Vanhempi psykiatri Matti Huttunen on viime aikoina kirjoittanut ihan järkeviä artikkeleja esimerkiksi bentsodiatsepiineista. Katso esimerkiksi http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/bentsodiatsepiineja-ei-pida-kauhistella/
Tässä on kuitenkin aika mielenkiintoinen artikkeli siltä ajalta, kun Suomen oma lääketehtaiden KOL (Key Opinion Leader), Jari Tiihonen, on pääsemässä vauhtiin. Matti Huttunen puolustaa Tiihosen Zyprexaa ja tulevia muita "atyyppisiä neuroleptejä" puolustavaa pääkirjoitusta Duodecimissa. Missä olemme tänään?
Matti Huttunen: Uhattu uskottavuus
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/haku?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_lifecycle=0&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_hakusana=neuroleptit&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_p_frompage=haku&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_viewType=viewArticle&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_tunnus=duo60060
Tässä on kuitenkin aika mielenkiintoinen artikkeli siltä ajalta, kun Suomen oma lääketehtaiden KOL (Key Opinion Leader), Jari Tiihonen, on pääsemässä vauhtiin. Matti Huttunen puolustaa Tiihosen Zyprexaa ja tulevia muita "atyyppisiä neuroleptejä" puolustavaa pääkirjoitusta Duodecimissa. Missä olemme tänään?
Matti Huttunen: Uhattu uskottavuus
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/haku?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_lifecycle=0&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_hakusana=neuroleptit&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_p_frompage=haku&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_viewType=viewArticle&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_tunnus=duo60060
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kirjoitus on siis vuodesta 1996, jolloin nuo "atyyppiset" neuroleptit olivat juuri tulossa markkinoille, ja jonka jälkeen niistä tuli eniten lääketehtaille voittoa tuottava lääkeryhmä. Nuo vanhat väitteet "atyyppisten" neuroleptien ihmeellisyydestä on sen jälkeen osoitettu vahvasti liioitelluksi. Uusilla lääkkeillä on esimerkiksi vakavia metabolisia ongelmia. Kaikki uudetkin neuroleptit esimerkiksi salpaavat dopamiini-reseptoreita korkeammilla "anti-psykoottisilla" tasoilla, ja niillä on vastaavia haittavaikutuksia.
Vanha neurolepti haloperidol salpaa dopamiinia hyvin voimakkaasti, ja sen käytöstä seuraa tietysti usein vakavia oireita liittyen siihen toimintaan. Uudetkin neuroleptit kuitenkin tosiaan salpaavat samoja dopamiini-reseptoreja merkittävästi niillä annoksilla, joilla niitä käytetään esimerkiksi "skitsofrenian" tai nykyään yleisen "kaksisuuntaisen mielialahäiriön" hoitoon. Myös monet vanhemmista neurolepteista, kuten klooripromatsiini tai perfenatsiini estivät paljon vähemmän dopamiini-reseptoreita ja enemmän muita reseptoreita. Niitäkin olisi voitu ihan yhtä hyvin markkinoida "toisen polven atyyppisinä anti-psykootteina" reseptorivaikutusten puolesta.
Mitä tarkoitat ilmaisulla "korkeampi 'anti-psykoottinen' taso"? En ymmärrä vaikka yritän.
Jos potilaalla tulkitaan olevan psykoosi, niin neuroleptia yleensä yritetään ajaa sellaiselle tasolle, jossa se salpaa dopamiinia niin paljon, että potilas tavallaan lamaantuu tarpeeksi hyvin. Lääkäreille on kerrottu ihan lääkkeiden pakkausesitteissä se annos, johon pitää tähdätä. Joskus käytetään ainakin muistaakseni klooripromatsepiinia (Klorazin, Thozarine, yms) vertailukohtana, että kuinka paljon se lääke vaikuttaa dopamiinireseptoreihin, tai on siis psykiatrien mielestä "anti-psykoottinen".
Eli siis esimerkiksi tietty määrä klooripromatsepiinia vastaa tiettyä määrää haloperidolia, perfenatsiinia - tai ketiapiinia, Zyprexaa tai muuta neuroleptia. En tosin usko, että tuota vertailua klooripromatsepiiniin tehdään enään kovin usein, osaksi koska nämä "atyyppiset" neuroleptit on markkinoitu aivan uudenlaisina lääkkeinä. Ne eivät ole sitä. Niiden toiminta aivoissa ja kehossa niillä annoksilla, joilla niitä käytetään "psykoosin" hallitsemiseen, perustuu aivan samaan farmakologiseen toimintaan, dopamiini-reseptorin salpaamiseen. Toki näillä lääkkeillä on myös vaikutuksia muihin reseptoreihin, jotka aiheuttavan eron lääkkeiden välillä.
Esimerkiksi ketiapiini (Ketipinor, Seroquel) annoksella 25 mg vaikuttaa hyvin voimakkaasti antihistamiinina H1-reseptoreissa, sekä myös ainakin estävästi adrenaliini-reseptorissa. Sillä ei siis ole sillä annoksella mainittavaa dopamiinia estävää vaikutusta, eikä myöskään siihen liittyviä haittavaikutuksia. Toki ketiapiinilla voi olla muita vakavia haittavaikutuksia tuollakin annoksilla. Ne haittavaikutukset liittyvä juuri noihin reseptorivaikutuksiin, joita sillä lääkkeellä on sillä tasolla. Ketiapiinin tapauksesssa esimerkiksi H1-reseptorin salpaaminen voi aiheuttaa 25 mg -annoksella lihomista, ylisyömistä ja vakavaa sedaatiota. Adrenaliini-reseptorin salpaaminen sillä annoksella voi aiheuttaa huimausta, pyörtymistä ja niin edelleen.
Aivan naurettavaa oli, että psykiatri määräsi minulle ensimmäiselle käynnillä ketiapiinia olikohan se aamulla ja illalla, sekä "tarpeen mukaan kun ahdistaa". Tuo on aivan typerä ja vastuuton määräys.
Samainlaista markkinointia kuin nuori Jari Tiihonen teki vuonna 1996, voi nykyään odottaa liittyen erityisesti "atyyppisten" neuroleptien injektio- ja depot-muotoihin psykiatrien taholta. "Atyyppisten" neuroleptien patentit nimittäin ovat menneet umpeen, mutta pitkävaikutteisilla lääkkeillä on uudet patentit. Injektiot olisivat ainakin minusta törkeitä jo ihmisoikeusmielessä - ne viestittävät sitä, että piikittävä taho ei luota siihen, että "potilas" syö lääkkeensä.
Tänään oli Helsingin Sanomissa uutinen:
"Psyykenlääkkeiden käyttö vähentynyt Suomessa – vain psykoosilääkkeiden kulutus kasvaa"
Kelan tilastojen mukaan vuodesta 2009 oli selvästi vähentynyt bentsodiatsepiinien ja muiden perinteisten lääkkeiden, unilääkkeiden, (hyvin halpoja, ei patenttia) käyttö tai merkinnät.
"VAIN psykoosilääkkeiden kulutus kasvaa. Niiden ostamisesta korvausta saaneiden joukko kasvoi 29 prosenttia.
Kelan tutkijat ovat pohtineet, että pieniannoksisten psykoosilääkkeiden käyttö on voinut laajentua esimerkiksi unettomuuden hoitoon. Unettomuuden Käypä hoito -suositus rajaa käytön vain erityistapauksiin."
Näinhän se on. Bentsodiatsepiineja ja muita vastaavia lääkkeitä kontrolloidaan yhä kovemmin, samalla kun uusia lääkkeitä kuten neurolepteja, jotka ovat usein haitallisempia ja epämiellyttävämpiä kuin vanhat lääkkeet, tai toimivat samalla tavalla kuin vanhat lääkkeet, myydään kalliilla ja usein jopa pakotetaan potilaille. Esimerkiksi Seroquelia (Ketipinor, ketiapiini) annetaan tuosta vain potilaalle ensimmäisellä tapaamisella. Sillä lääkkeellä on hyvin pienelläkin annoksella (sanotaan 25 mg) hyvin voimakas vaikutus histamiini H1-reseptoriin, mikä aiheuttaa voimakkaan sedaation ja pitkän unen. Saman sedaation voi saada vaikkapa vuosikymmeni vanhalla antihistamiinilla diphenhydramine, joka vaikuttaa samaan H1-reseptoriin.
Miten HS oli määritelly psyykenlääkkeet? Mitä siihen lasketaan? Onko paketissa mukana SSRI- ja vastaavat aineet, "masennuslääkkeet"? Olen joskus lukenut, että "masennuslääkkeitä" ei lasketa ryhmään nimeltä psyykenlääkkeet. Henkilökohtaisesti lasken kaikki aineet mitä psykiatrit kirjoittavat ryhmään nimeltä psyykenlääkkeet. Toisaalta parempi ja totuudenmukaisempi nimitys ryhmälle on, ainakin omasta mielestäni, reseptihuumeet, jota käytön useimmiten. Psyykenlääke nimitys on osaltaan markkinointia varten ja erottamaan aineet muista huumausaineista, mitä pidän keinotekoisena.
Joo kyllä kaikki millä yritetään vaikuttaa aivoihin ovat psyykenlääkkeitä, mukaanlukien uni-, nukahtamis-, että rauhoittavat lääkkeet. Kaikki samaa paskaa rotanmyrkkyä.
Yksi mielenkiintoinen asia noissa artikkeleissa on mielestäni juuri se, että Huttunen oli tuohon aikaan puolustamassa Tiihosen neurolepti-markkinointia, mutta nykyään hän kirjoittaa kriittisiä kirjoituksia aiheesta. Uudempien kirjoitustensa perusteella Huttunen on järjen ääni, henkilö joka oikeasti tahtoo löytää sen parhaan ratkaisun myös potilaan kannalta.
Auta itseäsi ja muita, allekirjoita tarpeellinen adressi uusimpien joukosta,
adressit piste com
Suomen mielenterveyslain muutostarve/tukipyyntö Juha Kurviselle
Adressin yhteydessä on hyödyllisiä linkkejä.
Myös seuraavassa:
blogbook piste fi/juhakurvinen