen olemukseen suht tyytyväinen. Terveen näköinen, hieman ruskettunut eli syön mulle sopivasti ja ulkoilen riittävästi. Hiukset voisivat olla vähemmän pörrössä, en aina jaksa niitä laittaa.

Mitenkäs sulla, kerro kerro kuvastin..

Nykyisin vähän sillai:"luoja! mitä teet minulle!" -fiiliksillä.

Kertan haa meen alle katsoin ja pelästyin

ken on maassa kaunehin ja aina peilistä näkyy oma kuvani.

En jaksanut kävellä nyt peilin eteen. Selasin siis musta otettuja valokuvia koneeltani.

Minun "pelikuvastani" eniten huomioni keskittyy katseeseeni. Olen useissa kuvissa jotenkin synkän ja alakuloisen näköinen. Harvoissa kuvissa minusta irtoaa hymyä.

Se jotenkin pohjattoman surumielinen katse mitä näen useissa kuvissa itselläni olevan sai mut kyyneliin.. Näen niin selvästi katseestani sairauteni joka ei vieläkään ole ihan täysin parantunut..Lievän depression.

Harvoissa kuvissani pilkahtelee se kuka mä oikeasti olen. Uteliaisuus ja "jäynät mielessä" loiste katseessani ja toisissa sellainen empatia ja tyyneys.

Kuvissa näkyy jonkinlainen ujous ja arkuus joka näkyy minun kyvyttömyytenä katsoa suoraan vaan katson jotenkin ala tai sivuviistosti hiukan kameraa väistellen sekä se mikä nyt on ihan totuus.. hiukan liian kiltti luonne.

Peilistä näkyy ikääntyminen, valvominen, tunnetila ja halu katsoa peiliin. Joskus ennen sieltä näkyi kuin eri henkilö noiden syiden vuoksi muttei onneksi enää. En katsele peiliin juurikaan miettien näkyykö sieltä kaunis vai ruma; sieltä näyn minä sellaisena kuin olen. Ilman peiliäkin sielun peilistä näkyy ihminen joka yrittää olla aidompi, rehellisempi ja ymmärtäväisempi (muille lähinnä, itselleen jo varsin hyvin) kuin ikinä ehkä kykenee olemaan, mutta tiedostaa että tämän tiedostamisen vaikeus ja toisaalta arvo on jo tiedostettu.

Joka aamu kun ajan partaa ja joka kerta kiroan huonoa konetta ja pihiyttä ja laiskuutta höyläämiseen siirtymiseen. Komea adonis olen aina.

Eletty elämä sieltä peilistä näkyy. Pikkuisen liikaa poimua tai rasvaa siellä täällä, mutta mitäs tuosta. Toimii ihan kiitettävästi, nyt kun on saanut liikuntaa lähes päivittäin.

Ei viitsi paljon katsoa. keskityn mieluummin johonkin mielenkiintoisempaan.

usein. Sieltä näkyy myös joinain päivinä iloiset kasvot. Sieltä näkyy suht terve ja normaali vartalo, jossa on hiukan kolhuja. Sieltä näkyy, kuka on kanssani samassa tilassa sillä hetkellä ja ketä päivän aikana olen tavannut ja olenko töistä väsynyt ja unettomuudesta kärsinyt. Sekin näkyy, että olen onnistuneesti levännyt ja voinut tehdä päivästäni itselleni mieleisen ja olenko itseeni tyytyväinen sillä hetkellä. Poistuessani sen edestä näkyy vilahdukselta, että ole niihin kaikkiin kuviin jo tottunut ja tiedän kuvien vaihtelevan. En useinkaan löydä mitään uutta.

Peilikuva kertoo monenlaista, iästä ja elämäntavoista, sukupuolesta ;)

Epäilen kyllä, että eteisen peili kaventaa.