Jo Pikkutyttönä seisoin pihalla yksin , eikä kukaan halunnut leikkiä kanssani. Olin ujo ja arka, enkä kelvannut kenellekään. Sain kuulla olevani "ruma", "ällöttävä", "säälittävä", "läski" ja monia muita haukkumasanoja. Itsetuntoni laski entisestään, kun koulussa sama jatkui. Jouduin koulukiusaamisen kohteeksi. Välillä tosin mua otettiin kaveriksi, mutta petettiin ja jätettiin. Pahimmillaan kiusaajat tulivat kotipihalleni haukkumaan mua. En uskaltanut puolustautua, enkä kertoa kellekään. Ala-asteajat olivat helvettiä ja aloin laihduttamaan. Yläasteella olin todella hoikassa kunnossa, mutta kiusaaminen jatkui, eikä uudetkaan luokkalaiset kiinnostuneet ystävystyä kanssani. Lisäksi kiusaamiseen osallistui uusia ihmisiä. Liikuntatunnilla mua heitettiin tavaroilla, käytävillä naurettiin ja haukuttiin, juoruttiin. Laihduin entisestään ja syömishäiriö otti vallan. Yksi kiusaaja huomasi laihtumisen ja aluksi oli lopettaa kiusaamisen, mutta siihen se jäi. Kiusaaminen jatkui.
Jouduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi yläasteella. Aloin olla entistä pahemmissa vesissä. Masennus otti vallan, olin epäluuloinen, kärsin ääniharhoista ja sain paniikkikohtauksia. Yläasteen jälkeen hain lukioon, ja ajattelin, että asiat muuttuisivat. Ajattelin, että ihmiset ovat kypsempiä ja fiksumpia, mutta olin väärässä. Lukiossa oli yläasteelta tuttuja, ja kukaan ei edelleenkään kiinnostunut seurastani. Yritin olla avoin, ystävällinen ja kiva, mutta kaikkii tekivät selväksi, ettei kiinnosta. Sairastuin entistä pahemmin ja päädyin lopulta kouluterveydenhoitajan juttusilta mielisairaalaan.
Diagnooseiksi mulle annettiin ääniharhojen takia skitsoaffektiivinen häiriö. Muut diagnoosit ovat vakava masennus, traumaperäinen stressihäiriö ja epävakaa persoonallisuus. Yritin itsemurhaa useita kertoja ja sairaalassa vietin kuukausia. Mulla ei oo kavereita, enkä kelpaa kellekkään. Mikä helvetti mussa on vikana? Oon yrittänyt kaikkeni, jotta kelpaisin, mutta ei. Oon valmis kuolemaan. Tekis mieli vaa luovuttaa heti ja äänet kehottavat satuttamaan itseään. Miten tästä voi selvitä?
Oon tavannut sairaalan, harrastuksien ym kautta uusia ihmisiä, mutta en kelpaa heillekään vaan mulle on tehty selväksi, etten kelpaa ystäväksi. Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Oonko mä oikeesti niin kelvoton ihminen? Oisko mun parempi vaan tehä itsemurha?
Jouduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi yläasteella. Aloin olla entistä pahemmissa vesissä. Masennus otti vallan, olin epäluuloinen, kärsin ääniharhoista ja sain paniikkikohtauksia. Yläasteen jälkeen hain lukioon, ja ajattelin, että asiat muuttuisivat. Ajattelin, että ihmiset ovat kypsempiä ja fiksumpia, mutta olin väärässä. Lukiossa oli yläasteelta tuttuja, ja kukaan ei edelleenkään kiinnostunut seurastani. Yritin olla avoin, ystävällinen ja kiva, mutta kaikkii tekivät selväksi, ettei kiinnosta. Sairastuin entistä pahemmin ja päädyin lopulta kouluterveydenhoitajan juttusilta mielisairaalaan.
Diagnooseiksi mulle annettiin ääniharhojen takia skitsoaffektiivinen häiriö. Muut diagnoosit ovat vakava masennus, traumaperäinen stressihäiriö ja epävakaa persoonallisuus. Yritin itsemurhaa useita kertoja ja sairaalassa vietin kuukausia. Mulla ei oo kavereita, enkä kelpaa kellekkään. Mikä helvetti mussa on vikana? Oon yrittänyt kaikkeni, jotta kelpaisin, mutta ei. Oon valmis kuolemaan. Tekis mieli vaa luovuttaa heti ja äänet kehottavat satuttamaan itseään. Miten tästä voi selvitä?
Oon tavannut sairaalan, harrastuksien ym kautta uusia ihmisiä, mutta en kelpaa heillekään vaan mulle on tehty selväksi, etten kelpaa ystäväksi. Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Oonko mä oikeesti niin kelvoton ihminen? Oisko mun parempi vaan tehä itsemurha?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei Sinä<3. Oon melko samanlainen tapaus, koulukiusaamista ja seksuaalista hyväksikäyttöä ym myöten. Aikaa on kulunut vuosia ja vaivihkaa olen saanut ystäviä ja muita ympärilleni. Se alkoi itsestään kun en edes etsinyt enää ketään. En tosin hirveästi viihdy ihmisten kanssa, mutta seuraa löytyy jos vaan jaksan. Mikä muuttui?
Se jokin mikä on aiemmin karkottanut muut, katosi tai muuttui.
Et tiedä mitä tuleva tuo tulleessaan ja kannattaa tehdä elämänsä ja olonsa niin hyväksi kuin suinkin vaan pystyy. Nyt <3. Älä hae apua psykiatriasta. Mieluummin vaikka luonnosta, harrastuksista.
Et todellakaan ole kelvoton vaan yksilö jossa on paljon kaikkea <3. Ja Jos olisin tehnyt itsarin, en olisi tässä nyt juuri juttelemassa kanssasi <3.
Miten tutustuitte hyväksikäyttäjiinne?
Sinussa ei ole mitään vikaa, muissa on. Useammat ihmiset kun vaan yksinkertaisesti on perseestä.
Tunne omasta kelvottomuudesta pysyy vain vahvana, kun ei kelpaa kenellekään. Jotain mussa on pakolla oltava vikaa, jos kukaan ei kelpuuta mua ystäväksi. Oon yrittänyt jo vuosikausia, eikä mikään muutu. Oon yrittänyt olla aktiivinen (harrastukset) yms, mutta mikään ei auta.
Hyväksikäyttäjäni oli tuttu mies, joka käytti hyväksi sitä, että luotin häneen. En ole tosin nähnyt tätä miestä enää tapahtuneen jälkeen, koska mies ei enää ole tekemisissä omaisteni kanssa.
Samaa sanon mä, sussa ei oo mitään vikaa, se on niiden kiusaajien yms ongelma - he eivät vaan tajua sitä, kuinka paljon se toista voi satuttaa... :( Voimia sulle!! <3
Ei sus mitää vikaa oo..ei eilistä,ei huomista,vain tämän hetken voit nähdä peilistä...
-Seremoniamestari:chillaa meiän kanssa....
;>
muakin on koulu kiusattu ja oon masentunut ja itsemurha on mielessä... Ollaan vähän niinku sielun siskoja c: