Miksi tämä ristiverinen mies tuli elämääni ja mitä hän halusi minulle opettaa? Mitä minä opetin hänelle?
Onko eromme lopullinen vai palaammeko vielä joskus yhteen?
Onko eromme lopullinen vai palaammeko vielä joskus yhteen?
Unijukalle
Mietinnn
474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyse oli tässä suhteessa tasapainosta ja sen löytämisestä. Oma asenteenne ja tyytyväisyytenne (taikka sen puute) kertoo sen voitteko vielä palata yhteen.
Sisäinen ja ulkoinen heijastelevat toisiaan elämässä. Ajatus on, että pääsisit irti rajoituksistasi ja vapautuisit enemmän. Monet asiat joihin on ehdollistuttu eivät ole elämässä lopultakaan tarpeellisia. Tasapaino on lopulta sitä mitä sallii itselleen ja sen myötä toisille. Ehkä on aika suurempaan arviointiin elämässä !
Kiitos vastauksesta. Selvennätkö vielä millaisista rajoituksista minun tulisi vapautua ja mitkä asiat elämässäni kaipaavat uudelleen arviointia?
Vastauksesi kyllä herätteli ajatuksiani ja uskon ymmärtäneenikin asioita.
Lopullisen vastauksen noihin kysymyksiisi voinet tietää vain sinä itse.
Kyse oli kuitenkin siitä, että rakkaus heijastelee myös muita elämän osa-alueita, jotenkin elämäsi vaikuttaisi "täydeltä", johon oikeanlainen rakkaus ei nyt osaa löytää.
Kuten todettua tarkempi määrittely vaatisi elämäsi tarkempaa tuntemusta, joten sinun on itse ymmärrettävä se mistä esim.pitäisi luopua, että jotakin uutta voisi tulla taasen elämääsi lisää.
Ja arviointi on tosiaankin sitä että pohtii mihin pyrkii ja mikä on elämässä tarpeellista ja mikä mahdollisesti ei. Siis pyrkiä tavoitteisiin, ja nähdä se mikä tässä on hyödyksi, ja mikä ei ole ...
Olen omasta taustastani johtuen hieman "miestenvihaaja". Älä ymmärrä väärin, en vihaa miehiä ihmisinä, ystävinä, mutta kun mennään rakkauden puolelle niin saatankin heittäytyä hankalaksi. En halua että kukaan mies esim. määrää minua. Itse olen kyllä määräillyt miehiä ja paljon. Mutta en halua sellaisia ihmissuhteita enää, vaan haen tasavertaisuutta.
Tämä mies jota kaipaan nyt kovin paljon olikin ensimmäinen erilainen mies. Ehkä ensimmäinen jonka koin jotenkin tasavertaiseksikin. Häntä ei määrätä, näennäisesti ehkä mutta ei loppupeleissä. Olemme eri kulttuureista mikä vaikuttaa varmasti myös tässä ja hankaloittaa tilannetta. Hänen kanssaan taisin olla ensimmäistä kertaa nainen elämäni aikana.
Olen kyllä tehnyt hänelle selväksi kuinka "vahva" olen, pelkoahan se taitaa enemmän olla. Tietää kyllä taustani myös ja senkin kuinka tärkeä on minulle.
Olisiko tässä ehkä se minun luopumisen paikka? Luopua tästä valevahvuudesta?